Lue keskustelun säännöt.
Nuorten kiinnostus maalla-asumiseen yllätti tutkijat
02.07.2020 |
Meitä yllätti, että isojen kaupunkien keskustoissa tai lähistölllä asuvista nuorista 36 prosenttia haluaisi asua maaseudulla. Se on yllättävän iso luku, sanoo Vihinen.
Kommentit (87)
Yllättävä, mutta hyvä uutinen. Uudet asukkaat syrjäseudulla lisäävät palveluita ja verovaroja sinne, mistä niistä on ollut puutetta.
T. nuori, joka ilman muuta aikoo asettua asumaan maaseudulle heti opintojen jälkeen ja joka on hyvin tietoinen kaikesta siihen liittyvästä työstä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksuaalista häirintää ei pääse pakoon missään, mutta kaupungeissa siihen edes yritetään puuttua.
Ei tuo kysely kerro mistään konkreettisesta muutoksesta. Haluaisin muuttaa maalle ei ole sama kuin aion muuttaa maalle. Kun töitä ei ole, ihmiset eivät muuta.
Pottupellolla on rankkaa, vaan voi se pakkokin olla vielä edessä.
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä. Todella moni haluasi asua maalla tai maaseututaajamassa, löytyy tutkimus googlaamalla.
Minäkin muuttaisin heti, kelpuuttaisin duunin kuin duunin, mutta kun ei maalla oikein ole töitä :/ Harmittaa niin vietävästi asua koirankopissa pk-seudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Maaseututaajamasta 240- neliön OKT postimerkin kokoisella tontilla.
Se on maaseutupitäjien asutuspolitiikka.
Kokeile Myrskylää, sieltä voit ostaa järvenrantatontin 1400 neliötä noin 300 neliön rakennusoikeudella.
Ja sulta jäi mainitsematta se fakta, että siellä ei oikein ole mitään, ei niitä töitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Pottupellolla on rankkaa, vaan voi se pakkokin olla vielä edessä.
Eikä ole, kone sen varsinaisen työn tekee. Ei maalla ole sen rankempaa kuin kaupungissa. Asenteesta se vain on kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korona nosti maaseudun kiinnostavuutta; näinhän käy joka kriisissä.
Kun kaikki on hyvin, kaupungissa on kiva olla.
Kun asiat menevät huonommin, väljä asuminen, osittainen omavaraisuus ja rajoitettu ihmiskontaktien määrä kiinnostaa yllättävän montaa.
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalista häirintää ei pääse pakoon missään, mutta kaupungeissa siihen edes yritetään puuttua.
Ja meinaat, että kaupungeissa tuo on harvinaisempaa vai?? :D Eipä ole kukaan koskaan maaseudulla ahdistellut, toista se on kaupungeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korona nosti maaseudun kiinnostavuutta; näinhän käy joka kriisissä.
Kun kaikki on hyvin, kaupungissa on kiva olla.
Kun asiat menevät huonommin, väljä asuminen, osittainen omavaraisuus ja rajoitettu ihmiskontaktien määrä kiinnostaa yllättävän montaa.
Niin, maaseudulla asuvien mielestä joka kriisi saa ihmiset ryntäämään maalle. Jostain syystä kukaan ei kuitenkaan koskaan lähde.
Käy hyvin yksiin niiden tutkimusten kanssa, joissa nuorten elämän keskiössä ei olekaan työ, kuten vanhemmilla sukupolvilla. Vaan heille etusijalla on elämänlaatu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tuli otsikosta huono-olo.
kuikiu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Maaseututaajamasta 240- neliön OKT postimerkin kokoisella tontilla.
Se on maaseutupitäjien asutuspolitiikka.
Kokeile Myrskylää, sieltä voit ostaa järvenrantatontin 1400 neliötä noin 300 neliön rakennusoikeudella.
Ja sulta jäi mainitsematta se fakta, että siellä ei oikein ole mitään, ei niitä töitäkään.
Myrskylässä on silti alhaisempi työttömyys% kuin Helsingissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monilla on utopistinen käsitys maalaiselämästä. Kuvitellaan, että elämä maaseudulla on leppoisaa ja rauhallista, mutta oikeasti joutuu raatamaan talvella lumitöissä ja kesällä nurmikonleikkauksessa. Jatkuva meteli, josta ei voi valittaa minnekään: auringon noustessa alkaa nurmikonleikkaus, moottorisahaus ja sirkkelöinti, yöllä häiritsevät mopot ja moottoriveneet. Maaseudun ihmiset eivät nuku koskaan. Jatkuva kyttäys ja uteliaisuus, tullaan toisten koteihin ilmoittamatta ja juorutaan kaikki asiat eteenpäin. Talvella pimeys ahdistaa, mutta vielä sitäkin pahempaa on henkinen pimeys: eletään kuin jossain Afganistanissa.
No tämä oli utopiaa tämä, varmaan tuollainenkin maapaikka saattaa löytyä, mutta kuvaus sopii paremmin kaupungin omakotialueille.
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalista häirintää ei pääse pakoon missään, mutta kaupungeissa siihen edes yritetään puuttua.
Jos se että lehmä sanoo möö, on seksuaalista häirintää niin, pitää paikkansa
Assburger kirjoitti:
Maaseututaajamasta 240- neliön OKT postimerkin kokoisella tontilla.
Se on maaseutupitäjien asutuspolitiikka.
Milloin tontti lakkaa olemasta postimerkin kokoinen? Asun Helsingissä kerrostalossa, mutta lähellä on pientaloalue, joissa lähinaapurin ikkunat ovat jossain 20 metrin päässä. En tajua niitä taloja, koska ne pihat ovat niin pieniä eikä siinä ole omaa tilaa juuri ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tosi "yllättävä" juttu, että osa junantuomista voisi muuttaa maaseudulle asumaan takaisin.
Shokkiwau!!!
Mistäs sinä tiedät ovatko heidät tuonut vaikka lentokone.Minuahan ei saisi moiseen paikkaan ikinä lähtemään .Kaupunkeja on muitakin kuin hesa ja paljon parempia.
En usko, että tulee realisoitumaam maalle muuttona! Yksittäiseen kyselyyn voi vastata, et joo voisin muuttaa maalle, mutta kyllä sosiaaliset kuviot, työt, harrastukset ja muu elämän helppous saa nämäkin nuoret pysymään kaupungeissa. Kaupungistuminen on megatrendi, joka ei noin vaan pysähdy!
Mä oon entinen nuori, joka muutti maalle 11 vuotta sitten. Olen viihtynyt hyvin. Ajattelin, että jäisin kaupunkiin asumaan, mutta sitten mieli muuttui ja lähdin tänne. En jaksaisi enää meluisaa kaupunkiasumista.
Monilla on utopistinen käsitys maalaiselämästä. Kuvitellaan, että elämä maaseudulla on leppoisaa ja rauhallista, mutta oikeasti joutuu raatamaan talvella lumitöissä ja kesällä nurmikonleikkauksessa. Jatkuva meteli, josta ei voi valittaa minnekään: auringon noustessa alkaa nurmikonleikkaus, moottorisahaus ja sirkkelöinti, yöllä häiritsevät mopot ja moottoriveneet. Maaseudun ihmiset eivät nuku koskaan. Jatkuva kyttäys ja uteliaisuus, tullaan toisten koteihin ilmoittamatta ja juorutaan kaikki asiat eteenpäin. Talvella pimeys ahdistaa, mutta vielä sitäkin pahempaa on henkinen pimeys: eletään kuin jossain Afganistanissa.