Aion alkaa murehtimaan ja stressaamaan vähemmän. Onko muilla onnistunut?

Kyllä olen. Olen palannut takaisin samaan asenteeseen, joka minulla oli nuorempana: Kyllä kaikki aina lopulta selviää, ja elelen päivän kerrallaan.

Lisäksi otan itselleni omaa aikaa ja pidän huolen, että nukun riittävästi. Se auttaa jaksamaan ja se auttaa myös saamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Ne kamalan suuret ongelmat eivät loppujen lopuksi olleetkaan mahdottomia selvitettäväksi.

Joo, mutta se on vaatinut terapiaa mikä on melko kallista. Maksanut muutaman tonnin tähän mennessä.  Sanoisin että minulla asiaon mennyt niin päin, että murehtimisesta pääsy on johtanut unen paranemiseen kun en pyöriskele enää unettomana murheiden takia. Toki hyvä yöuni johtaa positiiviseen kehään mielialankin suhteen.

Itsehoitona voi kokeilla liikuntaa ja mukavia harrastuksia, tilan ottamista itselleen. Murehduttavat asiat voisi kirjoittaa auki ja analysoida ihan oikeasti, päässä hiljaa pyörittäminen urauttaa ajatukset herkästi eikä niiden kanssa pääse yhtään eteenpäin.

Mutta jos rahaa on edes tonnin verta, voisi maksaa vaivan ostaa vaikka 10 kertaa terapiaa, ulkopuolinen ihminen voi löytää helpommin langanpäitä ajatustesi suuntaamiseksi järkevämmille urille ja auttaa sinua löytämään parempia ratkaisumalleja.

Takana 3v. terapiaa, nyt omillani  ja haastavaa tämä edelleen on, mutta siedettävää. Terapiasta sain työkaluja joilla saan sen ahdistuksen pysymään aisoissa.

se on vaikeaa mutta mahdollista. Varaudu siihen että petyt itseesi ja totuttuun ajatusten kulkuun monet kerrat.

Mitä erityisesti stressaat, murehdit ja miksi?

Kyllä, joogan ja meditaation avulla.

Kyllä. Olen miettinyt positiivisia lauseita joita alan hokea mielessäni, kun taas alan jotain negatiivista hokea päässäni. Parantaa mielialaa. Mutta vaatii työtä.

Kyllä. Aina kun olen alkanut murehtimaan jotain tekemistäni/sanomistani, tai stressaamaan tulevia tapahtumia, olen ns. pistänyt asiat oikeaan perspektiiviin ajattelemalla miten hyvin minulla asiat oikeasti on. Esim. että lapseni on terve, minä olen terve, kukaan läheiseni ei ole vakavasti sairas tai kuollut.

Jos tämä ei auta ja haluaa mennä askeleen pidemmälle, niin itse olen ajatellut kaikkea näkemääni, jossa ihmisillä on ollut asiat oikeasti todella huonosti. Muistelen esim. muutamaa lehdissä näkemiäni artikkeleita oikeista naisista maailman köyhimmillä alueilla, toinen istui kuvassa pienen poikansa kanssa likaisella patjalla pienessä tönössä ja toimi prostituoituna ja haaveili paremmasta elämästä, jota melko varmasti hänelle ei ikinä tule. Toinen oli töissä jossain louhoksella ja hakkasi kiviä melkein koko hereilläoloaikansa kädet verillä ilman taukoja ja juurikaan ilman palkkaa. 

Se yleensä toimii minun kohdalla ja lakkaan murehtimasta. Mutta jos tämäkään ei auta niin ajattelen että me kaikki ihmiset synnymme ja kuolemme ja pian kukaan ei enää edes muista meitä, joten ihan helvetin sama oikeastaan mitä me täällä tämän pienen surkean olemassaolomme aikana teemme tai emme tee.

Juu, mikään ei parane murehtimalla vaan toimimalla. Tee niile asioille jotain joille voit ja unohda loput.

Älkää tuhlatko elämäänne murehtimiseen. Ette te vanhana muista että istuinpa kaikki illat kotona murehtimassa ehdinkö saada koulun/työt valmiiksi, vaan muistatte ne kerrat kun päästitte irti ja lähditte ystävien kanssa viihteelle tai muuten vain hengailemaan!
T. Entinen murehtija