Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Gösta Sundqvist
19.04.2013 |
Taannoin erään illanistujaisen aikana kuuntelin Juice Leskistä ja hehkutin miehen neroutta myös kaverilleni. Frendi taas kuunnellutti mulla Leevi & the Leavingsia ja olin kuvainnollisesti sanoen tipahtaa tuolilta, kun aloin kuunnella niitä sanoja. Enpä ollut koskaan aiemmin perehtynyt Leevi & the Leavingsin tuotantoon mitenkään erityisen tarkasti, tiesin toki ne kymmenkunta kaikkien tuntemaa radiohittiä, mutta en sen tarkemmin.
Kun kuuntelin kappaleiden sanoituksia tarkemmin, niin ihastuin bändiin täysin. Gösta Sundqvist oli ylivoimaisesti suurin suomalainen sanoittajanero - kyllä, jopa kovempi kuin Juice. Elina, mitä mä teen, Pimeä tie, mukavaa matkaa, Mary Jane, Itkisitkö onnesta, Kerro terveiset lapsille... aivan uskomatonta - karuja, mutta silti jollain sairaalla tavalla kauniita biisejä todellisesta elämästä. Jos nykyään jotain hiton Arttu Wiskaria pidetään jonkinlaisena tekijämiehenä, niin kuunnelkaapa Göstan tuotantoa. Täyttä neroutta! Harmi, että ne parhaat siirtyvät liian aikaisin ylä- tai alakerran orkesteriin: Gösta, Juice, Junnu, Badding, jne.
Mutta kuka tietää, miksi Gösta Sundqvist vältteli julkisuutta? Tietääkseni antoi 80-90-luvuilla haastatteluita vain "asiallisiin" medioihin, eli musiikkialan lehtiin ja Ylen radio-ohjelmiin. Tuntuu vain aika erikoiselta semminkin kun nykyään joka hiton jippu vinkuu tämän tästä lehtien palstoilla ties mistä. Göstan tuotokset möivät, vaikka herrasta ei kukaan tiennyt juuri yhtään mitään puhumattakaan muista bändiläisistä. Koskaan ei edes sivunnut omaa henk.koht. elämäänsä, mistä suuri hatunnosto. Ei ollut tarvetta nostaa omaa profiilia - työt puhuivat puolestaan. Hieno mies.
Kommentit (9)
Gösta on ollut suuri suosikkini jo ekoista levyistä alkaen. Järjettömän hyvä tekstintekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 18:45"]
http://pinthefuckups.blogspot.fi/2013/08/kun-on-joskus-lahdettava.html
[/quote] Ihana muistokirjoitus
Gösta oli mahtava mutta sanaseppona pistän kyllä Juicen pykälän verran edelle, ihan monipuolisuuden ja sanaleikkien takia. Juicen Haitaribussi-lastenlevy oli esimerkiksi ihan loistava.
Göstalla on myös hienoja sanaleikkejä ja monipuolisuutta. Mielestäni tässä on hienot säkeet:
Minä poikamiehenä tietenkin
lehti-ilmoitukseen vastasin
vai onko se sittenkin:
Minä poikamiehenä
tietenkin lehti-ilmoitukseen vastasin
;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun kuulin alle kouluikäisenä Kyllikki-kappaleen. Ymmärsin kappaleesta vain surumielisyyden ja ikävän vaikka miestenlehti ei terminä minulle avautunutkaan vielä tuossa iässä. Osasin siis samastua kappaleen kertojan pahaan mieleen, kappale toimii monella tasolla.
Monet niistä sanoituksista ei ole vanhentuneet niin kuin vaikka tämä
(tulipahan vain mieleen kun tälläkin palstalla on aina pohdintaa tästä aiheesta:))
Vastaukseksi tähän ikivanhaan kysymykseen yksinkertaisesti (elämänkerrastaan, leevi and the leavingsin dynamo):
En halua että mua muistetaan henkilönä, tai yhdistettäisiin teoksiin sen kummemmin, toivon vaan että porukka kuuntelee/nauttii näitä teoksia ja keskittyy niihin sen tekijän/tekijöiden sijaan.
Ja bändinä oli koko poppoo alusta asti sellainen kokoonpano jossa oltiin tosi kokeellisia josta tämä "leevi and the leavings kokeilu (useasta prokkiksesta) mitä kuuluu Marja-Leenan kanssa" oli vaan koko poruka mielestä jokin josta ammentaa ja loput historiaa.
Tämä oli karkea tiivistelmä mutta jos otatte silmät käteen ja tarkkailette todella tarkkaan kaikki bändin visuaaliset antimet (levyjen kannet ja muut taideteokset) niin siellä on tosi paljon itse bändiä ja tarinaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tusinatavaraa. Nostettu jalustalla ainoastaan aikaisen kuolemansa vuoksi.
Alue: Aihe vapaa
http://pinthefuckups.blogspot.fi/2013/08/kun-on-joskus-lahdettava.html