Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oikeasti, onko mitään järkeä työnteossa jos palkka on surkea (liitosta saa samanverran) ? Työpaikka vaikuttaa vähintäänkin kyseenalaiselta ja pelkään, että tulen vain ahdistumaan? Hjelp!
02.07.2020 |
Ehkä olen vain tottunut aika hyviinkin työolosuhteisiin alaltamme poiketen, sillä tämä homma nostaa kyllä aika oudot vibat kaiken kaikkiaan työoloista.- työnjohtoon liittyvissä asioissa.
Olen ehtinyt näkemään jos minkälaista alalla ja suurimmaksi osaksi olen viihtynyt sen vuoksi, että töitä voi tehdä melkein niin paljon kun haluaa, se näkyy tietysti lompakossa aika nopeasti ja työkaverit ovat olleet loistavia, tiimi on yleensä toiminut ja lisäksi on saanut myös käyttää omaa päätään ja luovuuttaan.
Olen tosiaan nauttinut suurimmaksi osaksi vaikka kiireet ja paine on lähes jokapäiväistä mutta silti hyvän työpäivän jälkeen asiakastyytyväisyyden on voinut kyllä itsekin lunastaa omalla ahkeruudellaan, työporukan hyvällä energialla ja omalla panostuksella tuotteen laatuun.
Palkkakin on ollut kohtalainen sen jälkeen kun oppia oli tullut sen verran, että pärjää myös omatoimisesti ja olin näyttänyt, että välitän työn jäljestäkin.
No nyt on korona tuonut paljon uusia tuulia elämään, myös työpaikan vaihdon, kaupungin yms. Työllistyminen on ollut myös melko hankalaa juurikin vallitsevan tilanteen vuoksi.
Innostuin eräästä työpaikasta. Vaikutti oikein hyvältä ja siltä, että tuossa on itsellänikin taas mahdollisuus kehitykseen ja innostumiseen. Laitoin hakemuksen, kävin perehdytysvuorossa ja saan paikan halutessani.
Johto on todella ammattitaitoista ja hienosti ovat pärjänneet firmansa puolesta. Kiitosta on heille asiakkailta satanut, ymmärrettävästi.
Työ on tarkkaa ja stressaavaa, jokainen hoitaa vähän kaikkea ja ottaa vastuun _täydellisestä_ lopputuloksesta. Virheitä ei juuri sallita tai jos sellaista pienimmässäkään mittakaavassa havaitaan niin olemus on aika ärtyisää ja katsotaan nenän vartta pitkin.
Katsotaan jopa tarkkaan osaanko lajitella roskat oikein, huoh.
Jos on epäilystäkään virheestä niin toljotetaan hetki oudosti ja selkä kääntyy nyrpeästi sanomatta sanaakaan varsinkin kun ei ollutkaan mitään "virhettä" tapahtunutkaan. Käytös tuntuu ylimieliseltä.
Myöskään johdon yksi osapuoli ei katsonutkaan minuun päin vaikka tiesi, että olen uusi talossa.
Meinasi vain kävellä ohi mitään aikomustakaan esitellä itseään, joten avasin suuni ja esittäydyin. Sitten pyöritellään silmiä ensin, käännytään minuun päin ja esittäydytään nyrpeästi ja tyyppi lähtee kävelemään.
Hieno esimies ja ensikohtaaminen, ei voi muuta sanoa.
No, jätin tilanteen sikseen ja aloin tekemään töitä. Oli paljon ohjeita seinillä millon mistäkin itsestäänselvistä asioista, ohjeita monta sivullista ja erittäin tarkkaan laadittuja talon sisäisiä käytäntötapoja.
Ok, opettelen ne kyllä, otin kaikki talteen ja minulla on kotona aikaa opetella ulkoa kaikki mitä tarvitsee, jotta tulos olisi mahdollisimman täydellinen, juuri kuten haluavat.
jatkuu vähän..
Kommentit (21)
Ei sun kannata ottaa niin henkilökohtaisesti, jos joku vanha työntekijä ei ole huomioinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa sellaiselta palvelualan matalapalkkatyöltä, jossa otetaan kaikki irti työntekijästä. Uskoisin, että tuollainen tehokkuusajattelu on rantautunut yhä useampaan paikkaan.
Mutta katsele ainakin jonkin aikaa, miten totut, saatko työstä myös iloa, tutustutko työkavereihin (tai onko noita hyviä puolia), jos päädyt siihen, ettei niin haet toista työtä (helpommin saat sitä työsuhteessa kuin työttömänä?). Voi olla niin, että jos vertaat sellaiseen, että olet saanut aiemmin parempaa palkkaa tai ei ole ollut noin tiukkaa ja tehostettua, niin sinun kannattaa mielestäni unohtaa se vertailu, mutta tunnustella sitä, onko työ kuitenkin jossain määrin ok ja jaksatko siinä. Tarkoitan siis sitä, että turhaan saa pahan mielen vertaamalla sellaiseen työhön, jota työ ei ainakaan tule koskaan olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei sun kannata ottaa niin henkilökohtaisesti, jos joku vanha työntekijä ei ole huomioinut.
No eihän tässä ole kyse siitä varsinaisesti.
Mielestäni kuuluu hyviin käytöstapoihin tietynlaiset tavat ja lisäksi työ on antoisampaa kun työporukka toimii yleisesti ottaen hyvällä mielellä/kohteliaasti toisiaan kohtaan. En todellakkaan väheksy työilmapiriin arvoa työelämässä, se on tärkeää.
Varsinkin pienemmässä yrityksessä pitäisi esimiehen pystyä vaatimustasoihinsa nähden olemaan tekijöilleen helposti lähestyttävä vaikkakin myös kriittinen saa olla. Rajat kuitenkin tässäkin.
Ap
Työnteko on aina kannattavampaa kuin tuilla eläminen. Voit vähintäänkin käyttää nykyistä duuniasi ponnahduslautana seuraavaan, miellyttävämpään työhön. Työpaikan vaihtaminen on helpompaa, jos on jo töissä.
No ehkä olen sitten itsekin liian kriittinen tai tämä ala ei vain sovi itselleni.
En kestäisi enää stressata liikaa työn puolesta kun tiedän, että se on sitä jo muutenkin mutta tässä tulisi vähän lisämaustetta senkin puolesta, monin tavoin.
Täytyy hetki katsella tilannetta ja toivoa, että olen väärässä tämän ensivaikutelman osalta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinuna aloittaisin tämän uuden työn ja katselisin sitä menoa jonkin aikaa. Jos edelleen et viihdy, ala hakemaan uutta paikkaa.
En suosittele jättäytymään työttömäksi, vaikka saisit sillä tavalla saman toimeentulon. Työttömyys voi tuntua kivalta nyt kesällä lomakautena. Mutta syksyn ja talven tullessa, jos et ole edelleenkään löytänyt työtä, alkaa tulla tosi syrjäytynyt ja masentunut olo. Uuden työpaikan saaminen vaikeutuu mitä pidempään olet työtön.
Luin uudestaan tuon kohdan ylitöistä. Ilmeisesti nyt vaan et ole koskaan ollut tuollaisella alalla, jossa on käytössä tasoittumisjakso ja vasta kun tunnit menee tasoittumisjakson yli, se on ylitöitä. Ihan tavallista ravintola-alalla tai kaupan alalla. Ja ihan tavallista voi olla sekin, että taukoja ei pääse pitämään tai sinut soitetaan kesken tauon töihin. Ja siihen päälle vielä odotetaan joustoa.
Niin - tuollainen työkulttuuri voi olla järkytys, jos on tehnyt jotain toimistotyötä, jossa voit mennä tauolle, kun sinulla on nälkä ja tauon saat aina rauhassa pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ehkä olen sitten itsekin liian kriittinen tai tämä ala ei vain sovi itselleni.
En kestäisi enää stressata liikaa työn puolesta kun tiedän, että se on sitä jo muutenkin mutta tässä tulisi vähän lisämaustetta senkin puolesta, monin tavoin.
Täytyy hetki katsella tilannetta ja toivoa, että olen väärässä tämän ensivaikutelman osalta.
Ap
Et varmaan ole väärässä ensivaikutelman osalta, kuulostaa vain sellaiselta, että et ole tehnyt tuollaista työtä aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
No ehkä olen sitten itsekin liian kriittinen tai tämä ala ei vain sovi itselleni.
En kestäisi enää stressata liikaa työn puolesta kun tiedän, että se on sitä jo muutenkin mutta tässä tulisi vähän lisämaustetta senkin puolesta, monin tavoin.
Täytyy hetki katsella tilannetta ja toivoa, että olen väärässä tämän ensivaikutelman osalta.
Ap
Tai olet vain kermaperse. Valitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele tuo työpaikka niin, että se toimii mahdollistajana tai ponnahduslautana seuraavaan paikkaan. Jos muut näyttävät nyrpeää naamaa, olkoon se heidän ongelma. Teet vain työn mitä pitää tehdä niin hyvin kuin pystyt, säilytät positiivisuutesi ja töistä lähtiessä lähdet vapaalle. On aina parempi hakea uusia töitä olemassaolevasta työpaikasta käsin kuin työttömänä. Näin se vain on. Muista lisäksi, että esimiehelläsikin voi olla esimies. Tämä esimies voi olla vaikka itsekin havainnut samoja ongelmia, mutta ei ole vielä ehtinyt tai osannut tarttua niihin. Mietippä jos hän nyt huomaa, että tulipa reipas ja iloinen henkilö töihin, sinä voitkin olla se seuraava esimies. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Luin uudestaan tuon kohdan ylitöistä. Ilmeisesti nyt vaan et ole koskaan ollut tuollaisella alalla, jossa on käytössä tasoittumisjakso ja vasta kun tunnit menee tasoittumisjakson yli, se on ylitöitä. Ihan tavallista ravintola-alalla tai kaupan alalla. Ja ihan tavallista voi olla sekin, että taukoja ei pääse pitämään tai sinut soitetaan kesken tauon töihin. Ja siihen päälle vielä odotetaan joustoa.
Niin - tuollainen työkulttuuri voi olla järkytys, jos on tehnyt jotain toimistotyötä, jossa voit mennä tauolle, kun sinulla on nälkä ja tauon saat aina rauhassa pitää.
Ei todellakaan ole järkytys kiire, tauottomuus, syömättömyys saatika joustavuus.
Näihin kyllä tottuu mutta kaiken kaikkiaan näiden asioiden summa, saa hieman miettimään, että mitä elantonsa eteen kuitenkaan kannattaa sietää.
Kerroin, että olen nähnyt jos minkälaista ja lisäksi olen ollut alalla jo vuosia.
Kerroin myöskin, että luultavasti olen tottunut alalla poikkeuksellisesti parempiin sopimuksiin ja myös työntekijää miellyttävään työsuhteeseen. Olen saanut valtavasti hienoja kokemuksia alalta.
Voin toki ottaa tämän myös oppimisen kannalta, ehkä se motivoi enemmän kun mikää muu nyt.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tarkista kaikki nämä sinua hiertävät yksityiskohdat ovat laillisia, taikka eivät. Työsopimusehdot, mitä alan tes sanoo. Kuulutaan omaan liittosi? Sinne yhteys RAI suoraan läänisi työsuojelupiirin.
Taikka sitten on niin että et oikein ole kartalla siitä, missä kohtaa olet ruokaketjussa ja organisaatiossa. Viimeksi tulleena ja suorittavalla tasolla = et kovinkaan korkealla. Jos on hyvä tuuri niin porukka on kivaa ja homma toimii. Jos on huonompi tsägä niin huonompi meininki.
Yhtä kaikki: hommat pitää tehdä.
Työssä käynti on pitkässä juoksussa aina parempi vaihtoehto kuin liiton rahoilla makoilu. Ne päivät loppuu yllättävän pian ja sitten onkin jo tosi vaikea työllistyä tai pärjätä kelan rahoilla.
Liitosta ei saa kyllä mitään, 95 prosenttia ansiosidonnaisesta työttömyyskorvauksesta veronmaksajien rahoista, loppu 5 prosenttia sieltä työttömyyskassasta.
Pitäisi purkaa koko kassajärjestelmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alat etsiä samalla uutta työtä ja kestät pakollisen ajan tuolla, jos ei miellytä.
Tuosta vanhan työntekijän asenteesta sen verran, että ei kannata olettaa ihmisten käyttäytyvän, niin kuin me itse haluaisimme. Vanhat työntekijät kyynistyvät, kun ovat liian pitkään olleet tyytymättömiä työssään, mutta eivät uskalla vaihtaa tai eivät löydä toistakaan paikkaa. Niin nähty tämä.
Ihan tavalliselta ravintolahommaltahan tuo kuulostaa. Itse nostin kytkintä ja nyt työttömyyskorvausta, enkä voisi olla tyytyväisempi.
Vierailija kirjoitti:
No tarkista kaikki nämä sinua hiertävät yksityiskohdat ovat laillisia, taikka eivät. Työsopimusehdot, mitä alan tes sanoo. Kuulutaan omaan liittosi? Sinne yhteys RAI suoraan läänisi työsuojelupiirin.
Taikka sitten on niin että et oikein ole kartalla siitä, missä kohtaa olet ruokaketjussa ja organisaatiossa. Viimeksi tulleena ja suorittavalla tasolla = et kovinkaan korkealla. Jos on hyvä tuuri niin porukka on kivaa ja homma toimii. Jos on huonompi tsägä niin huonompi meininki.
Yhtä kaikki: hommat pitää tehdä.
Työssä käynti on pitkässä juoksussa aina parempi vaihtoehto kuin liiton rahoilla makoilu. Ne päivät loppuu yllättävän pian ja sitten onkin jo tosi vaikea työllistyä tai pärjätä kelan rahoilla.
Tiedän.
Minulla on käynyt todella hyvä säkä yleensä työpaikkojen kanssa. :D
Siis ylipäätänsäkin tulen ihmisten kanssa hyvin toimeen yleensä siis ja vaikka töissä on kiire, rankkaa, ihan mitä paineita vaan niin silti kun saa oman tilan, luovuuden, inspiraatioita sekä sen tiimin niin työ voi olla todella antoisaa vaikka kuinka kipeäksi raatamisesta tulisi.
Olen kuitenkin tehnyt 16-tuntisia päiviä, useassa eri toimipisteessä viikottain samalla työnantajalla, pienellä palkalla ja järkyttävällä kiireellä mutta koska porukka on toiminut, asoissa on joustoa ja johto antaa tilaisuuden myös vapaaseen kehitykseen niin tosiaankin työ antaa jo jotain eikä palkkakuitin tarvitse olla kuin sellainen, että toimeen tulee. Siinä on oma taikansa kun työ toimii vaikka stressaavaa oliskin.
Ehkä tässä tapauksessa olen kriittinen kymmeniin eri ohjelappusiin, tarkkoihin sääntöihin ja siihen paineeseen täydellisyydestä (olen muutenkin aika vaativa itseäni kohtaan), huonoon ensivaikutelmaan työilmapiiristä ja ylimieliseen olemukseen myös johdon puolelta.
Ehkä joku muu arvostaisi paikkaa eri tavalla? Itse olen tosiaan niin monessa paikassa ollut ja tiedän missä vahvuuteni ovat ja missä viihdyn.
Tai kiristelen hetken ja yritän vain miettiä positiivisia asioita ja lopettaa sen miettimisen ns. paremmistakin työoloista. :D Minusta on tullut vuosien mittaan oikeastikin vähän varovaisempi mihin ryhdyn.
Ennen tilanne oli vielä sellainen, että töitä sai kun halusi.
Työtodistukset ovat olleet erinomaisia, suosittelijoitakin riittää ja palkka on merkittävästi noussut kovalla työnteolla. Nyt tuli aikamoinen romahdus sitten siitä pisteestä mitä joskus rakensi kunnes nää ajat tulivat.
Kai sitä täytyy alkaa rakentamaan sitten uudestaan, täytyy ponnistella aikalailla taas.
Ehkä tästä tosiaan voi tulla jotain hienoa ja uutta taas kunhan nyt keskityn sitten siihen täydellisyyteen vaikka nyt tuntuu aika ristiriitaiselta kai juuri sen takia kun vertailen.
En sano sitä etteikö tämä voisi tosiaan tuoda tulevaisuuteeni jotain merkittävää jos nyt vain nielen kaiken ja teen vain.
Ap
Sulla on myös tuossa kunnianhimossasi myös taipumusta väsyttää itseäsi työllä, joka ei ole jaksamisen yms. puolesta räätälöity sinua varten, vaan on vaan jonkinlainen sekoitus sellaista, että hommat tulee tehdyksi erilaisten ihmisten panostuksella. Eli suorittavaa työtä. Ja sinä haet siitä sellaista keskiluokkaista unelmaa, että voit kehittyä ja toteuttaa itseäsi. Voi muodostua ristiriidaksi.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on myös tuossa kunnianhimossasi myös taipumusta väsyttää itseäsi työllä, joka ei ole jaksamisen yms. puolesta räätälöity sinua varten, vaan on vaan jonkinlainen sekoitus sellaista, että hommat tulee tehdyksi erilaisten ihmisten panostuksella. Eli suorittavaa työtä. Ja sinä haet siitä sellaista keskiluokkaista unelmaa, että voit kehittyä ja toteuttaa itseäsi. Voi muodostua ristiriidaksi.
No just näin.
Oikeasti kun on menty kovaa ja päästy korkealle, tiputtu ja taas nousukiitoon niin kyllä se ahdistaa, että taas aloitetaan alusta eikä ole sitten juurikaan omanlaista sananvaltaa, omia näkemyksiä tai inhimillistä kohtaamista. Ei ole nyt oikein muuta alustaa kun helvetinmoinen pakonomainen soturiasenne tämän jutun kanssa.
Toki he ovat vain työnantajia eikä edellytyksien tarvitsekkaan olla muuta kuin, että tehtävät annettaan, ne tehdään ja palkka sovitusti siitä suorituksesta maksetaan.
Kai olen vain päässyt jo tavallaan tuon "vaiheen" yli joskus ja pääsin tekemään parempiakin hommia, isoja juttuja kaiken kaikkiaan. Sai organisoida ja luoda erityisiä asioita joka sitten taas minun kohdallani antoi suorittamiseen merkityksellisyyttäkin.
Nyt katson sitten paperilta ohjeet sanan tarkasti, kiireessä teen ja yritän olla tekemättä virheitä joka jo ahdistaa valmiiksi koska niitähän minulla uudessa ympäristössä tulee. Enkä tiedä miten enää selviän nöyryytyksistä.
Nyt harmittaa, että edes koskaan muutin pois paikasta, jossa oli hyvä työpaikka, mahdollisuuksia vaikka mihin ja työkaverit oli parasta mitä voi edes kuvitellakkaan. Firma oli iso mutta kuin perhettä silti.
Äh, ei vitsi.
Mietin jopa, että teen mielummin itselleni jotain lopullista kun jaksan uudestaan sen kaiken tunneskaalan ja ahdistuksen käydä läpi armottomalla suorituksella ja painostuksella. Se on oikeasti tosi kuluttavaa.
En tiedä mikä minua vaivaa mutta itken jo kun tiedän mitä tästä tulee ja miten paljon joudun pienen palkan eteen taistelemaan. Mielenterveys ainakin menee koetukselle.
Ap
Tai no sanotaanko vaikka niin, että oikeastaan olen vain väärällä alalla oikeasti kun pää ei kestä enää samanlailla ulkoista painetta.
Tämä on vaan ihan hirveetä paskaa, kai se on myönnettävä.
Ap
Alue: Aihe vapaa
No entäs sitten työolot- sopimukset, talon sisäiset säännöt yms. Huoh.
Miten oikeasti voin edes repiä motivaatiota tästä siihen täydelliseen panostukseeni?
Vuoron aikana emme pitäneet taukoa (tauko oli se kun saneli talon säännöistä yms.) seistiin vesilasi kädessä ja mietittiin miten homma toimii. Joka hetki kun ei ole asiakkaita tai mitään kriittistä tekemistä, niin täytyy keksiä sitten vaikka jotain sellaista mitä ei muuten ehdi tekemään (järjestelyä yms.).
Sellaisia perusjuttuja minullekin mutta tuntuu, että jatkuvasti täytyy olla mahd. tehokas.
Syöminen täytyy maksaa heti työnantajalle tai vaihtoehtoisesti ruokaraha menee joka päivältä tilistä joka on huono vaihtoehto, sillä todellakaan ei ehdi syömään joka vuorossa tai se täytyy syödä työnteon ohella jos ei halua jäädä ns. "junan alle". Eikä oikeastaan kiinnosta edes maksaa heille omasta syömisestäni tässä tapauksessa.
Toki juoda saa ilmaiseksi niin paljon kun haluaa melkein mitä vaan haluaa. Se olikin ainoa työsuhde-etu. :D
Työ-ajat ovat hyvin vaihtelevat. Jos on jäätävä ylitöihin niin sitten joustetaan ja jäädään, piste.
Tunnit merkitään sen mukaisesti. Rahana ylimääräisiä tunteja ei kutenkaan saa palkkaan. Ne kertyvät sitten talteen tasotukseen.
Palkka on tämän kaikenlisäksi naurettavan pieni (tes) enkä ole ollut vuosiin töissä sillä ehdolla. Olen joustanut ja minun kanssani on joustettu palkka-asioissa, noston varaan on ollut mahdollista vuosien aikana monella taholla.
Koronan takia työkkäri myös päätti (olen ollut 3kk työtön), että minula on etu, jossa valtio maksaa minusta työnantajalle osan(30%) työantajakuluista.....
Siltikään palkkaukessa ei tullut toistaiseksi joustoa.
Kuustaanko mua nyt ihan oikeasti silmään? Kaikki hyödyt irti mahdollisimman vähillä kuluilla!
Tekisi mieli kiroilla.. ja paljon.
Miksi motivoituisin nyt? Omalla tavallaan hieno työpaikka ja voisin vaikka ollakin ahkera, tunnollinen, täydellisyyteen pyrkivä tekijä kehitykseni ja firman vuoksi mutta mitä järkeä siinä nyt sitten on jos tunnen itseni jollakin tasolla hyväksikäytetyksi. Tai joku mättää tässä..
Olen tottunut kyllä alalla jos minkälaisiin tapoihin vähentää firman kuluja mutta yleensä siinä on kuitenkin kunnioitusta myös tekijää kohtaan, edes vähän. Nyt en tiedä....
En tiedä mitä tekisin paikan suhteen. Intuitio kertoo, että voisin olla onnellisempi jossain muualla.
Ja tosiaan, suht. sama bruttopalkka kun mitä liiton puolestakin jo tulee. Ehkä satasen saattaa heittää.
Ap