Lue keskustelun säännöt.
Tajusin juuri olevani sisustuksellisen väkivallan uhri
02.07.2020 |
Kaikki toiveeni sisustuksesta on lytätty ja ignoorattu passiivis-agressiivisesti ja lopputulos on epäviihtyisä loukko jossa en tunne oloani kotoisaksi.
Onkohan tämä yleistäkin?
Kommentit (15)
On se. Minulla on ikuiset traumat johdoista ja muovipusseista sekä pahvilaatikoista. Muovipussi ei ole sisustuselementti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On muuten hieno uusi termi, sisustusväkivalta. Tämä tulee minulla käyttöön. Olen ollut sisustusväkivaltaisessa suhteessa. Nyt sen tajuan! Kiitos ap, että sanoitit traumani!
Mä haluaisin toteuttaa mun tykkäämällä sisustustyylillä meidän kodin koko sisustuksen.
Mies ei tykkää ollenkaan siitä mistä mä tykkäisin. Mä olen suostunut kodin sisustukseen sillain siihen mistä mies tykkää.
Miksi se ei voi suostua siihen mistä mä tykkään?!!!
Kuka on lytännyt sut ap? Miehesi, anoppisi, äitisi, sisaresi..??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut myös! Ja olen nainen. Kaikenlainen elektroniikka, johdot, kajarit, teeveet, kasvihuoneet ja toisiinsa sopimattomat huonekalut aiheutti pahaa oloa.
Täällä myös yksi. Muoviroskat kerätään pöydälle kun niille ei ole erillistä roskista, toinen vaihtoehto on muovipussi olohuoneen nurkassa.
Valtava rattituoli ja valtava printteri vie tilaa. Jatkuvasti pitää ostaa uutta rojua. En kestä olla täällä, olen lopettanut siivoamisen koska se on mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy kyllä sanoa, että omanlainen sisustus on itselle yllättävänkin tärkeä juttu mielen hyvinvoinnin kannalta. Ihana ettei tarvitse kiistellä siitä kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
On se. Minulla on ikuiset traumat johdoista ja muovipusseista sekä pahvilaatikoista. Muovipussi ei ole sisustuselementti!
Onko meillä sama ex - jatkojohtomies? Ja pahvilaatikoissa tavaraa vuodesta -78 lähtien. Kaikki niin tärkeää, ettei saa siivota tai edes koskea. Ajoin kerran hänen nykyisen kotinsa ohi ja yhden ikkunan eteen ja ilmeisesti huoneen täydeltä oli pinottu pahvilaatikoita. Onnittelut nyxälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku sisustusratkaisu on itkettävin, on se sellainen Sotkan tai Jyskin lastulevy työpöytä pöytäkoneelle. Se kulmaversio joka on kaksikerroksinen. Sen näkeminen jo kuvissa tuntuu pahalle, mutta että on elänyt sellaisen kanssa hrrrr...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se. Minulla on ikuiset traumat johdoista ja muovipusseista sekä pahvilaatikoista. Muovipussi ei ole sisustuselementti!
Onko meillä sama ex - jatkojohtomies? Ja pahvilaatikoissa tavaraa vuodesta -78 lähtien. Kaikki niin tärkeää, ettei saa siivota tai edes koskea. Ajoin kerran hänen nykyisen kotinsa ohi ja yhden ikkunan eteen ja ilmeisesti huoneen täydeltä oli pinottu pahvilaatikoita. Onnittelut nyxälle.
Ei ole, koska olin hänen ensimmäinen suhteensa. Enkä yhtään ihmettele. Mutta aivan samanlainen hän on! Jokainen johto on säilötty aikojen alusta muovipusseihin ja pahvilaatikoihin. Myöskään vanhoja tietokoneita ei saa heittää pois, eikä näppiksiä tai hiiriä. Myös kuulokkeet pitää säilöä jonnekin pussien johtomereen. Mikä pahinta myös vanhat poltettavat cd-levyt pitää säästää :D Ja kaikki pitää sijoitella asunnon paraatipaikoille. Mieluiten keskelle olohuonetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitukseen on valittu provosoiva tyyli, joka ei ihan osu maaliin, mutta tunnistan ilmiön. Ex-miehelläni on hamstraustaipumusta, ja pikku hiljaa asuntomme alkoi täyttyä kaikenlaisesta tarpeettomasta tavarasta. Hän on sitä ihmistyyppiä, joka ostaa jotain vain siksi, että se on halpa, miettimättä, onko esineelle käyttöä. Tarkoitan esimerkiksi halpoja, rumia sisustusesineitä.
Lisäksi hänellä on paljon erääseen harrastukseensa liittyvää välineistöä, josta yhteen muuttaessamme sovimme, että niitä säilytetään makuuhuoneessa. Erään kerran, kun olin työmatkalla, olivat kamat siirtyneet olohuoneen nurkkaan ja jonkin ajan kuluttua huoneen parhaalle paikalle. Mies myös laajensi tätä harrastuspistettään koko ajan lisäosilla niin, että lopputuloksena oli kolmasosan huoneesta vievä rumilus.
Meille tuli muutama kuukausi sitten ero, ja pakatessaan mies havahtui tavaran määrään. Hän jopa yritti "lahjoittaa" minulle tavaroitaan, ei näköjään lopulta halunnut niitä edes itse. Nyt, kun asunnossa on siistiä, eikä kaikkialla loju tavaraa, viihdyn mainiosti. Aiemmin minua ahdisti kotona, ja esimerkiksi siivoaminen oli hankalaa pikkusälän vuoksi. Kaiken huippu on, että käytyään kylässä mies kehui, miten siistiä ja viihtyisää asunnossa on.
Jaa. Luultavasti mun mies on sisustuksellisen väkivallan uhri, koska meillä kaappi ja sohva ja kaikki on justiin missä niiden haluan olevan.
No, mitäs muutti mun kotiin. En pyytänyt kpskaan sitä hammasharjaa tuomaan. Mutta tuohon se tuli, maksaa puolet vastikkeista ynnä muusta, ja puolestaan pahoinpitelee mua jättämällä sukkiaan ympäri kämppää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä.
Valitsin provosoivan tyylin, ajattelin että siitä tulisi palstalaisille kotoisa olo ;) mutta vakavammin, imuroin juuri ja mietin että mitä tapahtui sille tyylikkäälle kodille joka kalustettiin varsin kalliisti YHDESSÄ sillä ajatuksella että näitä ei tarvi uusia jatkuvasti.
Sittemmin puoliso on irtisanoutunut kaikesta siisteydellisestä aktiviteetista ja pikkuhiljaa kämppä on muuttunut suureksi romukasaksi jossa joka jumalan tavara jää juuri siihen missä sitä on tarvittu ja joka on täytetty halvalla muoviroinalla milloin minkäkin hetkellisen mielijohteen vuoksi.
Olen yrittänyt ylläpitää esim. työhuonetta tilana joka on järjestyksessä ja siisti mutta roina ajautuu sinnekin. Tämä vaikuttaa hyvinvointiin negatiivisesti ja näkyy myös parisuhteen laadussa. Puoliso ymmärtää että tilanne ahdistaa minua mutta ei laita tikkua ristiin tilanteen parantamiseksi.
Oletko mies?