Tuore miesystävä pyysi ostamaan osan kodistaan. Mitä teen?

Otetaanpa alkuunsa lyhyt menneisyyskatsaus. Noin kymmenen vuotta sitten olin työpaikassa, jossa oli aivan ihana mies. Ihastuimme toisiimme korviamme myöten, mutta mitään ei tapahtunut. Olin silloin itse onnellisesti naimisissa ja meillä oli kaksi kouluikäistä lasta. Miehellä ei ollut lapsia, mutta avopuoliso kylläkin. En siis lähtenyt säätämään tämän miehen kanssa mitään. Mieheni halusi erota sittemmin ja erosimmekin Minä ja tämä toinen mies ei olla oltu missään tekemisissä, sillä olin tässä välissä lähtenyt pois tuolta työpaikasta ja en tietystikään halunnut pitää häneen yhteyttä, kun emme enää luontaisesti tehneet töitä yhdessä. Entiseltä työpaikalta oleva kaverini kertoi minulle, että tämä toinen mies on saanut puolisonsa kanssa lapsen ja olleet yhdessä muutaman vuoden, mutta sittemmin eronneet.

Pari viikkoa sitten tuli oikea pommi. Mies oli laittanut minulle viestiä instan kautta ja pyysi minua kahville. Menimme kahvilaan ja kaikki ne pidätetyt tunteet mitä vuosia sitten oli olleet piilossa ryöpsähtivät pintaan. Mitään ihmeempää ei tapahtunut, mutta kyllähän siinä tuli miehellä myönnettyä, että jos minulla ei olisi ollut perhettä tuolloin töissä ollessani, niin hän olisi varmastikin lähestynyt minua, ainakin jos olisi ollut itsekin sinkku silloin. Mies vakuutti minut töissä silloin aikanaan eli hoiti työasiat aina tosi ahkerasti, ammattimaisesti ja oli älykäs ja tunneälykäs. Olimme tuolloin myös mielestäni ystäviä vuosikaudet eli vaikka mitään säätöä ei ollut, niin uskon tuntevani hänet paremmin kuin keskivertotyökaverin.

Näimme miehen kanssa viime viikolla uudestaan. Mies kaivoi esille hienon omakotitalon piirrustukset. Hän esitteli niitä ylpeydellä. Oli piirtänyt unelmien kodin perheelleen. Siinä oli valkoisista tiilistä rakennettu omakotitalo, erkkereitä ja kaikki mitä nyt vähän isommallekin perheelle voi toivoa. Katselin ihaillen miehen suunnitelmia, kunnes tajusin, että mitä hän haki kuvilla. Hän tarttui käteeni ja sanoi että ei missään nimessä halua minua painostaa, mutta hänen on pakko kysyä, että voisiko meillä olla yhteinen tulevaisuus? Jos voisin nähdä sen, niin voisinko ostaa häneltä tai siis oikeastaan hänen exältään osuuden siitä omakotitalosta. Valahdin aivan. Tämä oli tavallaan se mitä olin ehkä vuosia päässäni haaveillut, että mies haluaisi minut osaksi elämäänsä, pysyvästi, mutta en kuitenkaan haluaisi ehkä mitään läpystä vaihtoa exän kanssa enkä ottaa näin suurta riskiä kerralla. Olisi niin paljon mukavampi vain ensin tapailla, sitten seurustella, sitten edetä vähin erin eikä kerralla rysäyttää yhteisomistajuutta omakotitaloon.

Ymmärrän kuitenkin miestäkin miksi hän tätä kysyy. Itsekin kun aikanani erosin, halusin, että lapsillani säilyisi mahdollisimman pysyvänä muut asiat ja halusin pitää vanhan kotimme itselläni ja lapsillani. Mies ei vaan pysty ostamaan exäänsä noin isosta omakotitalosta ulos. Siksi tuo osituskin on viivästynyt jo pidempään, vaikka he ovatkin olleet erossa jo parisen vuotta. Nyt on vaan pakko tehdä ratkaisuja ja mahdollisesti pistää hieno talo myyntiin, jos kumpikaan ei millään pysty itselleen taloa lunastamaan.

Taloudellisesti osan ostaminen tuosta omakotitalosta olisi minulle mahdollista. Sen sijaan olen ihan pää pyörällä, että mitä tekisin tämän asian kanssa. Haluaisin katsoa nämä kortit elämässäni, mutta vähän rauhallisemmin ja vähän hitaammin. Toisaalta miksi en ostaisi osuutta omakotitalosta, jos sillä voisin tehdä onnelliseksi miehen, josta niin välitän ja jonka lapselle toivon van pelkkää hyvää.