Kyläilyahdistusta etukäteen
Olen ensi viikonloppuna menossa mieheni kanssa ystävättäreni luo kyläilemään. Kyseessä on hyvä ystävä, mutta viime aikoina olemme onnistuneet tapaamaan vain harvoin.
Noh, perusongelmani on tämä: ystäväni on perso herkuille, joskin erittäin hoikka ja syö pullia ja kakkuja aina mielin määrin. Hän on myös erittäin kätevä emäntä ja pöytä notkuu aina herkuista, kun heillä ollaan. Itse en ensinnäkään pidä juuri leivonnaisista (enkä suklaasta), toiseksi olen hyvin pieniruokainen enkä voi syödä kuin pieniä määriä, jotta voisin hyvin. Lisäksi viime aikoina minulla on ollut täysi työ pitää painoni kurissa (enkä ole ihan onnistunutkaan) nivelvammani takia, joka välillä estää minua liikkumasta kilometriä enempää päivässä. Erittäin invalidisoiva vaiva siis.
Ystävälläni on itsellään kuitenkin jonkin sortin kompleksi ulkonäöstään, sillä hän on hyvin hoikka, mutta usein valittelee omaa painoaan ja samaan hengenvetoon vähättelee minun paino-ongelmaani (jos sitä nyt voi edes ongelmaksi sanoa).
Nyt huolehdin jo etukäteen skenaariota, jossa ystäväni tuputtaa minua ottamaan lisää ja vähättelee paino-ongelmaani. Olen toki ihan normaalipainoinen, joskin paino on ollut jonkin aikaa nousussa n. kilon kuussa. Nivelongelmani takia jokainen ylimääräinen kilo on paitsi liikaa, myös lähes mahdoton saada pois.
Muutenkin olen aina kärsinyt siitä, kun toiset huomauttelevat siitä, miten vähän syön. Nyt ahdistaa jo etukäteen mennä ystäväni luo tuputettavaksi. En haluaisi olla ahdistunut, mutta en myöskään loukata häntä, sillä tiedän että hän on nähnyt paljon vaivaa. Mitä tekisin? Pitäisikö asia ottaa jo etukäteen puheeksi?
Kommentit (16)
Kaikesta sitä voikin ahdistua...
En tiedä, mitä sun pitää tehdä, ehkä kannattaa puhua etukäteen ja kertoa hänelle sun ahdisutksesta, enemmän siitä olisi varmaan hyötyä kuin kertoa tästä meille?
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 11:47"]
OMG, kaikkee sitä onkin :O Siis ethän sä yhden illan syömisistä edes liho ja kuka hemmetti kyttää toisten ruokailua ja määriä? Ootte ihan ihmeellinen parivaljakko
[/quote]
Juurihan ap mainitsi, että näin on. Itselläni on myös kokemusta, että tällaisia ihmisiä tosiaan on. Neuvoa en osaa.
Siis millaisia suhteita ihmiset sanoo ystävyydeksi?! Minä voin aivan hyvin sanoa ystävälleni etä kiitos ei maistu enää ja maha on täynnä, samoin ystäväni voi hyvin todeta mulle, että kiitos en halua tuota kinkkuvoileipää, kun oon päättänyt ryhtyä kasvissyöjäksi. Eikä kukaan ahdistu tai vedä hernettä nokkaan. Kyse on ystävyydestä. J ajos noin paljon ahdistaa, en edes vierail sellaisissa kodeissa.
No ei nyt parin päivän syömisistä kukaan ehdi lihoam, mutta yksi hyvä niksi on että otat lautaselle herkun/herkkuja mutta et syö niitä heti vaan annat olla pitkiä taukoja, ei kukaan tyrkytä niin kauan kuin lautasella on jotain vielä.
Tosiaan, ihmettelen minäkin että ihanko joku tuollaisesta ahdistuu...
"Muutenkin olen aina kärsinyt siitä, kun toiset huomauttelevat siitä, miten vähän syön. Nyt ahdistaa jo etukäteen mennä ystäväni luo tuputettavaksi. En haluaisi olla ahdistunut, mutta en myöskään loukata häntä, sillä tiedän että hän on nähnyt paljon vaivaa. Mitä tekisin? Pitäisikö asia ottaa jo etukäteen puheeksi?"
Otat vähän jotain kohteliaisuudesta, ja jos tuputetaan lisää, sanot että ei kiitos, on hyvää mutta ei linjat kestä enempää. Tai että olet yrittänyt vähän rajoittaa makeiden syömistä. Ei siitä kukaan oikeasti vakavasti loukkaannu. Jos tuputtaminen jatkuu, ole kuin et kuulisikaan, niin kyllä se puheenaihe äkkiä vaihtuu.
Ylettömästi vieraisilla syömistä ei kyllä tarvi pelätä jos vierailuja ei ole kovin usein. Ei yksi päivä kenenkään painonhallintaa tuhoa tai tuo kilokaupalla painoa lisää. Syö sitten seuraavat pari päivää vähän kevyemmin niin sillä se on kuitattu.
AP jatkaa: täällä on yksi kuullu tällaisista ihmisistä, eikö teille muille ole koskaan tullut näitä tuputtajatyyppejä vastaan? Minulla tuntuu olevan vastaavia tapauksia vähän väliä, esimerkiksi ex-anoppini koitti väkisin tunkea ruokaa lautaselle. Ongelma ei ole se, etten saisi sanotuksi, etten halua jotain, vaan se, että nainen edustaa ihmistyyppiä, joka ei ota näitä kieltoja kuuleviin korviinsakaan, enkä haluaisi suuttua noin mitättömästä asiasta.
Tämä ystävänikin on maatalon tytär, ehkä tapa tulee jotenkin sieltä? Muuten hän on aivan ihana ihminen, eli pidän häntä ystävänäni, vaikka molemmat olemme omalla tavallamme epätäydellisiä.
Tuputtajia olen tavannut monia, mutta mä en välitä enkä ahdistu siitä.
AP jatkaa: tuo on ihan hyvä vinkki, etät otan lautaselle jotain jemmaan, täytyykin pitää se mielessä :D
Ja sille joka sanoi, että syöt sitten vähän kevyemmin seuraavina päivinä. Oneglma on se, että syön jo nyt äärettömän vähän, koska en kuluta juuri mitään liikkumatotmuuden takia. Samasta syystä myös ruuansulatukseni on hidastunut kovasti. Välillä joudun makaamaan vuoteessa usean päivän putkeen, siksi oloni on aika "ähky" pienemmästäkin herkuttelusta. Yleensä siis herkuttelen hyvin harvoin ja vain pieniä määriä kerrallaan, sillä se ei vain sovi minulle.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 11:54"]
AP jatkaa: täällä on yksi kuullu tällaisista ihmisistä, eikö teille muille ole koskaan tullut näitä tuputtajatyyppejä vastaan? Minulla tuntuu olevan vastaavia tapauksia vähän väliä, esimerkiksi ex-anoppini koitti väkisin tunkea ruokaa lautaselle. Ongelma ei ole se, etten saisi sanotuksi, etten halua jotain, vaan se, että nainen edustaa ihmistyyppiä, joka ei ota näitä kieltoja kuuleviin korviinsakaan, enkä haluaisi suuttua noin mitättömästä asiasta.
Tämä ystävänikin on maatalon tytär, ehkä tapa tulee jotenkin sieltä? Muuten hän on aivan ihana ihminen, eli pidän häntä ystävänäni, vaikka molemmat olemme omalla tavallamme epätäydellisiä.
[/quote]
Nro 7 ainakin tuntee useammankin tuputtajatyypin. Mutta ei mulla niiden kanssa mitään ongelmia ole. Enkä ole koskaan tarvetta tuntenut suuttua tuputtajalle. Jos joku tunkee mun lautaselle ruokaa vaikka olen sanonut ei kiitos, niin jätän syömättä. Yleensä ihmiset kyllä uskoo kun sanoo selkesti että ei kiitos, ja jättää huomiotta jatkopuheet tyyliin "voi voi kun sinä olet niin laihakin ja hyvä sinunkin olisi syödä, ota nyt vähän lisää jne". Jos sellaista jatkotuputusta ilmenee, katselen vaikka ikkunasta ulos enkä kommentoi puheenaiheeseen mitenkään.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 11:58"]
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 11:54"]
AP jatkaa: täällä on yksi kuullu tällaisista ihmisistä, eikö teille muille ole koskaan tullut näitä tuputtajatyyppejä vastaan? Minulla tuntuu olevan vastaavia tapauksia vähän väliä, esimerkiksi ex-anoppini koitti väkisin tunkea ruokaa lautaselle. Ongelma ei ole se, etten saisi sanotuksi, etten halua jotain, vaan se, että nainen edustaa ihmistyyppiä, joka ei ota näitä kieltoja kuuleviin korviinsakaan, enkä haluaisi suuttua noin mitättömästä asiasta.
Tämä ystävänikin on maatalon tytär, ehkä tapa tulee jotenkin sieltä? Muuten hän on aivan ihana ihminen, eli pidän häntä ystävänäni, vaikka molemmat olemme omalla tavallamme epätäydellisiä.
[/quote]
Nro 7 ainakin tuntee useammankin tuputtajatyypin. Mutta ei mulla niiden kanssa mitään ongelmia ole. Enkä ole koskaan tarvetta tuntenut suuttua tuputtajalle. Jos joku tunkee mun lautaselle ruokaa vaikka olen sanonut ei kiitos, niin jätän syömättä. Yleensä ihmiset kyllä uskoo kun sanoo selkesti että ei kiitos, ja jättää huomiotta jatkopuheet tyyliin "voi voi kun sinä olet niin laihakin ja hyvä sinunkin olisi syödä, ota nyt vähän lisää jne". Jos sellaista jatkotuputusta ilmenee, katselen vaikka ikkunasta ulos enkä kommentoi puheenaiheeseen mitenkään.
[/quote]
Olen kai sitten vain liian pehmeä - täytyy varmaan koittaa kovettaa itsensä tuolla(kin) osa-alueella. Tähän asti olen lähinnä ärsyyntynyt tuputtamisesta.
t. ap
Mitäpä jos vaikka ap lipsauttaisit pienen valkean valheen ja sanoisit, että nivelvaivasi vuoksi sinua on kehotettu välttämään sokeria ja valkoisia jauhoja. Tämä ei varmaan mene edes ihan hakoteille koska monethan suosittelevat tuollaisissa tilanteissa ja muutenkin toki tuota. Voit vielä vahvistaa asiaa kuvaaamalla jonkun esimerkin, että esim söit pullan ja tulit niin kipeäksi, ettet pystynyt sinä päivänä kävelemään kuin 20 metriä tms.
Itse rakastan herkkuja ja syön niitä ihan liikaa ja leivonkin vieraille. On kuitenkin tasan kaikkien oma asia paljonko syövät. Esim. oma siskoni herkuttelee vain terveellisesti ja mikäs siinä kaikki tyylillään. Kohtelias ystävä voisi ottaa ruokavaliosi huomioon ja tarjota jotain paremmin sopivaa naposteltavaa esim. vihanneksia tai hedelmiä.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 11:47"]
OMG, kaikkee sitä onkin :O Siis ethän sä yhden illan syömisistä edes liho ja kuka hemmetti kyttää toisten ruokailua ja määriä? Ootte ihan ihmeellinen parivaljakko
[/quote]
Äläs nyt. Äitini on samanlainen ruokafriikki. Minua ahdistaa jo etukäteen ne vierailut. Ruoka on rasvaista ja suolaista ja pullaa on. Minulla on maha aina ihan kipeä ja sekaisin siellä ollessa. Yritän aina sanoa, etten jaksa enempää . Alkaa se huuto ja paasaus, että ei se nyt yksi pulla haittaa ja olet jo ihan sairaalloisen laiha ja eikö ne äidin ruoat kelpaa jajajaa..todella ahdistavia ruokatilanteita-
Ja en todellakaan ole edes laiha. BMI on 23. Mutta en tykkää siitä, että pitää olla turvoksissa ja maha kipeänä ja syödä yli kylkien kohteliaisuudesta.
13: Aika hyvä, tuota voisi käyttää :)
Pulla olisikin muuten pahin painajaiseni, sillä minulle oikeasti käy juuri niin kuin kuvailit. En syö juuri koskaan valkoista viljaa, koska saan siitä ihan hirveät turvotukset :D
Jos joku laittaa väkisin lautaselle lisää ruokaa, niin jätä ruoka lautaselle. Voit myös sanoa, että et pysty syömään valkoista jauhoa. Sitten ei voi syödä pullaakaan. Sano ettei ole mitään tekemistä painon kanssa, vaan nivelten. Kehu myös kaverin tekemää ruokaa, sano että "niin herkullisen näköistä ja todellaa harmittaa että joudut jättämään väliin." Ehkä kaverisi haluaa vain kehuja tekemistään ruoista.
Ei muuten toimi kaikilla tuo, että nappaa jotakin lautaselle eikä tuputeta kun vielä on. Äitini luona syöminen on surullisen koomista, lautanen ei ole läheskään tyhjä kun kuuluu jo, että saa ottaa lisää.Useasti olen sanonut, että haluaisin nielaista entiset ennen kun mätän lisää, ei vaan toimi.
Tuntuu, että jokainen suupala lasketaan. Ja raportoi muuten toisinaan, kuinka monta palaa leipää tai kakkua tai mitä milloinkin joku on hänen luonaan syönyt. Huvittaa, mutta niin ärsyttää samalla.
Hänellä on kyllä vahva taipumus rakastaa ruoalla.
OMG, kaikkee sitä onkin :O Siis ethän sä yhden illan syömisistä edes liho ja kuka hemmetti kyttää toisten ruokailua ja määriä? Ootte ihan ihmeellinen parivaljakko