Lue keskustelun säännöt.
Sukulaisten suhtautuminen lapsen koulumenestykseen
02.07.2020 |
Sekä siskoni että veljeni säälivät avoimesti lastani joka on hyvä koulussa. Siskon mielestä lapsi uupuu takuuvarmasti ja veljeni mielestä lapsen lapsuus on ilotonta koulumenestyksen takia.
Kateuttako tämä on? Vai miksi aikuinen laukoo tuollaisia lapselle? Kuuntelin itae koko lapsuuteni heiltä samaa. Miten olen vain ahkera ja tyhmä. He kuulemma luonnostaan älykkäitä eivätkä siksi viitsi päntätä.
Kommentit (39)
Minä en ole pukahtanutkaan lasteni asioista. Sen tietävät mihin kouluihin menivät ja tää viimeisin nälvintä käynnistyi kun stalkkasivat netistä yläkouluvalinnat. Selkeästi siis solvaavat meitä selän takanakin.
Lapsia ei meillä palvota tai kasvata keskipisteiksi tai yhtäkään mitään muuta mitä täällä nyt nälvitään. Kannustetaan kyllä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateellisia mistä? Koulumenestyksellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa miten ihminen elämässä pärjää. Sitä pärjäämistä mitataan ihan muilla mittareilla, kun esim. kouluksen kautta päätymistä mersun rattiin.
Pitäsi varmaan deletoida tämä vastaus sillä kateelliseksi minun luullaan.
No miksi sitten nälviä lasta??? Mikä saa aikuisen ihmisen käyttäytymään noin?
Sinä näet peikkoja kaikkialla, kun he sinun lapsuudessa sitä ja tätä?
No kai minä näen, kun päin naamaa vittuilevat lapselleni!
Lapsesiko on täällä nyt purkamassa tunteitaan? Et puhu hän reaktioista mitään vaan purat omaa pahaa oloasi joka juonaa juurensa jo sieltä lapsuudesta. Nyt vaan laitat lapsesi sen uhrin rooliin, mutta onko hän sitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateellisia mistä? Koulumenestyksellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa miten ihminen elämässä pärjää. Sitä pärjäämistä mitataan ihan muilla mittareilla, kun esim. kouluksen kautta päätymistä mersun rattiin.
Pitäsi varmaan deletoida tämä vastaus sillä kateelliseksi minun luullaan.
No miksi sitten nälviä lasta??? Mikä saa aikuisen ihmisen käyttäytymään noin?
Sinä näet peikkoja kaikkialla, kun he sinun lapsuudessa sitä ja tätä?
No kai minä näen, kun päin naamaa vittuilevat lapselleni!
Lapsesiko on täällä nyt purkamassa tunteitaan? Et puhu hän reaktioista mitään vaan purat omaa pahaa oloasi joka juonaa juurensa jo sieltä lapsuudesta. Nyt vaan laitat lapsesi sen uhrin rooliin, mutta onko hän sitä?
Nälvin, nälvin, nälvin... onko sulla noin paha olla?
Hyvin usein perheissä kadehditaan sitä koulussa parhaiten menestyvää sisarusta. Ap:n tapauksessa tämä huono itsetunto on siirtynyt ylisukupolviseksi.
Sen sijaan että reilusti tunnustettaisiin että tuolla toisella on moottorissa enemmän vääntöä kuin itsellä, hellitään kaikkia kummallisia myyttejä kuinka kirjaviisaat eivät pärjää elämässä tai hyviä numeroita saavien elämä on ilotonta.
Eivät tuollaiset ihmiset muutu ennen kuin oppivat katsomaan silmiin omia rajoitteitaan.
Mun veljelleni minun akateeminen tutkintoni oli niin kova pala, että jauhoi vuosia, miten heidän firmassaan sillä tutkinnolla pöäsee korkeintaan sihteeriksi ja miten hänen mielestään olin unelmatyössäni Stockmannin myyjänä (olin siellä ennen opintoja). Jatkuvasti, koko ajan tätä samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovatko he duunareita? Olen huomannut, että matalasti koulutetuilla on hyvin vahvoja ja mustavalkoisia käsityksiä mm. koulutukseen liittyvistä asioista. Kaikki pärjääminen ja menestyminen, sekä korkeammalle tähtääminen on paheksuttavaa ja jotain mistä voi kailottaa kylillä, että ”mikähän herra sekin luulee olevansa!”.
Oletan, että taustalla on jokin alemmuudentunne siitä kun itsellä ei ole rahkeet ja sinnikkyys riittäneet opiskella, ja kuvitellaan että niillä ”herroilla” on niin paljon parempi ja rikkaampi elämä, vaikka duunari tietää omasta mielestään kaiken paremmin, hänhän sentään tekee oikeaa työtä(!), ja olisi ansainnut isomman palkan kuin korkeasti koulutettu ja vaativassa ja vastuullisessa asiantuntijatyössä oleva henkilö. Duunarikulttuuriin kuuluu muutenkin kaiken sellaisen lyttääminen mistä ei itse ole kiinnostunut tai mitä ei ymmärrä. Kai sekin jonkinlaista yksinkertaisuutta ja sivistyksen puutetta on.
Joissain tapauksissa on toki totta, että lapsella jostain syystä on tarve tavoitella pelkkiä kymppejä, ja elämä on ilotonta ja raskasta puurtamista ja epäonnistuminen on maailmanloppu, mutta tässä tuskin oli siitä kysymys.
Ei kyllä ole kyse tuostakaan läheskään aina.
Itse olen ammattikoulun käynyt duunari ja kaikki 3 siskoa korkeasti kouluttautuneita ja meillä asetelma juuri tuo että ne korkeasti koulutetut on sitä mieltä, että pitäisi olla jotenkin huippuhyvä luonnostaan muuten et ole mitään.
Minä olen sitä mieltä, että jos joutuu tekemään töitä numeroidensa eteen ja välillä pettymään opettaa se arvostamaan niitä numeroita ja sitä työtä ihan eritavalla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ihan samaa. Kyse on ihan vaan kateudesta. Oma koulumenestys ja sen myötä työmenestys on näillä vähän sitä ja tätä. Omien lastensa koulumenestys heikkoa, eikä sitä edes tueta mitenkään. No, eihän ne oikein voi kun oma yleisivistys on olematon ja asenne on se että ei koulutiedoilla ja -taidoilla tee mitään. Toisten lasten menestys on näille liikaa, aiheuttaa kateutta joka taas aiheuttaa vähättelyä.
Ja aiemmalle kommentoijalle. Kyllä se koulumenestys yleensä merkitsee myös elämässä menestymistä. Toki osa ei menesty ja myös sieltä koulupudokkaista nousee menestyjiä. Mutta suurin osa koulunsa hyvin hoitaneista myös menestyy elämässään muutenkin ihan hyvin. Suurin osa syrjäytyneistä kun on niitä koulussa huonosti menestyneitä.
Mun mielestä riittää, että pärjää. Miksi pitää MENESTYÄ! Tuo jotenkin pelottaa, sillä siskolleni äitini kasasi hirveät paineet menestyä ja tehdä uraa.
Äitini oli kumminkin ihan tavallinen rivityöntekijä, mutta pitää itseään jotenkin parempana ihmisenä ja loi muka uran kirjanpitäjänä.
Eli mun mielestä ei pidä luoda niitä paineita kotoa ja puhua MENESTYMISESTÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin usein perheissä kadehditaan sitä koulussa parhaiten menestyvää sisarusta. Ap:n tapauksessa tämä huono itsetunto on siirtynyt ylisukupolviseksi.
Sen sijaan että reilusti tunnustettaisiin että tuolla toisella on moottorissa enemmän vääntöä kuin itsellä, hellitään kaikkia kummallisia myyttejä kuinka kirjaviisaat eivät pärjää elämässä tai hyviä numeroita saavien elämä on ilotonta.
Eivät tuollaiset ihmiset muutu ennen kuin oppivat katsomaan silmiin omia rajoitteitaan.
Pitää myös muistaa, että liika kerskuminen lapsen koulumenestyksellä aiheuttaa ongelmia. Jos joku jatkuvasti jauhaa lapsestaan niin ei sitä kestä. Meillä nimittäin naapurilla on tämä ”vika”. Puhuu pojastaan, että poika on nero yms. Ei sitä vaan jaksa kuunnella ja ei olla edes ystäviä.
Omilla lapsilla koulut mennyt ihan hyvin. Enkä tunnista hirveästi mitään kateutta koulumenestyjiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin usein perheissä kadehditaan sitä koulussa parhaiten menestyvää sisarusta. Ap:n tapauksessa tämä huono itsetunto on siirtynyt ylisukupolviseksi.
Sen sijaan että reilusti tunnustettaisiin että tuolla toisella on moottorissa enemmän vääntöä kuin itsellä, hellitään kaikkia kummallisia myyttejä kuinka kirjaviisaat eivät pärjää elämässä tai hyviä numeroita saavien elämä on ilotonta.
Eivät tuollaiset ihmiset muutu ennen kuin oppivat katsomaan silmiin omia rajoitteitaan.
Pitää myös muistaa, että liika kerskuminen lapsen koulumenestyksellä aiheuttaa ongelmia. Jos joku jatkuvasti jauhaa lapsestaan niin ei sitä kestä. Meillä nimittäin naapurilla on tämä ”vika”. Puhuu pojastaan, että poika on nero yms. Ei sitä vaan jaksa kuunnella ja ei olla edes ystäviä.
Omilla lapsilla koulut mennyt ihan hyvin. Enkä tunnista hirveästi mitään kateutta koulumenestyjiä kohtaan.
Kuten jo sanoin, en puhu lapsistani tai ylipäätään asioistamme mitään. En käytä sanoja ”menestyminen, ihmelapsi, nero” tai mitään muutakaan.
Nää kaksi jauhaa selkäni takana ja penkoo tietoja koulujen nettisivuilta jne. Ja tuo viimeisin tölväisy oli niin tökeröä että myönnän menneeni tilanteessa täysin puihin. Yleensä en mene.
Vähensin yhteydenpidon veljeeni minimiin sen jälkeen, minkä takua hän sitten soitti taas uhriutumispuhelun miten häneen ei pidetä yhteyttä...
Hän ei kestä minunkaan menestymistäni edelleenkään yhtään. Suoritin jatko-opintoja, jotka sain tehtyä nopeasti hyvin arvosanoin. Hän erikseen itse kysyi niistä, kerroin, minkä jälkeenn hän piti mykkäkoulua puoli vuotta. Ei ikinä esim onnitellut tms. Niin lujille se ottaa hänellä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin usein perheissä kadehditaan sitä koulussa parhaiten menestyvää sisarusta. Ap:n tapauksessa tämä huono itsetunto on siirtynyt ylisukupolviseksi.
Sen sijaan että reilusti tunnustettaisiin että tuolla toisella on moottorissa enemmän vääntöä kuin itsellä, hellitään kaikkia kummallisia myyttejä kuinka kirjaviisaat eivät pärjää elämässä tai hyviä numeroita saavien elämä on ilotonta.
Eivät tuollaiset ihmiset muutu ennen kuin oppivat katsomaan silmiin omia rajoitteitaan.
Pitää myös muistaa, että liika kerskuminen lapsen koulumenestyksellä aiheuttaa ongelmia. Jos joku jatkuvasti jauhaa lapsestaan niin ei sitä kestä. Meillä nimittäin naapurilla on tämä ”vika”. Puhuu pojastaan, että poika on nero yms. Ei sitä vaan jaksa kuunnella ja ei olla edes ystäviä.
Omilla lapsilla koulut mennyt ihan hyvin. Enkä tunnista hirveästi mitään kateutta koulumenestyjiä kohtaan.
Olet oikeassa siinä, että kerskuminen on usein ongelman alkusyy. Vanhemmat ovat ylpeitä fiksusta lapsestaan, ja totta kai tämä tuntuu pahalta lapsen sisaruksista. Kateuden siemen on kylvetty.
Sitä tosin en ymmärrä, miksi sinua haittaa, että naapuri on ylpeä lapsestaan. Se ei suinkaan ole pois sinulta tai omilta lapsiltasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin usein perheissä kadehditaan sitä koulussa parhaiten menestyvää sisarusta. Ap:n tapauksessa tämä huono itsetunto on siirtynyt ylisukupolviseksi.
Sen sijaan että reilusti tunnustettaisiin että tuolla toisella on moottorissa enemmän vääntöä kuin itsellä, hellitään kaikkia kummallisia myyttejä kuinka kirjaviisaat eivät pärjää elämässä tai hyviä numeroita saavien elämä on ilotonta.
Eivät tuollaiset ihmiset muutu ennen kuin oppivat katsomaan silmiin omia rajoitteitaan.
Pitää myös muistaa, että liika kerskuminen lapsen koulumenestyksellä aiheuttaa ongelmia. Jos joku jatkuvasti jauhaa lapsestaan niin ei sitä kestä. Meillä nimittäin naapurilla on tämä ”vika”. Puhuu pojastaan, että poika on nero yms. Ei sitä vaan jaksa kuunnella ja ei olla edes ystäviä.
Omilla lapsilla koulut mennyt ihan hyvin. Enkä tunnista hirveästi mitään kateutta koulumenestyjiä kohtaan.
Olet oikeassa siinä, että kerskuminen on usein ongelman alkusyy. Vanhemmat ovat ylpeitä fiksusta lapsestaan, ja totta kai tämä tuntuu pahalta lapsen sisaruksista. Kateuden siemen on kylvetty.
Sitä tosin en ymmärrä, miksi sinua haittaa, että naapuri on ylpeä lapsestaan. Se ei suinkaan ole pois sinulta tai omilta lapsiltasi.
En tiedä miksi se haittaa. Mutta kun en oikein edes tunne heitä ja ensimmäisenä jaksetaan puhua lapsen neroudesta. Ehkä en vain jaksa kuunnella kun moneen kertaan tämä kerrotaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin usein perheissä kadehditaan sitä koulussa parhaiten menestyvää sisarusta. Ap:n tapauksessa tämä huono itsetunto on siirtynyt ylisukupolviseksi.
Sen sijaan että reilusti tunnustettaisiin että tuolla toisella on moottorissa enemmän vääntöä kuin itsellä, hellitään kaikkia kummallisia myyttejä kuinka kirjaviisaat eivät pärjää elämässä tai hyviä numeroita saavien elämä on ilotonta.
Eivät tuollaiset ihmiset muutu ennen kuin oppivat katsomaan silmiin omia rajoitteitaan.
Pitää myös muistaa, että liika kerskuminen lapsen koulumenestyksellä aiheuttaa ongelmia. Jos joku jatkuvasti jauhaa lapsestaan niin ei sitä kestä. Meillä nimittäin naapurilla on tämä ”vika”. Puhuu pojastaan, että poika on nero yms. Ei sitä vaan jaksa kuunnella ja ei olla edes ystäviä.
Omilla lapsilla koulut mennyt ihan hyvin. Enkä tunnista hirveästi mitään kateutta koulumenestyjiä kohtaan.
Olet oikeassa siinä, että kerskuminen on usein ongelman alkusyy. Vanhemmat ovat ylpeitä fiksusta lapsestaan, ja totta kai tämä tuntuu pahalta lapsen sisaruksista. Kateuden siemen on kylvetty.
Sitä tosin en ymmärrä, miksi sinua haittaa, että naapuri on ylpeä lapsestaan. Se ei suinkaan ole pois sinulta tai omilta lapsiltasi.
En tiedä miksi se haittaa. Mutta kun en oikein edes tunne heitä ja ensimmäisenä jaksetaan puhua lapsen neroudesta. Ehkä en vain jaksa kuunnella kun moneen kertaan tämä kerrotaan!
Tai en ole tottunut vain kun vieras ihminen alkaa yhtäkkiä moneen kertaan puhumaan samasta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin usein perheissä kadehditaan sitä koulussa parhaiten menestyvää sisarusta. Ap:n tapauksessa tämä huono itsetunto on siirtynyt ylisukupolviseksi.
Sen sijaan että reilusti tunnustettaisiin että tuolla toisella on moottorissa enemmän vääntöä kuin itsellä, hellitään kaikkia kummallisia myyttejä kuinka kirjaviisaat eivät pärjää elämässä tai hyviä numeroita saavien elämä on ilotonta.
Eivät tuollaiset ihmiset muutu ennen kuin oppivat katsomaan silmiin omia rajoitteitaan.
Pitää myös muistaa, että liika kerskuminen lapsen koulumenestyksellä aiheuttaa ongelmia. Jos joku jatkuvasti jauhaa lapsestaan niin ei sitä kestä. Meillä nimittäin naapurilla on tämä ”vika”. Puhuu pojastaan, että poika on nero yms. Ei sitä vaan jaksa kuunnella ja ei olla edes ystäviä.
Omilla lapsilla koulut mennyt ihan hyvin. Enkä tunnista hirveästi mitään kateutta koulumenestyjiä kohtaan.
Kuten jo sanoin, en puhu lapsistani tai ylipäätään asioistamme mitään. En käytä sanoja ”menestyminen, ihmelapsi, nero” tai mitään muutakaan.
Nää kaksi jauhaa selkäni takana ja penkoo tietoja koulujen nettisivuilta jne. Ja tuo viimeisin tölväisy oli niin tökeröä että myönnän menneeni tilanteessa täysin puihin. Yleensä en mene.
Vähensin yhteydenpidon veljeeni minimiin sen jälkeen, minkä takua hän sitten soitti taas uhriutumispuhelun miten häneen ei pidetä yhteyttä...
Hän ei kestä minunkaan menestymistäni edelleenkään yhtään. Suoritin jatko-opintoja, jotka sain tehtyä nopeasti hyvin arvosanoin. Hän erikseen itse kysyi niistä, kerroin, minkä jälkeenn hän piti mykkäkoulua puoli vuotta. Ei ikinä esim onnitellut tms. Niin lujille se ottaa hänellä.
Ap
Älä kerro tarkkaan. Vaikka kysyvät. Meillä tuttava joka kyseli ja kyseli pojan koulusta. En tiedä, että miksi se hänelle kuuluisi. Sanoin karkean keskiarvon, mutta jatkoi inttämistä.
En kertonut, mutta sai selville kun poika pääsi tiettyyn lukioon.
Joillakin viiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taas suvun piirissä arvostetaan korkeastikoulutettuja jasuurin osa 11 serkustani sisarukseni ja itseni mukaan lukien olemme yliopistossa. Välillä ärsyttää se, että sitten jos jollain olisikin muita suunnitelmia niin ne tyrmätään, ja ahdistetaan hakemaan yliopistoon ja väittelemään tohtoriksi. Ikään kuin se olisi itseisarvo, eikä muita mahdollisuuksia olisi :D
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole pukahtanutkaan lasteni asioista. Sen tietävät mihin kouluihin menivät ja tää viimeisin nälvintä käynnistyi kun stalkkasivat netistä yläkouluvalinnat. Selkeästi siis solvaavat meitä selän takanakin.
Lapsia ei meillä palvota tai kasvata keskipisteiksi tai yhtäkään mitään muuta mitä täällä nyt nälvitään. Kannustetaan kyllä.
Ap
Miten netistä stalkataan tuollaisia asioita? Mitä joku yläkoulun valinta liittyy asiaan? Asumme pääkaupunkiseudulla ja jos lapsi ei hae painotteiseen yläkouluun, niin aika samanlaisia yläkoulut tuppaavat olemaan. Kolmen teinin kokemuksella ainakin näin.
Taidat ap olla hieman vainoharhainen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas suvun piirissä arvostetaan korkeastikoulutettuja jasuurin osa 11 serkustani sisarukseni ja itseni mukaan lukien olemme yliopistossa. Välillä ärsyttää se, että sitten jos jollain olisikin muita suunnitelmia niin ne tyrmätään, ja ahdistetaan hakemaan yliopistoon ja väittelemään tohtoriksi. Ikään kuin se olisi itseisarvo, eikä muita mahdollisuuksia olisi :D
Ammatinvalinta-asiat eivät ole pätkääkään sukulaisten asioita ja valinnat eivät kuulu heille yhtään mitenkään. Ainakaan minä en ole ikinä nöyristellyt kenenkään edessä, kaikkein vähiten sukulaisten. En kysele muilta mitä voisin tehdä elämässäni ja en ota edes suositteluita vastaan.
Tulen työläissuvusta ja pärjäsin koulussa todella hyvin ilman suurta työmäärää. Osa läheisistä sukulaisista oli iloinen menestymisestäni ja kannusti jatkamaan opiskelua kun se itseäni kiinnosti. Sitten oli niitä sukulaisia jotka vähättelivät, aukoivat päätä, ennustivat mielenterveyden romahtamista, surkeaa työuraa ja mitä kaikkea näitä nyt on. Tähän kuvioon ei kuulunut itseni tai vanhempieni osalta mitään elvistelyä, vaan asia tuli esille heidän aloitteestaan, eli niistä peruskysymyksistä kuten "no, millaisen todistuksen sait?".
En ole koskaan sen ihmeemmin jaksanut miettiä mikä heitä riivasi, mutta voisin kuvitella että olivat ehkä pettyneitä omiin työelämiinsä tai siihen että heidän omat lapsensa eivät juuri koulussa pärjänneet vaan päätyivät ihan tavallisiin työläisammatteihin.
Ei tämä aikuisenakaan kokonaan loppunut. Viime jouluna sama tuli esille kun tätini kysyi vanhemmiltani, että miten heillä oli varaa tehdä pitkä ja aika kallis lomamatka. En tiedä miksi tätini kuvitteli että asia hänelle kuuluu, mutta uteli kuitenkin. Äitini sanoi minun ostaneen matkan heille lahjaksi, ja siitä se ilo sitten taas irtosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole pukahtanutkaan lasteni asioista. Sen tietävät mihin kouluihin menivät ja tää viimeisin nälvintä käynnistyi kun stalkkasivat netistä yläkouluvalinnat. Selkeästi siis solvaavat meitä selän takanakin.
Lapsia ei meillä palvota tai kasvata keskipisteiksi tai yhtäkään mitään muuta mitä täällä nyt nälvitään. Kannustetaan kyllä.
Ap
Miten netistä stalkataan tuollaisia asioita? Mitä joku yläkoulun valinta liittyy asiaan? Asumme pääkaupunkiseudulla ja jos lapsi ei hae painotteiseen yläkouluun, niin aika samanlaisia yläkoulut tuppaavat olemaan. Kolmen teinin kokemuksella ainakin näin.
Taidat ap olla hieman vainoharhainen.
Helsingissä ne painotuksiin päässeet oppilaat julkaistaan koulujen sivuilla. Sieltä stalkkasivat.
Ja tää sama on jatkunut siitä asti kun emme laittaneet lapsia ”lähikouluun”. Joka oli umpihomeessa ja lakkautusuhan alla.
Vuosikausia nyt kuunneltu vittuilua sitä miten luulemme lastemme olevan jotain ja miten meille ei kelvannut lähikoulu.
Ap
Enemmän minä nyt huolestuin siitä onko ap lapsen puolella noissa tilanteissa vai hyväksyykö hän tuon kaiken olemalla vain passiivisena tilanteen vietävissä? Elävää oppimateriaaliahan tuo lapselle on, jota ei pidä ohittaa. Itsetunnon kehitys vaatii myös niitä negatiivisia kokemuksia ja koko ajan ei ole kivaa, eikä koko ajan tule niitä kehujakaan.