Ihastuuko ihmiset muka vielä 20-30 vuotiaana?

Eivät ainakaan naiset. Kylmästi vaan laskevat funktiona komeus + status + raha ja ottavat parhaimman minkä saavat.

Paha juttu miehelle sitten jos tuon kaavan mukaan arvo laskee. Silloin se on mies vaihtoon ja uusi tilalle. Niin kuin Nikolle kävi. Se siitä "rakkaudesta".

Kyllä mä vielä alle kolmekymppisenä olin kova ihastumaan. Nyt taas kun on 30 v. on lapsi ja mies, mutta jos tässä ero tulisi niin tosi vaikea kuvitella, että ihastuisi enää sillä tavalla kuin ennen. Muutenkin kaikki se tunnemyrksy tuntuisi tosi raskaalta vaikka ihania tunteita onkin.

Vierailija kirjoitti:

Eivät ainakaan naiset. Kylmästi vaan laskevat funktiona komeus + status + raha ja ottavat parhaimman minkä saavat.

Paha juttu miehelle sitten jos tuon kaavan mukaan arvo laskee. Silloin se on mies vaihtoon ja uusi tilalle. Niin kuin Nikolle kävi. Se siitä "rakkaudesta".

Kaikki naiset on Sofia Belorffeja? Vai kelpaako SULLE vain sellaiset?

Katsoin mummolan ikkunasta, kun naapurin leskinainen ja -mies kävelivät omista torpistaan toisiaan vastaan kohdaten keskellä kylänraittia ja suutelivat toisiaan. Molemmilla ikää varmaan 80 vuotta.

Johtopäätelmä varmaan on, että se, mikä ei sinulta onnistu parikymppisenä, onnistuu toisilta vielä 80-vuotiaanakin.

No todellakin. 13 vuotta liitossa, kun erosin ja muutin pois niin ensin ihastuin kovasti uuteen naapuriin, sitten yhteen deittiin jonka kanssa oli aikamoista säätöä. Monesti kyllä halusin vain sammuttaa nuo ihastumisen tunteet, kun se on henkisesti aika raskasta ja vei paljon huomiota/ voimavaroja.

Mutta olen aina ollut helposti ihastuvaa tyyppiä, että mahdanko koskaan päästä eroon näistä. Kun olin exän kanssa vielä yhdessä niin ihastuin leffatähtiin yms, eli saavuttamattomiin tyyppeihin, mutta ne vaan toi jotain ihmeellistä mielihyvää kun voi päiväuneksia jostain.

Minä rakastuin, aivan meni jalat alta neliymppisenä leskirouvana. 

Bändeihinkin voi hurahtaa hulluna fanina vielä keski-iässä, vaikka sen varsinkin luulisi kuuluvan teineille. Meitä on moneksi.

Ton ikäsenä ihastuin vielä vaikka näyttelijään. Ihastuin kovimmin ikinä just alle nelikymppisenä. Siis niin että se ei mene ohi millään. Kestänyt jo viisi vuotta.

Olen viisikymppinen ja ihastun vähän väliä.

Tä? Siis miten niin "VIELÄ" kaksikymppisenä? Miten niin ei muka 20-30-vuotiaana, silloinhan ne parisuhteet nimenomaan muodostetaan.

Ja voin näin yli viisikymppisenä taata, että vielä tässä iässäkin ihastutaan. Se kyky säilyy koko elämän, jos elämäntilanne ja tilaisuus sallivat.

Jos sinusta tuntuu, että mikään ei enää säväytä, sinä todennäköisesti kärsit ap masennuksesta.

Olen kyllä ihastunut tuonikäisenä, ja vielä vanhempanakin.

Iän myötä ihastumisiin on kyllä tullut ripaus järkeä mukaan. Saavuttamattomaan kohteeseen ihastuminen ei enää tunnu niin viiltävän kipeältä, ja sitä voi vain nauttia ihastumisen kohteena olevan henkilön seurasta ilman ajatusta että tässä pitäisi edetä pitemmälle. On nimittäin tarpeeksi monta kertaa jo käynyt niin, että olen toipunut ihastuksesta ja joutunut kummastelemaan, mitä ihmettä siinäkin tyypissä olin näkevinäni. Nyt tiedän että kun ihastun, lähinnä projisoin omia haaveitani ja kuvitelmiani toiseen, näkemättä millainen ihminen hän on todellisuudessa.

Jäin leskeksi. Oli ihanaa saada kokea ihastuminen ja rakastumisen ensihuuma vielä yli nelikymppisenä. Tällä kerralla mukana oli myös järkeä, eikä pelkkää hillitöntä tunteiden paloa, kuten nuorena.

Tietenkin, mutta olen huomannut rakkauden olevan nyt erilaista. Teininä ihastuminen oli sellaista valtavaa intohimoa ja räiskyviä tunteita, mikä jälkikäteen ajateltuna johtui varmaan suhteen epävarmuudesta, kumppani oli epäluotettava ja arvaamaton, välillä oli sitten niiiin ihanaa. Nyt aikuisena rakastuminen on tasaisempaa, lujempaa, syvää kiintymystä kumppaniin. Toki sukat pyörivät jaloissa nytkin mutta minun ei tarvitse riutua rakkaudesta luotettavan kumppanin kanssa.

Mä olin 45 ja ihastuin, sitten ihan rakastuin ja nyt ollaan oltu avoliitossa 12vuotta.

Mies on mua 8vuotta nuorempi😁

Voi, mä luin kerran jutun pariskunnasta, joka tapasi toisensa yli 9-kymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Eivät ainakaan naiset. Kylmästi vaan laskevat funktiona komeus + status + raha ja ottavat parhaimman minkä saavat.

Paha juttu miehelle sitten jos tuon kaavan mukaan arvo laskee. Silloin se on mies vaihtoon ja uusi tilalle. Niin kuin Nikolle kävi. Se siitä "rakkaudesta".

Ok. Mitä siis kannattaa tehdä, jos on itse tuon ikäinen tavismies?

Jotenkin se ihastumisen voimakkuus pienenee sitä mukaa kun mahdollisten kumppanien ikä nousee.

Mun isä oli 74v kun rakastui viimeisen kerran. 4 vuotta saivat olla upeassa suhteessa, silkkaa teinirakkautta:)

Nyt vasta olen nimenomaan alkanut ihastua kunnolla.

t. N26

Vierailija kirjoitti:

Eivät ainakaan naiset. Kylmästi vaan laskevat funktiona komeus + status + raha ja ottavat parhaimman minkä saavat.

Paha juttu miehelle sitten jos tuon kaavan mukaan arvo laskee. Silloin se on mies vaihtoon ja uusi tilalle. Niin kuin Nikolle kävi. Se siitä "rakkaudesta".

Ai. Mä olisin saanut komean, neljä vuotta nuoremman, hyvässä ammatissa olevan rikkaan miehen. Kuitenkin olen parisuhteessa 2 vuotta vanhemman, lihavan ja työttömän miehen kanssa.

N29