Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni määräilee liikaa
15.04.2013 |
Ongelmana on se, että mieheni määräilee aivan kaikesta liikaa. Pinnallisesti olemme ihan normaali pari, mutta oikeasti mieheni määrää lähes kaiken, osin toki minun omallakin suostumuksellani (vaikka olenkin välillä kuin vastaan hangoitteleva lapsi häntä kohtaan, kun haluaisin valvoa tai käyttää nettiä illalla).
Jopa hänen vanhempansa varoittivat minua siitä ihan suhteemme alkuaikoina. Hän päättää kaikki raha-asiat - myös sen, miten saan käyttää omat rahani. Joudun kysymään luvan kampaamokäynteihin (noin kerran vuodessa), vaatteiden ostoon (pari kertaa vuodessa) ja jopa shampoon ja vitamiinien ym. ostoon. Hän, päättää mitä tv-ohjelmia katsotaan. Itse saan päättää noin kerran - kaksi viikossa sen, mitä katsotaan (hän toimii samoin ollessamme hänen vanhempiensa luona joululomalla - vanhemmat katsovat tv:stä aina sitä, mitä poika haluaa). Hän päättää nukkuma-aikani pääosin (=herättää aikaisin aamulla, vaikka olisi vapaapäivä sekä nalkuttaa niin kauan, että menen nukkumaan illalla) sekä rajoittaa netin käyttöäni.
En tiedä, miten tilannetta lähtisi normalisoimaan, kun tekisi mieli vain luovuttaa, kun en jaksa riidellä pikkuasioista. Ärsyttää tosin joutua olemaan kuin lapsi jälleen, vaikka olenkin ihan aikuinen nainen.
Kommentit (25)
Ukko on sairas, lähde vielä kun voit. Jotenkin tuntuu että tuo tulee vain pahenemaan ajanmyötä. Ymmärräthän sinä esimerkiksi sen ettei miehellesi kuulu paskan vertaa sun kampaajakäynti puhumattakaan hinnasta sen jälkeen kun pakolliset menot on hoidettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ansaitset parempaa, löydät kyllä ennemmin tai myöhemmin. Tuo tulee vain pahenemaan, ja kaikki kärjistyy entisestään. Lähde! Toivottavasti ei ole lapsia!
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 14:48"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 14:42"]
Mun oma isäni oli kiltti, jopa alistuva, kun taas äitini oli määräilevä ja dominoiva. Olen selvästi perinyt isäni temperamentin (valitettavasti). En tosin ihan suhteemme alussa tajunnut, että ko. mies olisi niin dominoiva ja määräilevä. Aluksi ne piirteet eivät vain näkyneet kovinkaan selvästi. Ärsyttää sekin, että kaikesta pitää ns. vääntää kättä ja hän rupeaa huutamaan mulle, jos en tee niin kuin hän haluaa. Lisäksi hän nimittelee ja loukkaa sanallisesti. Joskus (onneksi harvemmin) hän rupeaa myös väkivaltaiseksikin, tosin mitään vakavaa ei ole sattunut. Olisi mukavaa lähteä purkamaan ko. epäsuhtaa jotenkin rakentavasti, jos vaikka toivoa kuitenkin vielä olisi.
[/quote]
Sä olet sairas. Ei kukaan halua tuollaista parisuhdetta. Mitä sä tuollaisessa näet toivottavaa ja rakastettavaa?
[/quote]
En ole niin omasta mielestäni kaunis tai tavoiteltava, että minulla niin hirveästi muita ottajia olisi, joten olen ajatellut yrittää saada suhdetta kuntoon. Ongelmana (ja herättävänä tekijänä) on vain se, että tilanne on mennyt pahemmaksi. Ennen se pieni määräily ei haitannut. Taitaa olla niin, että kaltaiseni kiltti nysvä suorastaan houkuttelee niitä määräileviä luonteita ympärilleen. Nuorempana itsekin ihmettelin, mistä isäni löysi niitä "tummia ja liiankin tulisia" naisia itselleen (mukaanlukien oma äitini).
[/quote]
Miksi sulla pitäisi olla "ottajia"? Oletko olemassa vain silloin, jos joku haluaa tai inhoaa sua? Missä on oma itsesi? Miten yksinolo voi olla pahempaa kuin tuollainen vankila? Jokainen ihminen kun kuitenkin on loppujen lopuksi aina yksin...
Tämä vastaus tulee myöhässä, kuitenkin jos joku on samassa tilanteessa niin kannattaa erota sekä mennä ensin terapeutille/psykoterapeutille jo ennen eroa. Nimittäin lapsuudesta tok malli periytyi. Myös väkivallan uhka suuri joten kannattaa olla pakosuunnitelma valmiina ja paikka jonne mennä jos jotain käy
Alue: Aihe vapaa
Huitsin nevadaan tuollaisesta suhteesta. Potkaise äijä pihalle - jos et itse pysty niin ota äitikultasi avuksi, eiköhän se häneltä onnistu ihan helposti.