Itken täällä taas miehen (läski)sanojen takia :(

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 00:06"]

Vai että 28 tuumaset farkut. Jos mulla olis sun bmi, niin painaisin 80 kg. Painan kuitenkin 57 kiloa, ja 29 tuumaa on mun koko. ja hyvä kun saan revittyä päälle.  ???  Olen vielä hyvin poikamainen vartaloltani, et eipä lantio mikään levee oo... hmmm.

[/quote]

Ehkä sulla on paksut jalat. Mun bmi on 25 ja mulle menee 28 tuumaiset farkut helposti päälle.

Ja ehkä sun kannattaa ottaa huomioon pituuserot. Sä olet luultavasti pitkä, mä lyhyt ja luultavasti ap ei ole kovin pitkä.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 00:06"]

Vai että 28 tuumaset farkut. Jos mulla olis sun bmi, niin painaisin 80 kg. Painan kuitenkin 57 kiloa, ja 29 tuumaa on mun koko. ja hyvä kun saan revittyä päälle.  ???  Olen vielä hyvin poikamainen vartaloltani, et eipä lantio mikään levee oo... hmmm.

[/quote]

Ihmiset ovat eri muotoisia. Jos ap ei ole kovin pitkä, on täysin mahdollista, että on hieman ylipainoa, mutta farkkutuumat ovat silti 28. Se voisi olla täysin mahdollista myös, jos ap:n vartalotyyppi on sellainen, että paino ei kerry peppuun ja jalkoihin vaan muualle. Tai ilmeisesti myös ihan muuten vaan.

Pienen laskutoimituksen jälkeen alkoi tosin kovasti kiinnostaa, mitä farkkuja käytät. Minun matematiikallani se, että BMI 26 on sinulle 80 kg tarkoittaa sitä, että olet 175,5 cm pitkä. Itse olen täsmälleen saman mittainen ja painan n.70 kg eli sellaiset tukevasti reilut 10 kg enemmän kuin sinä, mutta farkkutuumat ovat 28. Tämä siis ns. oikeissa farkuissa, stretch-osastolla ja ketjuliikkeiden purkkafarkuissa 27-tuumaiset istuvat paremmin. Olen vielä vartalotyypiltäni paksureitinen ja -pohkeinen sekä isopeppuinen.

Joko jossain on numerovirhe, tilaat netistä jotain tosi eksklusiivisia designer-farkkuja, joissa on hirveän pienet koot verrattuna Suomessa myytäviin tai sitten vartalotyyppi oikeasti vaikuttaa vaatekokoon paljon enemmän kuin kumpikaan meistä osaa ajatella.

Oletko sä ajatellut mitä sun miehes on mieltä siitä, kun sä laihdutit? Mä väitän, että harva on laihduttaessaan iloinen. Iloinen siitä, että on syönyt itselleen kymmenien kilojen ylipainon ja sitten yrittää epätoivoisesti sitä saada pois. Siihen mahtuu niin paljon vittuuntumista ettei mitään määrää. Monet naiset ajattelevat, että heillä on oikeus kiukutella laihduttaessaan, kun muut saavat herkutella. Toiset tekevät sitä huomaamattaan. Mun lapset kieltävät mua alottamasta laihista, kun musta tulee känkkäränkkä. Mies tietysti kannustaa,mutta uskoisin hänen haluavan kaikista mieluiten, että olen tyytyväinen itseeni enkä kilahtele ylimääräisistä kiloista tai vahtaa painoani vaa'alla ja perusta päiväkäyttäytymistäni sen mukaan mitä vaaka näyttää.

Ehkä sun mies ei enää kestäisi sun laihisurakkaas. Sitä valitusta, kun sä alat lihomaan, kun vaatteet eivät mahdu enää päälle. Vakuutteluja siitä, että olet kaunis laihanakin jne. Ajattele vähän häntäkin, vaikka eihän ketään saa koskaan haukkua laiskaksi läskiksi.

Tuommoinen mies kiertoon. Ei mitään armoa.

Mun bmi 22. Ystävän 27. Silti hän käyttää pienemmän koon housuja. Jos ollaan kaupassa samaan aikaan, oon huomannu et mun täytyy ottaa ainakin yhtä kokoa isommat. Mä olen päärynä, hän on omena. Hän on mua 13cm lyhyempi. Ollaan vaan ihan eri mallisia:)

Ukko kierrätykseen. Hanki sellainen mies, jonka kanssa sinun on hyvä olla ja joka arvostaa sinua. Hanki hänen kanssaan se toinen lapsi... Todennäköisesti et tyydyttävässä suhteessa edes liho.

Ap, aivan huikea suoritus tuo painonpudotus, olen todella iloinen puolestasi! Sinulla on tyypillinen päänaukojamies. Puhuu tyhmiä, eikä yhtään mieti seurauksia ja toisen mielipahaa. Sinun syömätottumuksesi ovat tätä nykyä todistettavasti hyvät. Keskity rakastamaan itseäsi ja olemaan ylpeä uudesta ulkomuodostasi. En haluaisi viisastella, mutten ikinä ole edes piilovittuillut naisille heidän ulkonäöstään tai elintavoistaan. Jos joku ystävättäreni aidosti haluaa muutosta ulkomuotoonsa, niin autan hienovaraisesti ruokavalion kanssa tai vien kanssani liikkumaan. Naiset saavat eniten motivaatiota kehuista ja tuesta, eivät ajattelemattomasta lätinästä.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 20:05"]

Yritän tiivistää; VUosi sitten painoin yli 40kg enemmän kuin nyt. Vuoden aikana paino pudonnut siis melkein normaalipainon puolelle. Edelleen mies kuitenkin kuittailee syömisistäni tai jos herkuttelen hän sanoo merkitsevästi; NO NIIN. Tänäänkin syötiin tuossa päivällistä yhdessä (olin syönyt aiemmin päivällä karkkia kun mulla lauantaisin herkkupäivä mutta eilen en ehtinyt kauppaan joten ostin ja söin tänään). Sitten alkoi Rakas sinusta on tullut pullukka ja mies kiroili että hän niin vihaa laiskoja ihmisiä. Pyysin häntä määrittelemään laiskan ihmisen, tarkoittaako hän kenties lihava = laiska? 

Alkoi kiertelemään ja kyselin että sano tutuistamme joku laiska ja kaikki nimet jotka hän mainitsi oli lihavia. Sitten hän totes että kyllä hän tietää että kun salille tästä kohta lähtee niin että mä juoksen heti jääkaapille. Olin vaan et mitvit?!?!?! Mä oon miljoona kertaa pyytäny että älä puutu mun syömisiin, piste. Anna mun syödä just sitä mitä mä haluan, vaikka se sitten tarkottais sitä että lihon ne 40kg takaisin ja erottais. Mä en mitään muuta vihaa niin paljon kuin sitä että mun syömisee kiinnitetään huomiota tai siitä huomautetaan. Olen sentään aikuinen ihminen, vaikka ei siltä tällä hetkellä tunnukaan. Miksi mies on niin inhottava?

En usko että hän mustasukkainen on uudesta, huomiota herättävästä minästä, päinvastoin hän kovasti kannustaa liikkumaan ja tuosta syömisestähän se jaksaa aina valittaa vaikka syön ihan normaalia kotiruokaa pienennetyillä annoksilla. Ja tosiaan herkkupäivä kerran - kaks viikossa... :/

[/quote]

Lopeta toi valitus. Ei ole säälittävämpää kuin surkea itsetunto aikuisella ihmisellä. Eikä aikuiset itke.

Läskit on laiskoja. Ei tarvitse olla mikään huipputreenari mutta läski on läski

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 22:52"]

Ap, aivan huikea suoritus tuo painonpudotus, olen todella iloinen puolestasi! Sinulla on tyypillinen päänaukojamies. Puhuu tyhmiä, eikä yhtään mieti seurauksia ja toisen mielipahaa. Sinun syömätottumuksesi ovat tätä nykyä todistettavasti hyvät. Keskity rakastamaan itseäsi ja olemaan ylpeä uudesta ulkomuodostasi. En haluaisi viisastella, mutten ikinä ole edes piilovittuillut naisille heidän ulkonäöstään tai elintavoistaan. Jos joku ystävättäreni aidosti haluaa muutosta ulkomuotoonsa, niin autan hienovaraisesti ruokavalion kanssa tai vien kanssani liikkumaan. Naiset saavat eniten motivaatiota kehuista ja tuesta, eivät ajattelemattomasta lätinästä.

[/quote]

MItä hienoa on laihdutuksessa? Sehän on maailman helpoimpia asioita. Ei vaan mätä sitä ruokaa naamaan ja nostaa perseensä ja liikkuu.

voi että mä inhoan tuota normaalipainoisten älyvapaata mantraa: syöt vaan vähemmän. toivoa sopii, etteivät joudu kantapään kautta kokemaan oman hokemansa typeryyttä.

En ikinä, en koskaan, en missään nimessä jakaisi elämääni ihmisen kanssa, joka kunnioittaa minua noin vähän (tai sitten vaan on lähtökohtaisesti ihan moukka ja käytöstavaton sekä sosiaalisesti taidoton ja ilkeä)!

Mikä ihme teitä naisia vaivaa, että olette valmiita alistumaan tuollaiseen? Kuuntelisitteko muuten tuollaista ulkonäköäsi kritisoivaa ja ikävän tyylistä puhetta ystävältä? Tai pomolta? Jos ette, niin mikä siinä on, että olette valmiita omalta elämänkumppaniltanne - siltä ihmiseltä, jonka pitäisi teitä kaikkein eniten rakastaa ja tukea - kuuntelemaan?

On ymmärrettävää, että oman puolisonsa terveydestä on huolissaan ja toivoo tämän laihtuvan ja pysyvän normaalipainoisena. On myös ymmärrettävää, että (salaa mielessään) arvostaa enemmän normaalipainoisen kumppanin ulkoisia avuja. Tästä syystä toisen ylipainosta voi toki rakentavasti keskustella, siitä ei tarvitse hiljetä eikä aihepiiriä tarvitse lakaista maton alle. Keskustelussa, joka sivuaa näin arkaa aihetta, täytyy kuitenkin olla erityisen sensitiivinen ja nimenomaan kannustava. Etenkin, kun kumppanilla näyttäisi olevan ylipainon taustalla sairautta (BED on syömishäiriö eli sairaus). Keskustelun tulee olla nimenomaan  kannustavaa, myönteiseen keskittyvää ja toisen tunteita huomioivaa. Keskitytään siihen, miten yhdessä saadaan asiat paremmiksi. KOSKAAN ei toisen ulkonäöstä tai käytöksestä ole aiheellista nälviä tai huomautella ikävään sävyyn, kaikkein vähiten tällaisessa asiassa.

Onnittelen sinua, ap, hienosta suorituksestasi! Nyt sinun kannattaa, ihan jo syömishäiriökäyttäytymisestä parantumista tukeaksesikin, keskittyä myös oman itsetuntosi vahvistamiseen: Kenenkään ei tule kuunnella kumppaniltaan nälvintää tai ikäviä kommentteja. Se ei tee hyvää ihmisen psyykelle ja polkee itsetuntoa, mikä taas pahentaa syömishäiriötä kuten muutakin elämänlaatua. - Sanaistapa tämä nyt aluksi miehellesi, ja jos miehesi ei kertakaikkiaan ymmärrä tätä (valitettavasti tällainen asia pitäisi kyllä ymmärtää lähtökohtaisesti ihan itse), minä suosittelisin eroa ja älykkään kumppanin etsimistä.

Voin rehellisesti sanoa, ettei oma kumppanini ole yhteisten 9 vuoden aikana koskaan sanonut mitään ikävää ulkonäöstäni (positiivisia kommentteja sen sijaan useinkin), eikä tulisi mieleenkään, että hän joskus sanoisi. Sellainen kun ei vain kuulu kahden toisiaan kunnioittavan ja rakastavan ihmisen vuorovaikutukseen.

Vierailija kirjoitti:

En ikinä, en koskaan, en missään nimessä jakaisi elämääni ihmisen kanssa, joka kunnioittaa minua noin vähän (tai sitten vaan on lähtökohtaisesti ihan moukka ja käytöstavaton sekä sosiaalisesti taidoton ja ilkeä)!

Mikä ihme teitä naisia vaivaa, että olette valmiita alistumaan tuollaiseen? Kuuntelisitteko muuten tuollaista ulkonäköäsi kritisoivaa ja ikävän tyylistä puhetta ystävältä? Tai pomolta? Jos ette, niin mikä siinä on, että olette valmiita omalta elämänkumppaniltanne - siltä ihmiseltä, jonka pitäisi teitä kaikkein eniten rakastaa ja tukea - kuuntelemaan?

On ymmärrettävää, että oman puolisonsa terveydestä on huolissaan ja toivoo tämän laihtuvan ja pysyvän normaalipainoisena. On myös ymmärrettävää, että (salaa mielessään) arvostaa enemmän normaalipainoisen kumppanin ulkoisia avuja. Tästä syystä toisen ylipainosta voi toki rakentavasti keskustella, siitä ei tarvitse hiljetä eikä aihepiiriä tarvitse lakai

Ei tuosta tule mitään.

Ole hyvä ja jatka alistuneena lattiarättinä. Ei näköjään vapaus kelpaa, vaikka oven saa auki.

Mitä jos vaan laittaisit itsesi normaalipainoiseksi ja pysyisit siinä? Onko pakko herkutella energiapitoisella ruoalla? 

Keksi terveellisiä vaihtoehtoja herkuttelusi sijaan.

Sen sijaan sinulla tulee defenssi sanoa, että minä syön mitä haluan.

Toki 40 kg pois on hieno saavutus.