lapsettomuus rahan takia

Me ollaan yksilapsisia siksi että haluamme ylläpitää tietyn elintason. Musta olisi hyvä itse kunkin miettiä kuinka moneen lapseen olisi varaa ilman valtion tukia, toisin sanoen jos kotihoidontuet, lapsilisät yms, loppuisi huomenna miten pärjäisitte?

Minusta tämä ketju on outo siitä näkökulmasta, että Suomen sosiaaliturva on maailman huippua, koulut ovat ilmaisia jne. Verrattuna maihin, joissa vanhempainvapaa on lyhyt, lapsilisiä ei kaikkialla tunneta ja koulu voi maksaa 10 000e/vuosi...

Usein se koulu maksaa 10 000 lukukausi, eli 30 000 per vuosi

Minulla on yksi tuttavapariskunta, joka on jättänyt lasten tekemisen rahan vuoksi. Heillä on asunto keskikaupungilla ja mökki maalla. He tekevät osittaista työviikkoa, harrastavat ja matkustelevat. He käyttävät rahaa itseensä ja toistensa hemmotteluun. Ja ovat todella onnellisia. He ovat tietoisesti valinneet tämän elintavan.

Lapsi on arvokkaampi kuin mikään materia.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 08:41"]

Lapsi on arvokkaampi kuin mikään materia.

[/quote]

Joillekin olemassa oleva puoliso on arvokkaampi kuin lapsi, jota ei ole olemassa ja jota ei edes kaipaa tähän maailmaan.

Mun opiskelijakaveri teki 4 lasta miehensä kanssa ja tokankin jälkeen valitti ainaista köyhyyttä. Asuu muuttotappiokunnassa, rakensivat ison omakotitalon, kun tontti maksoi euron neliö ja siellä kituuttaa. Ei ole töitä, ei mitään, koska kunnalla ei ole mitään tarjota. Jotain kynttiläkutsuja järjestää, siinä kaikki työ.

Missään ei ole varaa käydä ja avioliitto vetää viimeisiä, mutta eivät voi erota, koska kumpikaan ei voi lunastaa toista pois talosta ja kukaan ulkopuolinen ei taloa osta.

Ehdottomasti monen muunkin pitäisi katsoa lompakkoa ennen kuin kasan lapsia vääntää.

Äideillä on aina näissä mielessä se "äitikortti", jota ei saisi käyttää. Valitettavasti se on kuitenkin totta. Vilautan sitä siksi, että meinasin itsekin jättää sen käyttämättä kun ajattelin menetettyä vapaa-aikaa, urheilu- ja kulttuurimahdollisuuksi, omaisuutta ja lomia. Sekä sitä miten kerkeäisi käydä kasvo-, kynsi- ja ripsihuollossa, ja tuliko minusta samanlainen harmaa ylipainoinen seinäkoriste kun hyvän asuinalueemme mammat.  Ostaisin vaatteeni H&M:stä tai KappAhlista ja käyttäisin Lumenea. Mikä kauhukuva.

Kun saa oman lapsen maailma muuttuu. Toisaalta on ehkä parempi, että ne ketkä eivät hanki lapsia eivät ymmärrä mistä jäävät paitsi.Rakastan puolisoani syvästi. Mutta sitä rakkautta ei voi verrata siihen rakkauteen mitä tunnen lapsiani kohtaan. Suvunjatkaminen ei ole tärkeää, tai omien geenien jatkuminen.

Äitiys on kuitenkin ehdottomasti parasta maailmassa. Ei aina helppoa. Valvotut yöt. Ja ketuttaahan se, että tiettyjä lomia ei voi toteuttaa lasten vuoksi, tai että oli aikoja, jolloin ripsihuolto olisi vain vienyt liikaa aikaa. Mutta lapsi korvaa sen miljoonasti.

Jos joku sanoo katuvansa lastensaantia (en ole koskaan kuullut kenenkään sanovan niin) ajattelen, että sen ihmisen täytyy olla todella häiriintynyt.

Mä en oikeastaan ymmärrä miksi tästä kaikesta pitäisi luopua lasten myötä? Väliaikaisesti ehkä, mutta jos pariskunta hankkii vaikka sen kaksi lasta kohtuu pienellä ikäerolla niin pikkulapsiaikahan on tosi lyhyt aika ihmisen elämässä. Yleensäki olen huomannut että kun ihmiset ajattelevat mistä kaikesta joutuu luopumaan lasten myötä (oma aika, rauha, yöunet...) niin eivät muista että lapset kasvavat ja kohta sulla on taas kaikki nuo.

Itse olen kyllä kokenut että se elämän onni mitä omista lapsista saa, on valtavan paljon enemmän kuin mikään materia yms.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 08:35"]

Minulla on yksi tuttavapariskunta, joka on jättänyt lasten tekemisen rahan vuoksi. Heillä on asunto keskikaupungilla ja mökki maalla. He tekevät osittaista työviikkoa, harrastavat ja matkustelevat. He käyttävät rahaa itseensä ja toistensa hemmotteluun. Ja ovat todella onnellisia. He ovat tietoisesti valinneet tämän elintavan.

[/quote]

Niin, itsekin haluan perustaa onnellisuuteni ihmissuhteisiin ja tekemiseen enkä materiaan. Urheiluauto, mökki, koti jne. ovat ihan kivoja, mutta onnelliseksi minut tekee hyvät ihmissuhteet, lapset, hyvä parisuhde, liikunta, lukeminen, hyvän ruuan tekeminen, onnistuminen työssä, luonto jne. Niitä ei voi minulta viedä toisin kuin auto ruostuu, mökki rapistuu ja kotikin voi palaa.