Rakastatko lastasi enemmän kuin puolisoasi?

Rakastan perhettäni johon kuuluu mieheni ja kaksi lasta. En pysty vastaamaan ketä heistä rakastan eniten/vähiten. Enkä ymmärrä että joku voi edes tehdä tuollaisen valinnan joka siis rakastaa miestään ja lapsiaan.

Asia on itsestäänselvyys. Karmea vanhempi olisi sellainen, joka rakastaisi puolisoaan enemmän kuin lastaan.

Kun menee hyvin, valintaa ei tarvitse tehdä, mutta jos tarvitsee, valinta on helppo.

Rakastan heitä eri tavalla, rakkauden määrää on vaikea määritellä. Kuitenkin jos pakko olisi valita (uppoava laiva ja vain toinen mahtuisi pelastusveneeseen, itseään ei saisi valita) niin valitsisin lapsen. Ja samoin tekisi mies. Kerran tästä juteltiin ja muistan kuinka mies oli vaikeana kun hänen oli vaikea kertoa valintaansa. Luuli varmaan että suuttuisin kun hän valitsisi lapsen. Vaikea on suuttua kun itse tekisi saman valinnan.

Rakastan niin eri tavalla, ettei mielestäni voi ihan verrata. Lapsien rakastamiseen sisältyy sellaisia tunteita, joista osa ei ole varmaan lainkaan rakkautta vaan jotain eloonjäämiskamppailua ja ehdottomuutta, joka tekee jopa kipeää. 

Miestäni rakastan kuten aikuista kumppania. Toisaalta oletan, että elän ja rakastan tämän aikuisen kumppanin kanssa vielä silloinkin, kun lapset eivät enää asu luonamme. Hurja ajatella, mutta siitä ajasta, kun vanhin lapseni asuu kanssamme, on noin puolet jo kulunut. Joku päivä hän lähtee maailmalle ja elämään omaa elämäänsä. Ja se on oikein ja luontevaa. Kun taas olen melko varmasti tämän miehen kanssa vielä silloinkin.

Se rakkaus on niin erilaista. Mutta jos valita täytyy niin lapsia rakastan enemmän. He ovat ainoat ihmiset maailmassa, jouden puolesta varmasti kuolisin. (En tarkoita että se olisi joku absoluuttinen rakkausmittari, mutta minulle se tuntuu tärkeältä). Kahden lapseni välillä sen sijaan en pysty tekemään eroa. 

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 22:26"]

Se rakkaus on niin erilaista. Mutta jos valita täytyy niin lapsia rakastan enemmän. He ovat ainoat ihmiset maailmassa, jouden puolesta varmasti kuolisin. (En tarkoita että se olisi joku absoluuttinen rakkausmittari, mutta minulle se tuntuu tärkeältä). Kahden lapseni välillä sen sijaan en pysty tekemään eroa. 

[/quote]

"Jos tarvii valita" eli valitsit jo. 

Anteeksi kun vastaan vaikka meillä ei ole lapsia, sanoisin vain se että olen miettinyt  jos joskus jossain tulisi tilanne, että meitä uhattaisiin aseella, uhraisin mielelläni itseni jos sillä pelastaisin vaimoni hengen. Han on minun jalokivi.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 22:31"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 22:26"]

Se rakkaus on niin erilaista. Mutta jos valita täytyy niin lapsia rakastan enemmän. He ovat ainoat ihmiset maailmassa, jouden puolesta varmasti kuolisin. (En tarkoita että se olisi joku absoluuttinen rakkausmittari, mutta minulle se tuntuu tärkeältä). Kahden lapseni välillä sen sijaan en pysty tekemään eroa. 

[/quote]

"Jos tarvii valita" eli valitsit jo. 

[/quote]

Niin? Tässä ajatusleikissä kun ikäänkuin täytyy. Onko siinä sinusta joku ongelma. En häpeä tätä valintaa koska tunnen näin.

Lapsi ja aikuinen rakastettu antavat täysin eri asioita ja myös minä annan heille täysin eri asioita. Ihan eri tunne. En suostu vertaamaan. Vertailu on typerää enkä suosittele sellaista kenellekään.

Uusperheissä vertailut johtavat aivan hirveisiin tilanteisiin, kun aikuiset ihmiset kuvittelevat, että heidän täytyy valita, kumpaa rakastavat enemmän, lapsiaan vai kumppaniaan. Lapsetkin joskus kysyvät sitä. Ainoa oikea vastaus on mielestäni: Lapset ovat lasten sarjan ykkösiä, oma mies miesten sarjan voittaja. Ex-mies on minulle miesten sarjan kakkonen, vaikka hän tietenkin on isänä lastensa ykkönen.

Totta hitossa rakastan lasta enemmän kuin ketään miestä nyt tai tulevaisuudessa. Rakastan miestäni todella paljon enkä voisi kuvitella elämääni ilman häntä, mutta jos pitäisi "valita", niin totta kai valitsisin lapseni. Oman jälkeläiseni. 

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 23:47"]

Totta hitossa rakastan lasta enemmän kuin ketään miestä nyt tai tulevaisuudessa. Rakastan miestäni todella paljon enkä voisi kuvitella elämääni ilman häntä, mutta jos pitäisi "valita", niin totta kai valitsisin lapseni. Oman jälkeläiseni. 

[/quote]

kyllä äideillä on ihan omanlaatuinen side omaan lapseen, ei sitä mikään ohita, se on varmaan geeneissä. se on sitä äidin rakkautta. siihen ei mies pysty.