Lue keskustelun säännöt.
Mistä saatte toivoa ja säilytätte elämänhalunne?
30.06.2020 |
Miten saatte näinä aikoina elämänhalun pidettyä ja jaksatte vielä toivoa?
Itse lähinnä odotan kuolemaa ja maailmanloppua enkä jaksa uskoa enää parempaan tulevaisuuteen, eikä oikein kukaan muukaan lähipiirissäni.
Minulla ei ole lapsia eikä juuri muutakaan sisältöä elämässä, kesätyöt alkaa vasta ensi viikolla.
Kommentit (31)
Kaikesta siitä hyvästä mitä elämässäni on. Ei ole tapana velloa maailmantuskassa tai muissakaan asioissa, joihin en itse voi vaikuttaa. Elämä on ihan liian lyhyt sellaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1,5 vuotta sitten oli vielä uskoa tulevaan. Nyt menee työpaikka alta, enkä ole päässyt opiskelemaan unelma-alaani useista yrityksistä huolimatta. Mutta oikeasti suurin unelmani on aina ollut löytää rakkaus. Tänä keväänä se viimein iski tajuntaan, että kukaan niistä ehdokkaista ei ole välittänyt minusta oikeasti, vaan olen aina ollut vain varavaihtoehto, kun eivät ole parempaakaan saaneet. Ja on ollut jotain kauheitakin kokemuksia lähes tuntemattomien ihmisten osalta, joita varmaan pitäis purkaa esim terapiassa.
Nuo kaikki kokemukset ja tuo työ-/kouluasia on alkanu vaikuttaa ja oon alkanu ajatella, että oon jotenkin huono ja ällöttävä ihminen, enkä vaan tajua sitä itse. Yritän kyllä olla aina kiva kaikille, mut en oo kyllä myöskään mikään kynnysmatto. Ystäviä mulla onneksi on ja siitä olen kiitollinen joka päivä. En oo koskaan aikaisemmin ripustanu omaa onnellisuutta muiden ihmisten tai ulkoisten seikkojen varaan, mut nyt alkaa oikeasti tuntua, että en saa ikinä rakkautta, joudun tekee pätkätöitä (siis jos ylipäätään saan töitä), enkä ees pääse opiskelemaan. Vaikka oon vasta n. 30v, niin tää on kyllä ollu yhtä alamäkeä viimeset pari vuotta.
ET ole huono etkä ällöttävä, päinvastoin!
Jokainen päivä on taistelu. Jos päivän lopuksi olet yhä hengissä, niin olet parempi kuin eilen. Ja näin se jatkuu. Soturin tie on yksinäinen. Nyt menen jääkylmään suihkuun vartiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ole mitään pakkomiellettä mistään oravanpyöristä, vaan huoli tulevaisuudesta.
Pandemioita ja ympäristökatastrofeja, sotaa ja lamaa. On tosi wörttiä elämää hei..
Ap
Aina on jouduttu elämässä selviytymään. Lapsena sitä ei vain tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ole mitään pakkomiellettä mistään oravanpyöristä, vaan huoli tulevaisuudesta.
Pandemioita ja ympäristökatastrofeja, sotaa ja lamaa. On tosi wörttiä elämää hei..
Ap
https://www.vauva.fi/keskustelu/3801603/saan-ennustaminen
katsopa tuolta nuo videot kun ehdit. Kerro sitten, mitä jäi mieleen;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pidän todennäköisenä, että maailma on menossa koko ajan huonompaan suuntaan. Hyviäkin asioita tapahtuu, mutta vähemmän kuin huonoja. Toivon olen siis menettänyt, mutta se tekikin elämisestä paljon kivempaa. Vähemmän stressiä, huolia ja murheita. Elämänhalua en ihan täysin ymmärrä käsitteenä, jollei sillä sitten viitata siihen ettei erityisesti halua kuolla. No en erityisesti halua kuolla juuri nyt, joten kai sekin elämänhalua sitten on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina on joku sarja, joka on kesken.
Saan toivoa siitä, että olen ollut miljardeja vuosia olematta. Nyt olen täällä ehkä noin 80vuotta. Sitten taas olen olematta. Kyllä tuon ajan kestää. Ja kuka tietää, mukaviakin asioita tapahtuu välillä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käykääpä yksikin päivä vaikka jossain kehitysmaan slummissa olemassa, niin alkaa näyttää Suomi maailman parhaalta paikalta!
Ilman lapsia olisin varmaan jo poistunut, eipä täällä olisi mitään järkeä hengailla ilman niitä.
Mutta akuuttiin masennukseen kannattaa käydä viikon ajan joka päivä rääkkilenkillä ja syödä pelkkää kasvisruokaa. Olo helpottaa kyllä.