Lue keskustelun säännöt.
20-22 vuotaiden nuorten miesten vanhemmat! (ikäeroista)
15.04.2013 |
Olisiko ok jos 21 vuotias poikasi alkaisi seurustelamaan 26 vuotiaan naisen kanssa? Kysyn mielipidettäsi ja tiedostan että mieleipiteitä on niin monta ko on ihmisiäkin.. eikä se vaikuta enää minun tapaukseeni koska olemme ihastuneita toisiimme ja suunnittelemme tulevaa (m 21v ja mä 26v). Haluan mielenkiinnosta kuulla eri näkemyksiä teiltä ja myös niiltä naisilta jotka on mun ikäisiä, voisitko ihastua missään tapauksessa nuoreen mieheen?
Mun tapauksessa, hän on todella fiksu ja kypsä ikäisekseen. Ajattelee asioita paljon, tulevaisuuden suunnitelmat on meillä samanlaisia. Hänellä tosin ne vakavammat suunnitelmat (lapset, talo) paljon kauempana ajassa, jonka mun on pitänyt miettiä alusta loppuun, olenko valmis odottaa vielä mahdollisesti vuosia kauemmin. Hän on niin arvokas ja tärkeä että ajattelen, hänen vuokseen odotan. Hän on saanutkin minut haaveilemaan muista asioista ja opettamaan elämää hänen näkökulmasta.
Kommentit (23)
-Hän on saanutkin minut haaveilemaan muista asioista ja opettamaan elämää hänen näkökulmasta-
Tarkoittaako tämä, että koet 21-vuotiaan opettajaksesi elämässäsi? Suhteenne on hiukan epätasapainoisen kuuloinen, vaikutat tosiaan hieman kypsymättömältä ja epävakaalta. Ikäero sinänsä ei ole ratkaisevaa, mutta toivoisi lapselleni tasavertaista puolisoa. En esim. henkistä hoitosuhdetta kumpaankaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, ei missään nimessä! Nyt kyllä liioittelet. Tarkoitin lähinnä ihmisenä, mitä on kokenut, en iän puolesta niinkään. Meitä ihmisiä on niin erilaisia ja kaikilla erilaiset elämäntilanteet. Tarkoitin asioita mistä en tässä mainitse. Siis kellä samantyyppinen tilanne/asia (vaikka 30:llä), voi siis vaikka tän ikäinenkin opettaa.
Ja oli mulla ennen häntä muitakin haaveita ko perheenlisäys, eli nyt panostan vaan enemmän niihin muihin. Oli hiukan vauvakuumetta, kun hänet tapasin. Nyt haaveilen esimerkiksi laskuvarjohyppykurssista ja se on tänä kesänä tähtäimenä.
Ja voinen sanoa tasavertaisena myös mulla on asioita joita voin hänelle opettaa. En todellakaan riipu hänessä tai ei tässä mitään hoitosuhdetta ole.. :D Molemmilla hyvät, ja vakaat sekä terveellä pohjalla olevät elämät. Molemmat asutaan omissa asunnoissa, mulla on lemmikkieläimiä jne. Olen mielestäni kypsä ja otan vastuun elämässä. Kaikilla meillä on asioita, mitkä on toiselle kultaa, esim opettaa toisen vaikka arvostamaan hetkeä, jonka on yksin kun toinen on matkoilla. Ennen häntä olin muutaman vuoden sinkkuna ja kaipasin rinnalleni miestä ja välillä en arvostanut yksinäisyyttä.Tätä nyt meillä on kaikilla joskus. Toki olen aina arvostanut omaa tilaa ja ollut ihana olla omissa oloissa, sitä kuitenkin kaipaa löytää mies rinnalle jonka kanssa jakaa tämä elämä, arki.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 17:13"]
-Hän on saanutkin minut haaveilemaan muista asioista ja opettamaan elämää hänen näkökulmasta-
Tarkoittaako tämä, että koet 21-vuotiaan opettajaksesi elämässäsi? Suhteenne on hiukan epätasapainoisen kuuloinen, vaikutat tosiaan hieman kypsymättömältä ja epävakaalta. Ikäero sinänsä ei ole ratkaisevaa, mutta toivoisi lapselleni tasavertaista puolisoa. En esim. henkistä hoitosuhdetta kumpaankaan suuntaan.
[/quote]
tällaisen 40-50 vuotiaan näkökulmasta 21 v. 26 v. on aika samanikäisiä, eli ei tuo mikään paha ikäero. Teistä nuorista se ehkä tuntuu isommalta, te kun olette eläneet sen verran lyhemmän aikaa.(Viisi vuotta on teille neljäs- tai viidesosa koko elämästä, meille vanhemmille se on vain n.1/9 tai 1/10 osa, eli ei mitään...) :)
Terveisin AP
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 17:36"]
Ei, ei missään nimessä! Nyt kyllä liioittelet. Tarkoitin lähinnä ihmisenä, mitä on kokenut, en iän puolesta niinkään. Meitä ihmisiä on niin erilaisia ja kaikilla erilaiset elämäntilanteet. Tarkoitin asioita mistä en tässä mainitse. Siis kellä samantyyppinen tilanne/asia (vaikka 30:llä), voi siis vaikka tän ikäinenkin opettaa.
Ja oli mulla ennen häntä muitakin haaveita ko perheenlisäys, eli nyt panostan vaan enemmän niihin muihin. Oli hiukan vauvakuumetta, kun hänet tapasin. Nyt haaveilen esimerkiksi laskuvarjohyppykurssista ja se on tänä kesänä tähtäimenä.
Ja voinen sanoa tasavertaisena myös mulla on asioita joita voin hänelle opettaa. En todellakaan riipu hänessä tai ei tässä mitään hoitosuhdetta ole.. :D Molemmilla hyvät, ja vakaat sekä terveellä pohjalla olevät elämät. Molemmat asutaan omissa asunnoissa, mulla on lemmikkieläimiä jne. Olen mielestäni kypsä ja otan vastuun elämässä. Kaikilla meillä on asioita, mitkä on toiselle kultaa, esim opettaa toisen vaikka arvostamaan hetkeä, jonka on yksin kun toinen on matkoilla. Ennen häntä olin muutaman vuoden sinkkuna ja kaipasin rinnalleni miestä ja välillä en arvostanut yksinäisyyttä.Tätä nyt meillä on kaikilla joskus. Toki olen aina arvostanut omaa tilaa ja ollut ihana olla omissa oloissa, sitä kuitenkin kaipaa löytää mies rinnalle jonka kanssa jakaa tämä elämä, arki.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 17:13"]
-Hän on saanutkin minut haaveilemaan muista asioista ja opettamaan elämää hänen näkökulmasta-
Tarkoittaako tämä, että koet 21-vuotiaan opettajaksesi elämässäsi? Suhteenne on hiukan epätasapainoisen kuuloinen, vaikutat tosiaan hieman kypsymättömältä ja epävakaalta. Ikäero sinänsä ei ole ratkaisevaa, mutta toivoisi lapselleni tasavertaista puolisoa. En esim. henkistä hoitosuhdetta kumpaankaan suuntaan.
[/quote]
[/quote]
Oho tarkoitin tätä, terveisin AP
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 17:36"]
Ei, ei missään nimessä! Nyt kyllä liioittelet. Tarkoitin lähinnä ihmisenä, mitä on kokenut, en iän puolesta niinkään. Meitä ihmisiä on niin erilaisia ja kaikilla erilaiset elämäntilanteet. Tarkoitin asioita mistä en tässä mainitse. Siis kellä samantyyppinen tilanne/asia (vaikka 30:llä), voi siis vaikka tän ikäinenkin opettaa.
Ja oli mulla ennen häntä muitakin haaveita ko perheenlisäys, eli nyt panostan vaan enemmän niihin muihin. Oli hiukan vauvakuumetta, kun hänet tapasin. Nyt haaveilen esimerkiksi laskuvarjohyppykurssista ja se on tänä kesänä tähtäimenä.
Ja voinen sanoa tasavertaisena myös mulla on asioita joita voin hänelle opettaa. En todellakaan riipu hänessä tai ei tässä mitään hoitosuhdetta ole.. :D Molemmilla hyvät, ja vakaat sekä terveellä pohjalla olevät elämät. Molemmat asutaan omissa asunnoissa, mulla on lemmikkieläimiä jne. Olen mielestäni kypsä ja otan vastuun elämässä. Kaikilla meillä on asioita, mitkä on toiselle kultaa, esim opettaa toisen vaikka arvostamaan hetkeä, jonka on yksin kun toinen on matkoilla. Ennen häntä olin muutaman vuoden sinkkuna ja kaipasin rinnalleni miestä ja välillä en arvostanut yksinäisyyttä.Tätä nyt meillä on kaikilla joskus. Toki olen aina arvostanut omaa tilaa ja ollut ihana olla omissa oloissa, sitä kuitenkin kaipaa löytää mies rinnalle jonka kanssa jakaa tämä elämä, arki.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 17:13"]
-Hän on saanutkin minut haaveilemaan muista asioista ja opettamaan elämää hänen näkökulmasta-
Tarkoittaako tämä, että koet 21-vuotiaan opettajaksesi elämässäsi? Suhteenne on hiukan epätasapainoisen kuuloinen, vaikutat tosiaan hieman kypsymättömältä ja epävakaalta. Ikäero sinänsä ei ole ratkaisevaa, mutta toivoisi lapselleni tasavertaista puolisoa. En esim. henkistä hoitosuhdetta kumpaankaan suuntaan.
[/quote]
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei nyt kopioinut mun vastausta mukaan... eli tää on mun kirjoittama, vastaus kolmoselle! AP
Ei, ei missään nimessä! Nyt kyllä liioittelet. Tarkoitin lähinnä ihmisenä, mitä on kokenut, en iän puolesta niinkään. Meitä ihmisiä on niin erilaisia ja kaikilla erilaiset elämäntilanteet. Tarkoitin asioita mistä en tässä mainitse. Siis kellä samantyyppinen tilanne/asia (vaikka 30:llä), voi siis vaikka tän ikäinenkin opettaa.
Ja oli mulla ennen häntä muitakin haaveita ko perheenlisäys, eli nyt panostan vaan enemmän niihin muihin. Oli hiukan vauvakuumetta, kun hänet tapasin. Nyt haaveilen esimerkiksi laskuvarjohyppykurssista ja se on tänä kesänä tähtäimenä.
Ja voinen sanoa tasavertaisena myös mulla on asioita joita voin hänelle opettaa. En todellakaan riipu hänessä tai ei tässä mitään hoitosuhdetta ole.. :D Molemmilla hyvät, ja vakaat sekä terveellä pohjalla olevät elämät. Molemmat asutaan omissa asunnoissa, mulla on lemmikkieläimiä jne. Olen mielestäni kypsä ja otan vastuun elämässä. Kaikilla meillä on asioita, mitkä on toiselle kultaa, esim opettaa toisen vaikka arvostamaan hetkeä, jonka on yksin kun toinen on matkoilla. Ennen häntä olin muutaman vuoden sinkkuna ja kaipasin rinnalleni miestä ja välillä en arvostanut yksinäisyyttä.Tätä nyt meillä on kaikilla joskus. Toki olen aina arvostanut omaa tilaa ja ollut ihana olla omissa oloissa, sitä kuitenkin kaipaa löytää mies rinnalle jonka kanssa jakaa tämä elämä, arki.
Vierailija15.04.2013 klo 17:13
-Hän on saanutkin minut haaveilemaan muista asioista ja opettamaan elämää hänen näkökulmasta-
Tarkoittaako tämä, että koet 21-vuotiaan opettajaksesi elämässäsi? Suhteenne on hiukan epätasapainoisen kuuloinen, vaikutat tosiaan hieman kypsymättömältä ja epävakaalta. Ikäero sinänsä ei ole ratkaisevaa, mutta toivoisi lapselleni tasavertaista puolisoa. En esim. henkistä hoitosuhdetta kumpaankaan suuntaan.
Lähinnä kysyin tätä näitä kysymyksiä ja tein aloitteen tästä kun halusin nähdä eri näkökulmia. Kaverini (25v nainen) sanoi että hän ei ymmärrä mun tilannetta, hän ei voisi ikinä maailmassa kuulemma ihastua itseään nuorempaan mieheen, hänellä kun on ollut niitä vanhempia miehiä 30v-40v. Makunsa kullakin. Mua ei kiinnosta noin paljon mua vanhemman kanssa kuin esim 40v ja Itse en voisi taas alkaa seurustelemaan sen ikäisen kanssa.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei ole täydellinen ja uskon että ihan kaikilla on opittavaa tässä elämässä ja se tulee toisten ihmisten opetuksista tai ihan omasta kokemuksesta ja teoista tai niin yksinkertaisesti kuin että: Elämä opettaa.
Ap
Minun ainoa poikani meni 22-vuotiaana naimisiin 39-vuotiaan naisen kanssa.
Silloin se tuntui maailmanlopulle. Nyt kun on kulunut 8 vuotta, ei tunnu enää. Hyvän valinnan poika teki ja lapsenlapset ovat ihania. Yhtä ihania ne biologiset kuin ei-biologisetkin!
Ja miniä on kuinparas ystävä konsanaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet selvästi rakastunut, ihana tunne, onnea :)
Ei haittaisi. Melkeinpä eehkä parempi olisi mun hiukan aralle, mutta järkevälle pojalle kuin joku "pikkutyttö". Poika on 21 ja joissain asioissa lapsi, joissain tosi kypsä.
Tuttavapiirissä on jo vuosikymmeniä yhdessä ollut pariskunta, joka alkoi seurustella suunnilleen tuon ikäisinä, saattoi olla jopa niin, että mies oli 19 tai 20. Kuusi vuotta on kuitenkin ikäeroa. Hyvin ovat onnellisina pysyneet yhdessä yhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni oli just täyttänyt 21 kun mentiin naimisiin, minä olin 32-vuotias. Meillä on ollut hyvin onnellinen avioliitto, jota on kestänyt jo 13 vuotta. Meillä on kaksi lasta. Parin ensimmäisen vuoden aikana kuultiin jotain kommentteja ikäerostamme. Vanhempamme eivät koskaan kommentoineet mitenkään, jotkut kaverit kyllä kuittailivat minulle, että luulenko tosiaan noin nuoren miehen pysyvän rinnallani kovinkaan kauan.
Itse emme koskaan ole kokeneet ikäeroamme tärkeäksi, emme edes huomaa sitä. Olemme hyvin samanlaisia sekä luonteiltamme että elämänarvoiltamme. Meillä on samat kiinnostuksen kohteet, haaveilemme ja suunnittelemme yhdessä.
Minulla on kolme poikaa, yli kaksikymppisiä. Jos nuorin alkaisi seurustelemaan itseään noin paljon vanhemman kanssa, epäröisin. Hän on luonteeltaan sellainen, että en usko hänen osaavan elää itseään vanhemman kanssa. Kaksi muuta poikaa ovat erilaisia ja jos he tuollaisen päätöksen tekisivät, mikäs siinä. Muutenkaan en puutu heidän ratkaisuihinsa.
Eniten minua kirjoituksissasi huolestuttaisi tuo, että sanoit sinulla olleen "vauvakuumetta", vaikka olit yksin. Minusta se ei ole ihan tervettä. Lapsen hankkiminen on ajankohtaista vasta sitten, kun on parisuhde, johon on sitoutunut ja haluaa perustaa perheen juuri tämän ihmisen kanssa. Yksin vauvasta haaveileva alle kolmekymppinen on minusta lapsellinen.
Tiedän, että tästä moni älähtää, mutta minä ajattelen niin. Lähipiirissäni on 25-vuotias kolmen lapsen yksinhuoltaja, joka ei ole yhteydessä yhdenkään lapsensa isään. Hänellä on ollut vain tuo vauvakuume, ja lapsia on tullut. Ei ole työtä eikä ammattia. Yhteiskunta elättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista! :) Ainakin rakastumassa olen. Hän pitää minua kuin kukkaa kämmenellä. Hän on tosi hyväsydämminen ja avoin. Voimme puhua kaikesta ja romanttisuutta tästä suhteesta ei puutu. Voisin sanoa, että hänen äitinsä on kasvattanut hänet kunnolliseksi, toisia ihmisiä, varsinkin naisia, eläimiä, elämää arvostavaksi ja kohteliaaksi nuoreksi mieheksi. Ei juo alkoholia kuin vähäsen eikä polta tupakkaa. Auttanut mutkin lopettamaan tupakin polton, tsemppaa mahoton ja on tukena, tätä tarkoitin mm opettamisella (aloitin prosessin ennen kuin tapasin hänet) eikä minullekaan maistu liikaa alkoholi. Elämänarvot kohillaan. Paljon fiksumpi kuin esimerkiksi osa mun ikäisistä tai vanhemmat miehet.
Ymmärrän toki mielipiteesi ja arvostan sitä kuten kaikkien ajatuksia. Haluan kuiten kin sanoa tähän kommenttiin vastauksen omasta tilanteestani:
"Eniten minua kirjoituksissasi huolestuttaisi tuo, että sanoit sinulla olleen "vauvakuumetta", vaikka olit yksin. Minusta se ei ole ihan tervettä. Lapsen hankkiminen on ajankohtaista vasta sitten, kun on parisuhde, johon on sitoutunut ja haluaa perustaa perheen juuri tämän ihmisen kanssa. Yksin vauvasta haaveileva alle kolmekymppinen on minusta lapsellinen."
Minun vauvakuumeeseeni ei liittynyt mitään ajatuksia "nyt heti-hankkimisesta". Lähinnä esim. luin paljon artikkeleita vauvoihin ja lapsiin liittyen sekä olin onnessani kavereiden muksuja näkiessäni ja hoitaessani. Vauvakuumeeni ei ollut sieltä ääripäästä liiallisuutta vaan vähäistä/normaalia. Siis en halunnut lapsia silloin heti ekan miehen kanssa (tai ihan kenen tahansa) joka vastaan tuli. Halusin ehdottomasti ensin rakkauden, miehen joka minua rakastaa ja kenellä on samat tulevaisuuden suunnitelmat ja itselleni on myös erittäin tärkeää että se vauva tulee kun on oma elämäntilanne siihen sopiva. Tässä tapauksessa haluamme ensin olla toistemme kanssa kauan ja tutustua toisiimme läpikotaisin, toteuttaa unelmiamme ensin kahdestaan, myöskin niitä henkilökohtaisia yksin joita lapsi/lapset tulisi hidastamaan tai jopa estämään, muuttaa yhteen kun olemme siihen valmiita. Olla tietynaikaa töissä ja säästää rahaa, mennä naimisiin ensin (itseasissa tämä on tärkeää tälle mun toiselle osapuolelle ja se käy hyvin mulle) ja sitten kun MOLEMMAT haluaa, on valmiita nii sitten lapset. :)
T: AP
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 18:20"]
Minulla on kolme poikaa, yli kaksikymppisiä. Jos nuorin alkaisi seurustelemaan itseään noin paljon vanhemman kanssa, epäröisin. Hän on luonteeltaan sellainen, että en usko hänen osaavan elää itseään vanhemman kanssa. Kaksi muuta poikaa ovat erilaisia ja jos he tuollaisen päätöksen tekisivät, mikäs siinä. Muutenkaan en puutu heidän ratkaisuihinsa.
Eniten minua kirjoituksissasi huolestuttaisi tuo, että sanoit sinulla olleen "vauvakuumetta", vaikka olit yksin. Minusta se ei ole ihan tervettä. Lapsen hankkiminen on ajankohtaista vasta sitten, kun on parisuhde, johon on sitoutunut ja haluaa perustaa perheen juuri tämän ihmisen kanssa. Yksin vauvasta haaveileva alle kolmekymppinen on minusta lapsellinen.
Tiedän, että tästä moni älähtää, mutta minä ajattelen niin. Lähipiirissäni on 25-vuotias kolmen lapsen yksinhuoltaja, joka ei ole yhteydessä yhdenkään lapsensa isään. Hänellä on ollut vain tuo vauvakuume, ja lapsia on tullut. Ei ole työtä eikä ammattia. Yhteiskunta elättää.
[/quote]
Mikä tekee ei-lapsellisen eli aikuismaisen yli 30 vuotiasta yksineläjistä sinkuista joilla on hirveen iso vauvakuume? Onko fiksumpi vaikka 35 vuotias sinkkunainen jolla kauhee vauvakuume ja aikoo hankkia yksin vauvan? Mikä siitä tekee aikuismaisen? Miten se ikä muka vaikuttaa vauvakuumeeseen?
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 18:20"]
Minulla on kolme poikaa, yli kaksikymppisiä. Jos nuorin alkaisi seurustelemaan itseään noin paljon vanhemman kanssa, epäröisin. Hän on luonteeltaan sellainen, että en usko hänen osaavan elää itseään vanhemman kanssa. Kaksi muuta poikaa ovat erilaisia ja jos he tuollaisen päätöksen tekisivät, mikäs siinä. Muutenkaan en puutu heidän ratkaisuihinsa.
Eniten minua kirjoituksissasi huolestuttaisi tuo, että sanoit sinulla olleen "vauvakuumetta", vaikka olit yksin. Minusta se ei ole ihan tervettä. Lapsen hankkiminen on ajankohtaista vasta sitten, kun on parisuhde, johon on sitoutunut ja haluaa perustaa perheen juuri tämän ihmisen kanssa. Yksin vauvasta haaveileva alle kolmekymppinen on minusta lapsellinen.
Tiedän, että tästä moni älähtää, mutta minä ajattelen niin. Lähipiirissäni on 25-vuotias kolmen lapsen yksinhuoltaja, joka ei ole yhteydessä yhdenkään lapsensa isään. Hänellä on ollut vain tuo vauvakuume, ja lapsia on tullut. Ei ole työtä eikä ammattia. Yhteiskunta elättää.
[/quote]
Ei tuollainen ikäero merkitse juuri mitään. Silti ymmärrän, ettei 21-vuotiaalla nuorella miehellä ole välttämättä vielä vauvakuumetta. Minusta teidän kannattaa nauttia ensin toisistanne ja vapaudestanne tehdä yhteisiä asioita! Vauva-arki on kuitenkin niin ARKEA ja vauvan ja lapsen ehdoilla mennään pitkään. Ehditte kyllä senkin sitten kokea halutessanne.
Mä olen jo tuohonkin vastannut, voitko ystävällisesti lukea ne. ei kyse olekaan vauvakuumeesta että nyt haluaisin lapsen vaan ikäerosta joka menee niin että mä olen toista osapuolta vanhempi. Eikä se mulle eikä tälle toiselle ole ongelma millään lailla, kysyin vain mielipiteitä ja kokemuksia ikäerosta. En kysynyt miten meidän pitää elämä rakentaa tai olla.. olemme fiksuja päättämään omasta elämästämme, eikä me siitä tarvita neuvoja :)
T: Ap
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 21:59"]
Ei tuollainen ikäero merkitse juuri mitään. Silti ymmärrän, ettei 21-vuotiaalla nuorella miehellä ole välttämättä vielä vauvakuumetta. Minusta teidän kannattaa nauttia ensin toisistanne ja vapaudestanne tehdä yhteisiä asioita! Vauva-arki on kuitenkin niin ARKEA ja vauvan ja lapsen ehdoilla mennään pitkään. Ehditte kyllä senkin sitten kokea halutessanne.
[/quote]
Minun poikani on 19v. Ja itselläni on 9v nuorempi mies eli 28v nyt.
Eihän tuo mikään iso ikäero ole, teillä vaan 5v. Mielummin haluaisin pojalleni vähän vanhemman kuin nuoremman tyttöystävän. On aika paljon sydänsuruja kokenut tuohon ikään kun nuoremmat tytöt näkyy järjestään harrastavan korkeintaankin alle vuoden suhteita ja vaihtavan poikaystävää lennosta. No joo, tavallaan olisi hassua jos poikani seurustelisi esim 24v:n kanssa kun minulla on tuon ikäisiä kavereitakin. Toisaalta parikymppisenä mulla oli kavereita ikähaarukalla 12-yli 40v. Ihminen on sisältä tavallaan kuitenkin se sama on ikä mitä vaan. Sellainen ikäero seurustelun suhteen että vois olla toisen äiti tai isä olisi kyllä minulle liikaa ja ällöä. Tuo 5v ei nyt ole yhtään mitään.