Lue keskustelun säännöt.
Mies ei suostu käymään muskarissa tai puistossa lapsen kanssa.
11.03.2013 |
Meillä tilanne se, että ollaan juuri saatu toinen lapsi ja mies on isyyslomalla. Toisen lapsen syntymä oli vaikea, päättyi sektioon ja nyt vielä 1,5 viikkoa synnytyksen jälkeen on minulla aika heikko olo. Ongelma on nyt se kun 3v esikoinen kävelee pitkin seiniä, on ollut 3 viikkoa lähinnä kotona vaan ilman kavereita, ja on todella seuran kipeä. Tänäänkin olisi muskari, mutta mies ei halua sinne mennä kun ei ole "hänen juttu". Sama koskee puistoilua. Meillä on vieressä tosi ihana puisto, jossa kaikenlaista toimintaa arkisin, mutta sielläkin kuulemma on vaan ankeeta porukkaa (kävi kerran toteamassa), joten ei voi sielläkään käydä.
Mikä neuvoksi? Muilla samanlaista? Tiedän (tai ainakin toivon) että hyvin pian voin jo itse liikkua taas normaalisti, työntää rattaita, ajaa autoa jne, mutta ottaa vaan tällä hetkellä niin paljon päähän! Kun ei aikuista ihmistä oikein voi pakottaakaan. Ottaa kyllä lasta mukaan esim kauppaan tai jollekin kaverille, mutta eipä nämä reissut nyt niin kovin mieluisia lapselle ole.
Kommentit (36)
kukakohan on lapsen isän valinnut...ei ainakaan lapsi itse...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän siellä puistossa tarvitse seurustella, riittää että vie lasta sinne ja itse pelaa vaikka kännykkäpelejä ja vahtii toisella silmällä. Onpa surkea mies. Ei äiditkään sinne puistoon mene aina viihtymään tai seurustelemaan, vaan jotta lapsi saisi ulkoilla ja leikkiä.
kyllä se on miehessä vikaa jos ei voi puistoon lapsen kanssa mennä,toisenlaisia miehiäkin on olemassa.
Eipä se rikki mene ei.. Harmittaa vaan kuunnella kun lapsi monta kertaa sanonut että haluaisi puistoon, uimaan jne.. Ja kun ei itse vaan pääse lähtemään. Eikä sitä vastasyntynyttäkään kovin pitkäksi aikaa vielä isän kanssa jättäisi.
-ap
No en ihmettele. En minäkään muskareihin jne. suostu menemään vaikka olenkin äiti. Puistoon kyllä, mutta sekin on yhtä tuskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kaikista miehistä ei vaan ole muskari-iseiksi. Toivottavasti olet pian paremmassa kunnossa ja pääsette sitten taas normaaliin elämään sen isommankin kanssa. Siihen asti isä ja 3v käyköön kaupoissa ja kavereilla tms, mitä nyt tekevätkään.
Ymmärrän teitä kumpaakin (ja lasta!). Kävisikö kompromissi: isä ulkoilisi lapsen kanssa jossain muualla kuin siinä puistossa, menisivät sitten vaikka kävellen kauppaan tms. Jos ei sinulla nyt kuukausia sentään mene toipumisessa, niin ei lapsi siitä varmaan kärsi. Tottahan kyselee puistoon menoa nyt, mutta ei se mikään kohtalonkysymys varmaan ole. Ja onpahan kahta mukavampaa sitten aikanaan (toivottavasti pian) taas päästä puistoon. Älä puutu liikoja miehesi isyyteen, jos on kumminkin kelpo mies, et varmaan sinäkään riemastuisi, jos hän alkaisi yksityiskohtaisesti säädellä äitiyttäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sitä lasta muuallekin viedä leikkimään ja pelaamaan kuin jonnekin puistoon. Tai no, itsestä ainakin "puistoilut" kuulostavat oudoilta, koska omakotitalon kasvattina leikin pienenä vain omalla ja naapureiden markeilla. "Puistoissa" (oletan sillä tarkoitettavan leikkipuistoja) en koskaan ole käynykään. Vai asutteko niin kaupungissa, ettei muita leikkimahdollisuuksia ole?
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 16:57"]
Eihän siellä puistossa tarvitse seurustella, riittää että vie lasta sinne ja itse pelaa vaikka kännykkäpelejä ja vahtii toisella silmällä. Onpa surkea mies. Ei äiditkään sinne puistoon mene aina viihtymään tai seurustelemaan, vaan jotta lapsi saisi ulkoilla ja leikkiä.
[/quote]
Ei AINA menekään, mutta sentään usein. Miehelle sellainen puiston mammapiirissä notkuminen sen sijaan voi olla hyvinkin piinaa. Ap ei mielestäni puhu nyt siitä, että seisoskelee puiston reunalla pelaamassa kännykällä, koska puhuu puiston TOIMINNASTA, kyse siis lienee jostain avoimen puiston ohjatusta toiminnasta tyyliin askarteluhetkestä tms.
-2-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei munkaan mies olisi käynyt puistossa tai muskarissa. Tekivät kaikkea muuta. Ei kaikki ole puisto-ihmisiä. Itse tykkäsin käydä.
Hehän voivat käydä vaikka uimahallissa yms
Mä en suostuisi moiseen. Siis siihen, ettei lapseni isä voisi tehdä lapsen kanssa muuta, kuin vain kyhjöttää neljän seinän sisällä :/
Jos sinäkään et viihtyisi puistossa, niin eikö lapsi pääsisi tällöin milloinkaan ulos leikkimään? Ei uimaan, ei pulkkamäkeen, ei edes omalle pihalle palloa potkimaan? Miksi isältä hyväksytään se, ettei hän tee lapsensa kanssa mitään? En käsitä.
Oma mieheni ei ole sieltä sosiaalisemmasta päästä, eikä hän kovinkaan suuresti nauti muskarissa käymisestä, koska hän ei tykkää laulaa, tanssia, runoilla, tai loruilla, kuin ehkä korkeintaan kotona. Mutta pointti onkin siinä, että hän haluaa nähdä, miten hänen lapsensa runoilevat, loruilevat ja tanssivat innoissaan. Ja niinpä hän lapsia muskariin vie.
Juuri tällä hetkellä mies on toisen lapsen kanssa puistossa odottamassa, että toisen jumppa loppuu. Tuskin mies ihan hirmuisesti nauttii siitä, että saa seistä "yksinään" (siellä ei koskaan ole ketään muuta) ulkona tumput suorana, mutta hän nauttii siitä, että saa olla ja puuhata lapsensa kanssa. Monasti sieltä tulee kuvaviesti, missä lapsi kirmaa innoissaan mäkeä alas jne.
Ehkä, jos olisin alusta saakka totuttanut miehen siihen, että kyllä äiti hoitaa ja tekee, mies ei olisi niin aktiivinen. Eihän hän tietäisi, mitä hän menettää. Onneksi olen alusta saakka vaatinut tasavertaista vanhemmutta ja nykyään mies itsekin sitä vaatii. Ei hänelle sopisi se, että vain minä saisin mennä lasten kanssa harrastuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kiva kuulla muiden (muunlaisiakin) mielipiteitä asiasta. Omasta mielestäni mieheni on myös surkea tämän asian suhteen, kun ei jaksa lapsen kanssa mitään harrastaa, siksi koska häntä itseään ei huvita. Ei edes isyysloman aikana. Minusta juuri vauvan syntymän jälkeen olisi tärkeää että esikoistakin huomioitaisi tekemällä hänen kanssaan asioita jotka ovat hänen mielestään kivoja. Sitäkään en ymmärrä miten joku asia ei ole miehen juttu, vaikka ei ole koskaan edes käynyt siellä (muskari).
En minäkään itseni takia puistoon tai muskariin mene, vaan sen takia kun tiedän että lapsi nauttii siitä suuresti kun saa touhuta muiden lasten kanssa. Mutta näköjään on äitejäkin jotka eivät lapsiaan puistoihin vie. Kiinnostaisi tietää minkäikäisuä lapsia teillä on ja mitä yleensä sitten teette lastenne kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanonpa, että meillä lapset ei pääsis mihinkään jos se olisi mun viihtymisestäni kiinni. En siedä puistoja, muskareita, vedessä lillumista, avoin päiväkotikin on ihan perseestä jne.
Lasten on hyvä päästä välillä touhuamaan ja nauttimaan puuhastelusta. Yöunetkin on ihan toisenlaiset, kun on ensin mennä möllystänyt pitkin pihoja lumitöissä, luistellut, hiihtänyt.. pulkkamäessä.
Eihän se lapsi toimettomuudesta rikki mene, mutta miksi asiat ovat miehelles noin hankalia. Eikö se ymmärrä yhteistä hyvää, kun mukulaa vähän touhuttaa, niin onhan se sitten maltillisempi kotonakin.
Vituttais, jos mies olisi tuommoinen nahjus.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 17:01"]
Eipä se rikki mene ei.. Harmittaa vaan kuunnella kun lapsi monta kertaa sanonut että haluaisi puistoon, uimaan jne.. Ja kun ei itse vaan pääse lähtemään. Eikä sitä vastasyntynyttäkään kovin pitkäksi aikaa vielä isän kanssa jättäisi.
-ap
[/quote]
Auttaisi ehkä tulevaisuutta jos antaisit sen isän olla vastasyntyneen kanssa hieman pidempiä aikoja... aina tää sama laulu, ensin ei anneta kunnon lapsi-isä suhteen muodostua ja sitten myöhemmin valitetaan kun isät eivät osallistu. Meillä isä ainakin osallistuu ensimmäisestä hetkestä lähtien niin paljon kuin on mahdollista, lapsen pitää pystyä olemaan molempien vanhempiensa kanssa yhtä lailla. Ja nyt siis ei ole kysymys imettämisestä, kuten joku varmaan heti huomauttaa. Tässä kuitenkin sanamuodon perusteella kyse on siitä ettei äiti halua jättää vastasyntynyttään isän hoitoon kovinkaan pitkäksi aikaa.
14/Ap, onko sinun ihan mahdoton kuvitella sitä tilannetta miehesi kannalta? Pinnistä edes, käytä sitä paljon mainostettua naisten empatiaa...
Miehesi menee sinne puistoon johonkin sinun kehottamaasi toimintahetkeen. Läsnä on seitsemän äitiä piltteineen ja miehesi lapsenne kanssa. Puheet kulkee lasten vaippalaatujen, imetyksen ja miesten haukuskelun puitteissa rattoisasti, kunnes miehesi ilmaantuu paikalle, jonka jälkeen syntyy vaivautunut hiljaisuus. Hetken kuluttua aletaan puhua miehesi "yli", kun ensijärkytyksestä on toivuttu, jonka jälkeen miehesi kuuntelee vaiti niitä vaippalaatuvertailuja, imetyskokemuksia ja äijien toilailuja.
Käsi sydämelle ap, menisitkö itse lapsesi kanssa vaikkapa lätkämatsiin tai miesten kuntosalille, ihan vaan koska miehesi on määrittänyt ne lapsellesi mieluisiksi asioiksi?
Toistan: lapselle on olennaista, että hänen kanssaan touhutaan asioita. Kannusta miestäsi touhuamaan, valitkoon itse tekemiset, kunhan touhuaa. Hän voi tehdä paljon muutakin kuin käydä muskarissa ja puistossa.
Ja älä ota sitä kaikkivoivan äidin roolia takaisin enää isyysloman päätyttyäkään - miehen on aika vaikea aktivoitua pieneksi hetkeksi yhtäkkiä, jos siihen asti sinä olet yksin hoitanut lapsen kanssa harrastamisen.
Kaupungissa asutaan. En ole vaatinut että mies osallistuisi asukaspuiston askarteluhetkiin, kunhan nyt ulkoilisivat edes jonkun kerran kun on ollut niin ihania päiviäkin tässä... Aivan sama vaikka pelaisi kännykällään jossain puiston laidassa, lapsemme on sitä laatua että löytää kyllä tekemistä ja kavereita puistoon päästyään, eikä vanhempaa juuri siinä enää kaipaa. Sen yhden kerran olivat tosiaan siellä ja olivat varmaan 20 minuuttia, ja lapsi tuli itkien kotiin että olisi halunnut olla pidempään... Ja tosiaan kävisivätkin sitten vaihtoehtoisesti esim uimahallissa, mutta ei mieheni ole koskaan sielläkään lapsen kanssa käynyt, vaikka olen kyllä ehdottanut ja lapsikin on sitä pyytänyt. Kaikki tällainen omasta mielestäni "normaali" lasten kanssa puuhastelu tuntuu hänelle jotenkin tosi vastenmielistä. Lisäksi olen varmaan vielä vähän herkässä mielentilassa, joten asia harmittaa entistä enemmän...
-ap
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 17:25"]
14/Ap, onko sinun ihan mahdoton kuvitella sitä tilannetta miehesi kannalta? Pinnistä edes, käytä sitä paljon mainostettua naisten empatiaa...
Miehesi menee sinne puistoon johonkin sinun kehottamaasi toimintahetkeen. Läsnä on seitsemän äitiä piltteineen ja miehesi lapsenne kanssa. Puheet kulkee lasten vaippalaatujen, imetyksen ja miesten haukuskelun puitteissa rattoisasti, kunnes miehesi ilmaantuu paikalle, jonka jälkeen syntyy vaivautunut hiljaisuus. Hetken kuluttua aletaan puhua miehesi "yli", kun ensijärkytyksestä on toivuttu, jonka jälkeen miehesi kuuntelee vaiti niitä vaippalaatuvertailuja, imetyskokemuksia ja äijien toilailuja.
Käsi sydämelle ap, menisitkö itse lapsesi kanssa vaikkapa lätkämatsiin tai miesten kuntosalille, ihan vaan koska miehesi on määrittänyt ne lapsellesi mieluisiksi asioiksi?
Toistan: lapselle on olennaista, että hänen kanssaan touhutaan asioita. Kannusta miestäsi touhuamaan, valitkoon itse tekemiset, kunhan touhuaa. Hän voi tehdä paljon muutakin kuin käydä muskarissa ja puistossa.
Ja älä ota sitä kaikkivoivan äidin roolia takaisin enää isyysloman päätyttyäkään - miehen on aika vaikea aktivoitua pieneksi hetkeksi yhtäkkiä, jos siihen asti sinä olet yksin hoitanut lapsen kanssa harrastamisen.
[/quote]
Vastaan, vaikken olekaan ap vaan nro 13.
Oma mieheni siis käy puistoissa jne. Hän ei suinkaan ole ainoa mies, vaan miehiä on ollut joka kerta paikalla vähintään kaksi, yleensä kolme. Mistä siis se ennakkoasenne, että paikalla on vain yksi mies?
Puheet monasti koskee vaippalaatuja, mutta kyllä näihin keskusteluihin voi myös miehet osallistua. Meillä keskustellaan näistä asioista miehen kanssa kotonakin, joten miksi mies ei voisi keskustella niistä muuallakin? Tälläkin viikolla ollaan keskusteltu siitä, että ostetaan jatkossa kuopukselle vain housuvaippoja ja hypistelimme yhdessä tulevan vauvan kestovaippoja, niistä samalla keskustellen (mikä imu sopii mihinkin jne.).
Imetykseen miehellä ei välttämättä ole hirmuista määrää kommentteja antaa, mutta eipä ole mullakaan, kun ei ole imetykestä kokemusta. Ja hyvin olen silti siellä kestänyt kuuntelemassa olla.
Miehiä ei ole minun aikanani haukuttu, eikä miesten ilmaantuminen paikalle ole aiheuttanut vaivaantumista. Tuskin näin siis käy silloinkaan, kun oma mieheni saapuu paikalle. Itseasiassa jopa päinvastoin. Hänet on otettu oikein avosylin vastaan.
Mä voin kyllä ilman ongelmaa viedä lapsen lätkämatsiin tai punttisalille, jos lapsi niitä harrastaa.
Mikäli mies touhuaa lapsen kanssa jotakin, niin ei sen tosiaan tarvitse välttämättä olla muskaria tai puistoilua. Mutta ymmärtääkseni tässä on kyse nyt siitä, ettei mies vie lasta yhtikäs mihinkään sen lapsen itsenä vuoksi.
Anna miehen toimia lapsen kanssa haluamallaan tavalla. Pääasia, että pysyvät vähän poissa jaloista, että saat levätä. Ei se lapsi siitä rikki mene, että ei touhua isänsä kanssa samoja asioita kuin äitinsä!
En kauheasti ihmettele sitä, että miehesi kokee olonsa vieraaksi jossain puistotoiminnassa, todennäköisesti sakin ainoana miehenä. Siinä mennään aika lailla oman mukavuusalueen ulkopuolelle, vaikka muuten voisikin lapsen vuoksi yrittää sinnitellä.