seksuaalinen haluttomuus/mielipidettänne kyselen

22 jatkaa vielä.

Jos nainen ei saa orgasmia seksissä, niin sen jälkeinen tila on suht koht kurja. Jokainen mies voi miettiä tahollaan, miltä tuntuu kun seksi jää kesken. Silloin päätä särkee, lantioo särkee, polttaa ja se on kuin tulessa, puhumattakaan siitä harmituksesta ja pettymyksestä mikä tulee. Sen jälkeen tulee tunne että tuo vain hyväksikäytti minua. Olotila on sen verran huono, että seuraavalla kerralla miettii kaksi kertaa meneekö uudelleen sänkyyn. On ihan ymmärrettävää että seksi loppuu.

Ei se syy ole se, että lapset on tehty, hääkakku syöty, tekemättömät kotityöt jne jne, vaan totuus on se, että nainen ei saa seksitä sitä tyydytystä mitä haluaisi.

Vinkki; kun g-piste alkaa toimimaan, seksihalut nousee pilviin. Ainoa huono puoli on se, että vain noin 50%:lla naisista on g-piste, ja ne keillä on, se ei välttämättä toimi niin kuin pitäisi.

Meillä minä olen se haluton nainen.

Meillä vaikuttaa kyllä se että meidän suhteessa kaikki kotityöt(lukuunottamatta nurmikon leikkuu ja lumen luonti) ovat minun vastuulla. Tunnen olevani äiti jolla on 4 lasta vaikka olen synnyttänyt vain 3.

Vaikka en saisi orgasmia harrastaisin mielelläni seksiä, jos muut asiat tuntuisi olevan kunnossa. Voi alkuperäinen olisitpa minun mieheni.

Mielenkiintoinen keskustelu, toivottavasti tähän tulee paljon kokemuksia. Itse olen parikymppinen nainen, olen tähän asti aina ollut hyvin seksuaalinen ja halunnut paljon vaihtelevaa seksiä, ja mietin voiko näin käydä itsellekin joskus pitkässä suhteessa.

Haluttomat naiset, osaatteko sanoa mistä tai milloin se haluttomuus alkoi, miten kauan sitä on kestänyt ja silloin kun seksiä tekee mieli niin miksi juuri silloin sitä tekee mieli? Näettekö miestänne seksikkäänä ja haluttavana vai ette, entä itseänne? Miten mies yrittää saada seksiä vai yrittääkö enää ollenkaan? Ennen kuin haluttomuus alkoi, halusitteko ikinä paljon seksiä? Kertokaa kiinnostuneelle.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 10:40"]

Voi naiset! Herätkää nyt, miehenne hippaavan vieraissa jos pidätte jalat ristissä. Muistatteko miten ihanaa on nauttia, saada orgasmi ja olla hellittävänä?

[/quote]

Ei, en muista, koska en ole koskaan saanut orgamia mieheni kanssa, eikä häntä kiinnostaa hellyys, pelkkä seksi. Ja juuri siksi minua ei kiinnosta seksin hänen kanssaan. Saa minun puolestani mennä vieraisiin, en enää välitä. 

Meillä harrastetaan vielä seksiä, mutta se on minulle pelkkä velvollisuus, haluan pitää lasteni isän kotona. Syy tähän on se, että koen olevani miehelleni jonkinlainen tyhjennysastia, jota hän käyttää hyväkseen. Hän ei enää välitä minusta tai halua minua, hän haluaa vain seksiä. Seksi ei ole koskaan ollut minulle nautinnollista(nykyisen miehen kanssa), mutta sen vielä sietäisin, jos saisin edes joskus hellyyttä tai huomiota. Ehkä se on lapsellista, mutta kun en saa, mitä minä haluan saada parisuhteelta, niin motivaatio antaa miehelle, mitä hän haluaa, on aika alhainen. Suostun pari kertaa viikossa ja joka kerta, kun mies vain kääntää selkänsä sen jälkeen, vihaan häntä taas pikku tipan enemmän. Suomessa naisten haluttomuus on ongelma, koska suomalaiset miehet ovat niin tunnevammaisia. Jos te osaisitte rakastaa ja antaa hellyyttä, ongelmia tuskin olisi. Eikä siitäkään haittaa ole, jos nainenkin edes joskus saisi orgasmin... 

Kokemuksia täältä. Vaimoni on muutaman vuoden minua vanhempi ( itse 36 ) ja meillä yksi yhteinen lapsi , 4v , ja vaimolla kaksi poikaa aikaisemmasta liitosta.

Meillä seksi loppui lapsen syntymään, sen jälkeen paluta normaaliin ei ole ollut.

Aina se selkein syy on väsymys, muut syyt sitten milloin mitäkin. Monesti vastaus on että : " senkun lykit, minä nukun ".

Mutta jos sitten pitää lähteä kavereitten kanssa syömään tai muuten iltaa istumaan, tähän riittää energiaa hyvin.Seksiä harrastetaan kerran 2-3 kuukauden välein, ja sekin tuntuu johtuvan siitä että vaimo ei jaksa kuunnella minun ehdotuksia.

Tällä hetkellä elämämme on pattitilanteessa sillä koska itse en saa läheisyyttä , niin silloin ei minua myöskään kiinnosta jutella tai muuten olla aktiivinen parisuhteessa. Olen kyllä yrittänyt mutta hyötyö siitä makuuhuoneesen ei ole ollut. Tämä voi tietysti kuullostaa muiden mielestä lapselliselta, mutta ehkä se on kosto vastapuolelle tms.

Kaikki kotityöt teen ,ja lapsen kanssa vietän paljon aikaa.En juo tai muuta sellaista.
Ja vieraissa en ole käynyt enkä käy. Eli omin käsin onneen.

Muutaman kerran olen yrittänyt jutella asiast, niin vaimo toteaa että etsi sitten joku himokkaampi nainen joka jaksaa panna kokoajan. Tälläistä en ole etsimässä, vaan ihan normaali parisuhdetta.

Että näin meillä : )

Mä oon ihan rikki tästä tilanteesta. Meillä on kaksi lasta ja ollaan oltu 15v yhdessä. Vaimoni ei ole niin seksuaalinen ihminen kuin minä. Kotihommat jaetaan puoliksi ja vapaa aikaa annan hänelle niin paljon kuin haluaa . Otan hänet myös huomioon. Viimeaikoina minä olen ehdottanut seksiä (en vonkaa tai painosta). Hän ei saa orgasmia petipuuhissa mun kanssa ellei aktin jälkeen leiki lelulla. On vaikeata tyydyttää toinen jos seksiä on harvaseltaan eikä hän halua uusintaa vähän ajan kuluttua tai puhu mitä haluaa. Eikä hän pidä mua seksikkäänä tai komeana. Ei kysele mun päivän kuulumisia, itse kysyn ja kuuntelen. Tykkää vaan olla tietokonella tai sitten katsoo tv:tä. Viimeksi kun puhuin aiheesta, niin se ei edennyt puuta pidemmälle, nyt mietin miten ottaa aiheen esille, kun se ei viimeksikään auttanut. Muista aiheista voidaan puhua normaalisti. Olen kokeillut syrjäyttää seksuaaliset haluni häntä kohtaan (on tosi vaikeata). ehkäisynä hänellä on kapseli. Aikaisemmin meni, että jompikumpi ehdotti vuoroviikoin. Mitä tehdä?

Meillä ainakin tilanne on n. 7 vuoden yhdessäolon ja kahden lapsen jälkeen ajautunut jotakuinkin siihen, että noin kerran viikossa on (tylsää) seksiä. Sekin vain koska jossain välissä sitä oli vielä harvemmin ja nyt vaimon mielestä pitää velvollisuudesta antaa vähän useammin.

Jopa minusta (Mies) tuntuu siltä, että vaimoni on tyhjennysastia, niinkuin joku nainen tuolla aikaisemmin koki olevansa.

Mutta kun vaimo haluaa vain äkkiä sisään ja lähetyssaarnaajaa pimeässä, illalla kun lapset ovat nukkumassa, kuu oikeassa asennossa ja jos olen hieronut selkää puoli tuntia öljyllä ja jos telkkarista ei tule mitään kiinnostavaa ja jos olen muistanut ostaa punaviiniä ja jos ei väsytä ja tissejä ei saa puristaa, kun ovat arat tai jos eivät arat niin kutittaa ja pillua ei saa nuolla kun sitä ei nyt juuri sekunti sitten ole pesty ja suihin ei voi ottaa kun siitä kalustakin voi tulla pöpöjä ja ja ja...

Yritä siinä sitten saada jotain fiilistä aikaan - sehän on ihan silkka velvollisuuden täyttäminen vaimon puolelta ja itsestä alkaa tuntua että olisi parempi jättää sekin tekemättä, niin ei olisi niin orpo olo jälkeenpäin.

Ihmettelen, mihin ihmeeseen katosi se suhteen alkuaikojen spontaani seksi, useita kertoja peräkkäin, erilaisia asentoja, asuja, paikkoja...

Ja kun noita keinoja joku luettelee, että osallistu kotitöihin, kuuntele vaimoasi ja ole kiinnostunut, hipaise silloin tällöin ja halaa ja helli ja huomioi... niin meinaa palaa hihat.

Vaimoa ei saa koskea ja halailla muuten vaan kesken päivää, koska lapset roikkuu ja raastaa muutenkin, hän haluaisi ennemmin hetken olla rauhassa, ettei joku koko ajan ole roikkumassa ja kiinni iholla. Teen kotitöitä tai en tee, silläkään ei ole todistetusti mitään vaikutusta asiaan. Eikä myöskään sillä, että huomioinko häntä ja olenko ihan oikeasti kiinnostunut hänen kuulumisistaan, tunteistaan ja mielipiteistään, koska sitä olen aina ollut.

Hormonikierukka on hänelläkin käytössä. Vaimo väittää ettei se vaikuta mitään mihinkään paitsi että hän tykkää kun kuukautiset ovat jotenkin helpommat ja tyrmäsi jostain ihmeen syystä meikäläisen ehdotuksen varata aika vasektomiaan.

Niin että eipä tässä tule enää mieleen mitään mitä voisin tehdä, paitsi toistaiseksi rakastaa häntä ja kuvitella mielessäni, että tämä on jotain lapsiperheen normaalia arkea ja että kai se siitä joskus helpottaa ja se seksikin lähtee luistamaan...

Näinköhän?

Ihan ensimmäisenä täytyy todeta, että tämä on ehkä ensimmäinen oikeasti järkevä keskustelu tällä palstalla ikinä. Toiseksi täytyy todeta, että naisten haluttomuus / halujen kohtaamattomuus taitaa oikeasti olla yllättävän yleinen ongelma Suomessa. Ja kolmanneksi: Suomessa on kyllä oikeasti paljon oikeasti hyviä miehiä.

Kertokaapa minulle (itse samassa tilanteessa) mistä tämä (naisten haluttomuuden yleistyminen) voi johtua?

Kuten sanoin, meillä on myös sama tilanne. Meillä on seksi max 1 krt /kk. Silloin kun seksiä on, se on todella hyvää ja intohimoista. Ja tästä johtuen ihmettelen vielä enemmän, miksi vaimo ei halua useammin! Suhde on kaikinpuolin muuten hyvä, kunnioitamme ja rakastamme toisiamme todella paljon, lapset eivät enää tuossa iässä kuormita suhdetta liikaa. Lisäksi olemme perusterveitä, urheilullisia ym.

Ydinongelma meillä on, että vaimoni on hyvin vaikea saada itsensä viritetyksi seksiin (aina on joku muu asia ensin mielessä) ja itse en enää jaksa välttämättä nähdä vaivaa asian eteen samalla tavalla kuin ennen, kun tiedän ettei se välttämättä johda mihinkään. Itsekästä? Ehkä. Inhimillistä? Varmasti.

Laittakaahan kommentteja!

[quote author="Vierailija" time="23.04.2013 klo 20:47"]

Täällä on yksi nuori (22v) nainen, jolla on myös halujen kanssa itsellään ongelmia. Minun vinkkini teidän miesten ongelmaan on se että juuri lopetatte sen seksin "vonkaamisen" ja vihjailemisen. Mutta sen tilalle huomioitte naistanne eri tavoin! Muistakaa että nainen usein ns. unohtaa itsensä tultuaan äidiksi. Ei tunne enään itseään naiselliseksi ja haluttavaksi. Se ei auta, vaikka  kuinka kehuisi seksikkääksi, se täytyy tehdä piilo viestein.

....

Kerro ääneen rakastavasi naistasi.

.....

Kehu välillä, mutta aidosti. Esim. kun tulet perässä keittiöön, kehu miten juuri päällä oleva vaate sopii hänelle/ hänen hiuksensa ovat kivasti/ hän tuoksuu hyvälle ymymym..mitä mieleen tulee.

Kaupasta ja töistä tullessa tuo jotain pientä ekstraa josta tiedät puolison ilahtuvan. Vaikkapa jokin herkku tai esine, josta puhunut. kukatkin käy, mutta ne on jo aika klisee...

Ja ennen kaikkea juttele hänen kanssaan ja vietä hänen kanssaan oikeasti aikaa, ole kiinnostunut hänen puuhistaan. (vaikka sitten menet hänen luokseen koneelle, halaat ja kysyt mitä mielenkiintoista sieltä löytyy..) 

Kun nainen tuntee itsensä rakastetuksi, kyllä ne halut sieltä heräävät.. Varsinkaan kun ei painosteta ;) Usein naiset tietävät olevansa "pihejä" Ja se usein ahdistaa valmiiksi kun tulee paine siitä että "pitäisi antaa" kun on aikaa mennyt jo paljon.. Sitten ei haluta sitä vähääkään. Sen vuoksi pitää lopettaa vänkääminen.

[/quote]

Tasan ei käy nallekarkit. Nainen siis on muka kiinnostunut miehestään seksuaalisesti silloin, kun mies ei vaadi, pyydä, ei edes ajattele naista seksuaalisen olentona vaan tekee naiselle kaikkea muuta kivaa ja jää odottamaan naisen vapaata oivallusta, että nyt haluan miestäni.

Tuota kaikkea edellä vaadittua kun tekee riittävän monta vuotta, niin ei vaan enää jaksa. Tilalle tulee haikeus ja väsymys ja jopa katkeruus. Voi jopa mykistyä eikä ole enää kiinnostunut kaikista naiselle päivän mittaan sattuneista asioista.

Tämä 22-vuotias tyttönen tulee vielä pilaamaan jonkun kunnon miehen elämän. Seurusteluaikana haluja varmasti riittää, mutta sitten kun mies on pyydystetty ja rengastettu ja homma viimeistelty lapselle tai parilla, niin sitten voikin alkaa odottamaan että mies huomioi naistaan kaikilla mahdollisilla tavoilla, kunhan ei huomioi seksuaalisesti.

Itse olen 31-vuotias kahden lapsen äiti, ja naimisissa. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 5 vuotta.

MInua on vaivannut haluttomuus lastemme syntymästä lähtien, enkä vain tunnu pääsevän takaisin olotilaan joka oli aiemmin. Olotilaan jossa seksi oli vaivatonta, hauskaa ja nautinnollista. Hellyyttä kaipaan edelleen mutta kun sekin tuntuu aina olevan väline seksin saamiseen olen alkanut vierastamaan sitäkin. Tunnen olevani epäreilu miestäni kohtaan tässä asiassa mutta en saa tunnetta vain itsestäni irti.

Iltaisin kun olemme saaneet lapset nukkumaan, ja mieheni ehdottaa seksiä tulee itselleni vain olo, että vielä yksi koitos ennen kuin saa luvan olla rauhasta, ilman että kukaan tarvii/vaatii/odottaa mitään. Olen ollut kotiäitinä esikoisen syntymisestä lähtien.

En tiedä voiko tila kohdallani olla synnytyksen jälkeistä masennusta vai vain väsymystä.. Mielessäni toivon meidän selviävän tästä ajasta, ja kenties asioiden muuttuvan paremmiksi-kenties kun palaan töihin, ja saan koottua elämääni taas myös kodin ulkopuolelle.

Ihan kivoja neuvoja leidit täällä kertoilee, mutta eipä ne päde kaikkiin naisiin. Vonkaamisen olen lopettanut (koska se tuntuu pidemmän päälle melko nöyryyttävältä), mutta se vain tarkoittaa, että seksiä on entistäkin vähemmän.

Seksisessiomme alkaa aina minun antamalla suuseksillä, joten vaimoni saa orgasmin seksiä harrastaessamme. Aikaisemmin tarjouduin antamaan pelkästää suuseksiä hänelle ilman mitään muita "vaatimuksia". Siis ei yhdyntää tai suuseksiä hänen puoleltaan. Mutta tällaisetkaan ehdotukset eivät saaneet kannatusta.

Olen myös yrittänyt vaiheita, jolloin pyrin  huomioimaan vaimoni uudella tavalla ja olemaan kiinnostunut hänen asioistaan. Mutta eipä sekään ole tilannetta mihinkään muuttanut. Lisäksi hän tulkitsee kaikki hellyyden osoituksen ehdotuksiksi seksille, joten nekin torpataan heti...

Tässä alkaa olemaan fiilis, että peli on menetetty. Odottelen parisen vuotta, että lapset ovat hieman isompia ja asuntomarkkinat paremmalla kantilla, ja siinä vaiheessa nostan kytkintä. 

Jotenkin harmittaa kun itse naisena en saa mieheltäni sitä mitä haluan ja toisilla on sitten toisinpäin.

Ehkä se on tavallisempaa, että mies haluaa enemmän?

Meillä on seksiä pari kertaa viikossa mutta minä en koskaan saa. Mieheni ei tee mitään sen eteen, että saisin orgasmin. Hän vain panee ja tyydyttää itsensä. Ei kiva. Haluaisin paljon enemmän ja useammin.

Muuten menee ihan kivasti, arki rullaa ja rakastetaan (?). Välillä mietin miksi olen tässä...

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 16:30"]

Hei,

Olen kuullut että täällä naiset käyvät hyvin avointa keskustelua eri asioista, joten ajattelin kysyä täällä näkemyksiänne tällaiseen varmaankin hyvin yleiseen ongelmaan (silläkin uhalla että vastaukset on mitä sattuu). Olen 39v mies ja ollut naimisissa 8 vuotta. Meillä kaksi ihanaa lasta (4v ja 7v) ja arkiset asiat ovat mielestäni ihan mallillaan. Meillä on molemmilla aika haastavat ja kiireiset työt ja kotona hommia riittää myös. Elämme varsin tasavertaisessa suhteessa, teen kotitöistä varmasti puolet ja hoidan lapsia, antaen välillä vaimolleni omaa aikaa ja vapaita viikonloppuja. Suhdettamme on vaivannut kuitenkin jo pitkään "kylmyys" itse haluaisin läheisyyttä ja seksiä enemmän kuin vaimoni. Meillä ei pussailla ei halailla. Ymmärrän väsymyksen mutta kun se kestää vuosia tulee aika neuvoton olo. Asiasta on keskusteltu, mutta se ei ole johtanut mihinkään. Olen pitänyt itsestäni huolta ja mielestäni ottanut vaimoani huomioon erilaisissa asioissa. Seksiä harrastamme n. kerran kuukaudess jos minä teen aloitteen. Tämä menee saman kaavan mukaan eli minä hieron häntä jonka jälkeen seksiä rutinoidusti ns. palkinnoksi. Rakastan vaimoani ja lapsia joten erotakaan en haluaisi. En usko että hänellä on ollut toista, mutta jokainen varmasti ymmärtää että tällainen herättää kysymyksiä, katkeruutta ja epäilyksiä. Onkohan jotain mitä voisin asian eteen tehdä tai tehdä toisin?

[/quote]

Kestin omassa liitossani samaa vuosia ja lipuksi selipaattia 10 vuotta. Erosin ja nyt kiihkeä seksintäytteinen suhde 50:senä ikäiseni naisen kanssa, joka haluaa minua ja seksia minulta................ihanaa.

Olisi pitänyt erota aikaisemmin.

Meillä pienet lapset. Emme enää mitenkään nuoria kuitenkaan. Mies haluaa, minä en halua häntä. Seksi ollut aina hyvin rajoittunutta ja sellaista, että hänen kanssaan en ikinä saa orgasmia eikä hän välitä sitä minulle antaa. Yksi asento ja pikaisesti, muuta ei tehdä, muutama suudelma, siinä se. Naisen nautinnolla ei ole mitään väliä.

Minä olen "kuumempi ja kokeilunhaluisempi sekä kekseliäämpi", mutta seksi se vähäinen jäi lasten syntymisen ja hoidon alle. Mies on kaikinpuolin kunnollinen, komeakin ja nk. arki sujuu. Ei ongelmia muuten.

Mies etsi "kuivan kauden" jälkeen toista, josta jäi kiinni. Tajusin tilanteen. En rakasta häntä enää. Etsin itselleni samassa tilanteessa olevan miehen ja pitkän etsinnän jälkeen luulen löytäneeni sellaisen. Pidämme toisistamme todella paljon. Saan ja annan häneltä/hänelle hellyyttä ja läheisyyttä, kiintymystä, sitä mitä kaipaan ja hän kaipaa, jota ei kotona saa. Seksiä en ole vielä kenenkään kanssa harrastanut. Tämän miehen kanssa haluamme todella paljon ja senkin aika tulee.

Ei kukaan jaksa sitä kun ei saa normaalia seksiä, ei nainekaan, sitä hellyyttä ja rakkautta mitä kaipaa. Kenties tähän loppuu suhteeni lasteni isään, mutta elämä ei voi jatkua näin. On liian raskasta ja itsensä kieltämistä elää kämppiksinä.

Lukekaa viestit 22 ja 23. Kyllä se naisen haluttomuus on siinä kiteytetty

[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 09:10"]

22 jatkaa vielä.

Ei se syy ole se, että lapset on tehty, hääkakku syöty, tekemättömät kotityöt jne jne, vaan totuus on se, että nainen ei saa seksitä sitä tyydytystä mitä haluaisi.

[/quote]

No ei kannattaisi yleistää. Meidän tapauksessa vaimo saa enemmän orgasmeja kuin minä. Ja ei siis lasketa omaa kättä tähän mukaan. 

On olemassa oikeasti ihmisiä joille seksi ei ole tärkeää (tai sitten vaimo on valehdellut minulle viimeiset kuusi vuotta). Vaimo sanoo nauttivansa rakastelustamme, muttei varsinaisesti jaona sitä...

Että onkos tähän tilanteeseen jotain hyviä vinkkejä?

Itsellä saman miehen kanssa parisuhdetta takana reilut parikymmentä vuotta ja lapset 10 ja 14 v.. Mieheni on aina ollut huomattavasti minua seksuaalisempi, mutta tuntuu että minun seksihaluni hiipuvat entisestään. Kuten no. 22 kirjoittaa vaimonsa sanoneen: minäkin nautin rakastelusta ja kaikenlaisesta seksistä, mutta aloitteen teen ehkä pari kertaa vuodessa (ainakin siis jos lasketaan ihan aloite omasta HALUSTA, ei velvollisuudentunnosta, kovin velvollisuudentuntoinen ihminen kun olen). Muutoin seksiä yleensä 1 krt/vko, miehen aloitteesta siis. Meillä ongelmia aiheuttaa miehen liiallinen alkoholinkäyttö (viikonlopuisin toki siis vain), kunnon kaljamaha on kertynyt, eikä se kyllä ole omiaan lisäämään seksihaluja. Kotityöt on melkolailla hyvin jakaantuneet tasan, eikä työhuolet kumpaakaan kotona stressaa, murkun kasvatus kylläkin. Mieheni on tunnustanut muutaman kerran olleensa harhateillä humalapäissään, aikeenaan pettäminen mutta jäänyt humalatilan takia aikoimiseksi kuulemma (uskon kyllä, sekin on koettu useasti). Hiljattain hän humalapäissään sanoi että kun asunto kohta on maksettu ja kun lapset vähän tuosta kasvavat, hän ottaa ja lähtee jos tilanne ei parane, siihen asti kärvistelee. Sanotaan ettei toista voi muuttaa, mutta miten omaa luonnettaan: en ole erityisen hellyydenkaipuinen enkä osaa sitä siksi toisellekaan osoittaa, ja se on juuri se mitä hän kaipaisi, sekä aloitteentekoa seksiin myös. Nyt mieheni itse ehdotti että voisin otattaa hormonikierukan pois (on vakuuttunut että se on syynä mielialanvaihteluihini ja haluttomuuteeni) ja olisi suostuvainen vasektomiaan. Ilman muuta sitä kokeillaan (vaikka olenkin nauttinut kuukautisten puuttumisesta jo kohta kymmenen vuotta!), elätellään toiveita että se edes vähän auttaisi...

Vaimo ei ole enää seksuaalinen. Emme ole sama pari kuin tavatessamme. Suhteen alussa hän halusi minua, mihin se katosi, en ole muuttunut eri ihmiseksi. Hän syttyi aikaisemmin aina, kun tulin lähelle suutelemaan ja koskettelin hitaasti käsilläni hänen vartaloaan pitkin. Nyt ainoa reaktio siihen on kutiaminen. Rintoihinkaan ei saa enää koskea, sillä ne kutiavat. Suuteleminen ei ole enää koskaan intohimoista. Jos haluan suudella enemmän tunteella, ihan sama miten taitavasti yritän, hän pitää huulet yhdessä vaikka maailman tappiin asti eikä osallistu yhtään. Odottaa että olen lopettanut ja jatkaa askareitaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olen aina ollut valmis tekemään hänelle orgasmin, mutta hän ei silti kiinnostu seksistä. Ainoa asia joka erottaa meidät kämppiksistä on hellyys. Seksiä on välillä, mutta se on hänelle haluton suoritus jossa hän makaa selällään. Se on kuin käyttäisi hänen vartaloaan masturbointiin, huonoa seksiä.

Olemme vielä nuoria. Miksi menin rakastumaan naiseen jonka halut hävisivät täysin vajaan kahden vuoden jälkeen. Olen välillä ollut onneton tämän vuoksi ja miettinyt eroa. Kaikkea mahdollista olen kokeillut, lukenut aiheesta, puhunut hänen kanssaan, kokeillut eri asioita. Joskus mietin, onko vika silti minussa, enkö ole kiinnostava. Ongelma ei ole ulkonäössä tai hygieniassa ainakaan. Otan hänet huomioon, kehun, haluan olla hyvä hänelle. Ehkä minusta on tullut liian arkinen osa hänen elämäänsä, en tiedä. Hän vaikuttaa onnelliselta, mutta minä haluan takaisin sen naisen joka hän oli joskus.

Ensin nopeat 41:selle.

Jos ja kun tunnet itsesi ja jos tämä nykyinen rakkaudettomuus rassaa, niin kannattaa lopettaa suhde, varsinkin kun ei ole lapsia.

Jos kahden vuoden jälkeen tilanne on, että seksuaalinen himo ja halukkuus on täysin yksipuolista niin pahemmaksi menee kun suhteeseen tulee lisää kilometrejä, lapsia, asuntolainaa, lasten harrastusrumbaa ja naisen työstressiä yms yms. Rohkeasti voisi arvata, että vaihtamalla ei ainakaan mene honommaksi.  

Tunnen sielun sympatiaa monen mieskirjoittajan kanssa. Ei ole elämää rakentava voima, kun itse on sydäntä, sieluaan ja muniaan myöten rakastunut, sitoutunut ja himokas sitä omaa yhtä naista kohtaan kohtaan ja toiselle itse tulee tärkeysjärjestyksessä päivän vieton jälkeen kasvomeikin puhdistuksen ja sägyssä luetun naistenlehden jälkeen mutta ennen nukahtamista naisen määrämäänä aikana kerran/kaksi kuukaudessa.