Tokaluokan kertaaminen eli luokallejääminen.

Miten hyvin/huonosti lapsesi lukee? Onko teillä ollut esim. niitä testejä,että montako sanaa minuutissa lukee?

Miten koulu muuten sujuu? Omalle lapselleni matematiikka on tosi vaikeaa. Käy pienryhmässä matikan tunneilla, mutta muuten pärjää koulussa hyvin. On siis menossa kolmannelle ensi syksynä.

Omalleni olisi todella kova paikka jäädä luokalleen. Mutta jos joku aine olisi oikeasti ihan äärettömän vaikeaa niin ei varmasti olisi vaihtoehtoja.

Toisaalta taas jos kaikki muut aineet sujuu hyvin niin ei sekään kivaa ole sitten niitä taas opiskella uudestaan.

Eikö olisi mahadollista saada koulusta tukea enemmän tuohon lukemiseen, ja lapsen siirtyä komannelle.

Meidän koulussa on pienryhmät 1 ja 2lk ollut  matikassa ja äikässä. Eli erityisopettaja opettaa ja ryhmässä on muutama lapsi ja 1-2 avustajaa opella. Omani on siis matikassa tuollaisessa ryhmässä + 1h viikossa tukiopetusta ja on kuulemma valmis kolmannelle. Ilman tuota tukea olisi varmasti tippunut kärryiltä aikaa sitten.

Ap vastaa: Lapsi on tehnyt pitkin kevättä niitä testejä, tuloksia en ole vielä kuullut. Lisäksi hän on ollut kerran viikossa äikän tukiopetuksessa ja edistys on ollut todella huimaa. Luokanopettaja ja erityisopettaja ovat olleet ihmeissään kehityksestä ja antaneet hyvää palautetta. Omasta mielestäni kyse onkin enemmän siitä, että poika tarvitsee vielä patistelua läksyjen tekoon.

Kyllä hän osaa lukea niin hyvin, että saa tehtyä matikantehtävät ja ympän työkirjan tehtävät. Kuten sanoin, matikassa hän onkin tosi hyvä.

Plussaa on se, että kun lapsi kertaa jonkin luokka-asteen, hän ei sitten tokalla kerralla ole se heikoin siinä luokassa. Vaikuttaa itsetuntoon kun pärjää. Jos heikolla lukutaidolla siirretään kolmoselle niin tulee olemaan vaikeaa, koska oletus on että kolmasluokkalainen lukee hyvin ja sujuvasti ja vaatimukset ovat sitten sen mukaiset. Lukeminen on opiskelun väline. Kolmannella tulee paljon lukuaineita, tulee uusi vieras kieli. Hyppäys kakkoselta kolmoselle on aikamoinen.

Meillä poika kertasi jo eskarin, vähän samantapaisista syistä kuin teillä. Ystäväperheen tytär kertasi tokaluokan, mutta ei opettajien vaan vanhempien tahdosta. Olivat sitä mieltä ettei tyttö ollut tarpeeksi "kypsä" siirtymään kolmannelle, erinäisistä syistä. Tämä tyttö on jo yläasteella ja vanhemmat ovat edelleen sitä mieltä että oli hyvä ratkaisu. Koulu sjuu hyvin.

Miinuksena näen teidän tapauksessa ainoastaan sen, että joutuu vaihtamaan luokkaa.

Minusta on todella kamalaa ettei jo päiväkodissa pohdita enempi koulukypsyyttä!

On ihan eri juttu lapselle että kertaako luokan päiväkodissa vai kakkosella.

Olen itse kerrannut kakkosen värikkäällä 80- luvulla. Vanhempani pakottivat ja opettaja laittoi papereihinkin että hän on sitä vastaan. Minua ei kukaan vahtinut tai tsempannut koulutehtävissä (paitsi tietysti opettaja) ja minusta se on kotona ymmärrettävä tukea lasta.

Oli minulla S- vikakin, jota vanhempani häpesivät. Heidän suureksi onnekseen se meni ohi kun koulussa harjottelin. Ei puhettakaan että kotona olisin saanut mitään harjoittelua.

Minusta teillä on viety asia liian pitkälle jos nyt vasta asiasta puhutaan. Tai onko sinua kiinnostanut aihe aikaisemmin? Oletko vaan ajatellut että se paranee kyllä. Onneksesi olet sentään kotona ollut mukana.

Kertaaminen ei ole mikään kurja asia mutta kyllä se on minua myös seurannut että olen luokkani vanhin. Ikäkin vaikuttaa paljon joukossa, tämä alkaa tulemaan yläasteella puheeksi muiden kanssa. Minua se vaivasi silloin. Vaikka oma lapsuudenkoti oli muuttunut eri kaupunkiinkin ja ihmiset olivat täysin eri.

Kannattaa viimeistään nyt käydä pikapalaveri opettajan, terkan ja keitä teillä nyt tulee paikalle ja toteatte lapsen tarpeen puheterapiaan ja sitä jatkatte. Lapselle mahdollisimman paljon tukiopetusta ja muuta apua. Mutta ei sitä liikaakaan voi laittaa tai alkaa stressaamaan asiaa.

Kuka sen sanoo miten lapsesi pärjää syksyllä kun kolmonen alkaa? Voi olla että ihan hyvin. Jos ei niin putoaa opiskelusta ja sitten se pitää viimeistään hoitaa mutta muista että kokoajan lapsi on tiiviimpi osa luokkaa ja kavereitaan! On helpompi kerrata mitä nuorempi lapsi on.

Kyllä tästä asiasta on puhuttu, ja minä se olen vaatinut lapselle tukiopetusta! Kun ekaluokka alkoi, olin vienyt puheterapeutin loppulausunnon yms paperit kouluterveydenhoitajalle. Kun oho-palaverin aika koitti, paljastui, että opet eivät tienneet mitään lapsen mahdollisista oppimisvaikeuksista. Sen jälkeen alkoikin tapahtua. Ap

Nelonen lisää että oman poikamme eskari oli/on koulun yteydessä, ei päiväkodissa. Mutta toki on eri asia kerrata eskari kuin tokaluokka, sen vuoksi niin teimmekin kun tiedossa oli että saattaa myöemmin joutua kertaamaan ekan tai viimeistään tokan luokan.

Samat jutut kuitenkin tuli vastaan, nyt vain nuorempana (muu luokka siirtyi ekalle, hän jäi edelleen eskariin, uudessa eskariluokassa ei yhtään tuttua, on nyt vanhempi kuin muut luokkalaisensa - tosin ei se välttämättä ole huono juttu jne)

Toisaalta myö kun siirrytään kakkoselta kolmoselle, vaihtuu yleensä opettaja eivätkä luokatkaan pysy aivan ennallaan. Joten mieluummin se kertaus tässä kohtaa kuin esim vuoden päästä!

En tiedä miten on muualla suomessa, mutta ainakin meidän lasten koulussa pk-seudulla ovat  mamut kerranneet luokkia huonon suomenkielen taidon vuoksi. Täällä se ei siis ole mitenkään ihmeellistä. Parempi sekin kuin rämpiä vuodesta toiseen huonoimpana.

Poika testattiin eskarin yhteydessä. Opettajan suhteen on se tilanne, että jos hän siirtyisi kolmannelle, ope pysyisi samana, mikä olisi hyvä juttu. Lähiaikoina on taas palaveri, koska kaikki testit on nyt saatu tehtyä. Ap

Meillä tyttö kertasi 2.luokan ja siitä oli pelkästään hyötyä. Ensinnäkin alkoi saada onnistumisen kokemuksia, lukeminen muuttui sujuvaksi ja osasi monia asioita paremmin kuin muut, koska kertasi samoja juttuja uudelleen. Tyttö alkoi ajatella , että onkin ihan hyvä koulussa ja sen huomaa vielä nytyläasteellakin.

Toiseksi tyttö on joulukuussa syntynyt ja pienikokeoinen. Olisi ollut yläasteelle siirryttäessä todella lapsellinen ja pieni. Nyt siirtyminen osui ihan hyvään saumaan , oli ko ihan murrosiässä yläasteen alkaessa. Samoin nyt yhdeksännellä luokalla on saanut korotettua numeroita, kun suurin murrosiän uho on jo ohi. Jos olisi mennyt aiemmin yläaseteelle, olisi ollut kyllä ongelmia päästä yhteishaussa minnekään , nyt on ihan ok keskiarvo.

Tytöllä on hahmottamisen häiriötä ja lukihäiriötä. Oppiminen on hidasta , mutta esim matikassa ja käytännön aineissa pärjää hyvin.

Jos edistystä on tapahtunut ja ope pysyy samana kolmannelle siirryttäessä, niin ehkä voisi olla parempi, että lapsi siirtyy muiden mukana. Silloin teillä on edelleen opettaja, joka tietää ja tuntee lapsen plus pystyy soveltamaan tehtäviä hänelle sopiviksi. Mutta toisaalta opettaja on nyt se, joka ehkä parhaiten tietää millaisia tehtäviä seuraavana vuonna on tulossa ja miten lapsi on tässä kevään mittaan pärjännyt. Kolmannella tulee aika paljon kaikenlaista uutta ja lukeminen korostuu, joten ei se lapsenkaan kannalta ole kiva lähteä kärvistellen syksyn alkuun. Toisaalta jos matikka ja kirjoittaminen sujuvat, voi tokaluokan kertaaminen olla puuduttavaa. Enpä siis oikeasti osaa sanoa juuta enkä jaata, kun en tilannetta tiedä. Jutelkaa ihan avoimesti ja lapsen parasta pohtien ja koittakaa tehdä myös varasuunnitelma sen varalle, että nyt valittu tie ei olekaan syksyllä sittenkään se oikea.

Eikös vanhemmat päätä tästä(kin) asiasta viime kädessä nykyään? Eli olen ymmrätänyt että lasta ei opettajat ja koulu voi enää jättää luokalle, jos vanhemmat eivät siihen suostu?

Ei lasta jätetä luokalle, vaan nykyään puhutaan luokan kertaamisesta. Ja kyllä, vanhemmat osallistuvat päätöksentekoon.

Kolmannella mun mielstä koulunkäynti varsinaisesti vasta alkaa. Jos tokaluokka on ollut kovin vaikea, sen kertaaminen varmasti kannattaa.

Tokan luokan kerratessa on se huono puoli, että tippuu omasta luokastaan ja joutuu uutena toiseen luokkaan, kun uuden luokan oppilaat ovat jo vuoden tutustuneet toisiinsa. Kuitenkin jos oikeasti on oppimisvaikeuksia, niin luokan kertaaminen ei ole ollenkaan huono asia. Saattaa olla hieman turhauttavaa käsitellä samoja asioita uudestaan, mutta kertaaminen parantaa oppimista.

Kertaaminen myös vaikuttaa jatkossa parantavasti oppimiskykyyn, kun aivot ovat hieman opetustasoa edellä ja oppiminen helpottuu.

Pakko todeta tuo parisuhdeasiakin, kun tässä ketjussa yksi ikäeroista mainitsi. Pojan kohdalla ikäero ei ole niin paha asia, kun muutenkin tytöt hieman vanhemmista pitävät. Ei siis tule sitä ongelmaa, että pitäisi ihastusta katsella muilta luokilta (ihastukset kuitenkin kouluaikana aika iso syy ylläpitää kouluinnostusta).

Mulla on se käsitys, että testien ja yhteisten keskustelujen perusteella vanhemmat viime kädessä päättävät, miten toimitaan. Sitten pitää anoa kaupungilta, että lapsi saa kerrata luokkansa.

Kaverini poika kertasi tokaluokan ja nyt, kun on nelosella, pärjää kuulemma tosi hyvin.