Lue keskustelun säännöt.
Saako ikinuoren elämän kulttuuri unohtamaan fyysiset realiteetit?
30.06.2020 |
Ei ole tapana puuttua kenenkään lasten hankkimiseen tai hankkimatta jättämiseen. Ihmettelen kuitenkin, kun parilta tutulta on unohtunut täysin, että heidän ikä alkaa olla korkea myös ensisynnyttäjäksi. Noin 35-vuotiaat naiset miettivät, että eivät vielä tiedä, haluavatko lapsia vai eivät. Ehkä sitten joskus, katsovat kun aika on siihen kypsä. Edelleen tehköön mitä haluavat, mutta toivottavasti eivät jahkaile niin kauan, että lapsen hankkiminen alkaa olla hyvin vaikeaa tai on riski saada vammainen lapsi pelkän iän puolesta. Se riski taitaa olla jo.
Nykyisessä yhteiskunnassa nuoruutta tuntuu riittävän vaikka kuinka pitkälle ja parikymppistä pidetään hyvin nuorena äitinä, vaikka siinä iässä keho on ehkä parhaimmillaan kyseiseen puuhaan. Kuulin kerran, miten 25-vuotiasta kutsuttiin nuoreksi äidiksi. Ajan ja kulttuurin muutos taitaa syrjäyttää myös biologiset tosiasiat, ainakin ihmisten mielissä. Nykyinen yhteiskunta myös tavallaan venyttää ensisynnyttäjien ikää, kun pätkätyön viidakossa pitäisi löytää vakituinen työpaikka ja sitä ennen meidän kulttuuri kannustaa hankkimaan vuositolkulla lukemista vaativan ammatin jne.
Kommentit (7)
Jep. Olen itse 28-vuotias nainen ja koen ristiriitaa realistisen elämänkaaren sekä ulkoisen asennemaailman välillä. Olen asunut vakituisesti ulkomailla 21-vuotiaasta, maassa jossa ei ole valtion luomaa turvaverkkoa mahdollistaen "toisen mahdollisuuden" elämässä esim. mahdollisuus uudelleenkouluttautua ilman lukukausimaksuja sekä saaden mahdollisia tukia.
Suomi on upea hyvinvointivaltio, mutta ajatus siitä että mitä tapahtuukaan yhteiskunta ottaa tarvittaessa kopin ja se että aina saa uuden mahdollisuuden voi lisätä ikuisen nuoruuden ja päättämättömyyden vapauden tunnetta. Ei tarvitse huolehtia elämästä jo ala-asteelta miettien, että jos en nyt onnistu peli on pelattu ja ilman oikeasti varakkaita vanhempia ei ole varaa sössiä esimerkiksi lukio- tai yliopistohaussa, koska juna ajaa ohi ja nopeasti. Koen, että perheen perustamisen viivyttely liittyy samaan ilmiöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi adoptoida sitten myöhemmin. Itse olisin ollut parikymppisenä ihan liian kypsymätön vanhemmaksi. Mielestäni on tärkeää että naisella on turvallinen ja itsenäinen taloudellinen asema ennen lasten synnyttämistä.
Vierailija kirjoitti:
Voi adoptoida sitten myöhemmin. Itse olisin ollut parikymppisenä ihan liian kypsymätön vanhemmaksi. Mielestäni on tärkeää että naisella on turvallinen ja itsenäinen taloudellinen asema ennen lasten synnyttämistä.
Juuri tuo taloudellisen aseman turvaaminen ja yhteiskunnan tasa-arvoistuminen voivat olla osittain tämän ilmiön takana. Naisten ja miesten elämäntyylit ovat lähempänä samanlaista kuin koskaan, mutta naisen biologia ei anna periksi.
Tuskin kukaan kuvittelee että nelikymppisenä lasten hankinta on itsestään selvää (tai koskaan ylipäänsä, vaikka olisi 19 v). Jos kuvittelee niin ehkä parempi että niin yhteiskunnasta pudonneet ja tietämättömät eivät lisäänny.
Mutta nämä ap:n tutut eivät tiedä, haluavatko koskaan lapsia. Siksi eivät ole niitä vielä paniikissa hankkineet ties kenen kanssa. Luulen että he ottavat tietoisen riskin että jäävät ilman lapsia, se ei ehkä ole niin hirvittävän tärkeää jos elämä ei satu menemään niin.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kukaan kuvittelee että nelikymppisenä lasten hankinta on itsestään selvää (tai koskaan ylipäänsä, vaikka olisi 19 v). Jos kuvittelee niin ehkä parempi että niin yhteiskunnasta pudonneet ja tietämättömät eivät lisäänny.
Mutta nämä ap:n tutut eivät tiedä, haluavatko koskaan lapsia. Siksi eivät ole niitä vielä paniikissa hankkineet ties kenen kanssa. Luulen että he ottavat tietoisen riskin että jäävät ilman lapsia, se ei ehkä ole niin hirvittävän tärkeää jos elämä ei satu menemään niin.
Hyvä pointti kyllä, että ei kannata hankkia panikoiden. Olin aloituksessa hieman epäselvä ja tarkoitan oikeastaan sellaista asennetta, että ei tarvitse jaksaa pohtia asiaa tai tehdä päätöksiä, koska myöhemmin ehtii loputtomasti. Ei kai siinä tosiaan sitten mitään, mutta turha itkeä sitten kun on liian myöhäistä. -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep. Olen itse 28-vuotias nainen ja koen ristiriitaa realistisen elämänkaaren sekä ulkoisen asennemaailman välillä. Olen asunut vakituisesti ulkomailla 21-vuotiaasta, maassa jossa ei ole valtion luomaa turvaverkkoa mahdollistaen "toisen mahdollisuuden" elämässä esim. mahdollisuus uudelleenkouluttautua ilman lukukausimaksuja sekä saaden mahdollisia tukia.
Suomi on upea hyvinvointivaltio, mutta ajatus siitä että mitä tapahtuukaan yhteiskunta ottaa tarvittaessa kopin ja se että aina saa uuden mahdollisuuden voi lisätä ikuisen nuoruuden ja päättämättömyyden vapauden tunnetta. Ei tarvitse huolehtia elämästä jo ala-asteelta miettien, että jos en nyt onnistu peli on pelattu ja ilman oikeasti varakkaita vanhempia ei ole varaa sössiä esimerkiksi lukio- tai yliopistohaussa, koska juna ajaa ohi ja nopeasti. Koen, että perheen perustamisen viivyttely liittyy samaan ilmiöön.
Loputtomia mahdollisuuksia tuntuu tosiaan olevan muillakin elämän osa-alueilla. Suomessa ei tarvitse jaksaa päättää edes tulevaisuudesta, kun aina on toinen mahdollisuus. Mahdollisuudet ovat hyvä juttu, mutta niihin ei saisi luottaa liikaa. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt, eikä sitten joskus ehkä.
Oikeassa olet.