Elämäni on todellista kärsimystä. Saako yksityiseltä ADD-lääkkeet nopeammin kuin julkiselta?

Ei ne lääkkeet sinun toiminnanohjaustasi pelkästään paranna.

Tokkopa niitä ilman tutkimuksia kukaan määrää.

Niitä lääkkeitä ei anneta kenellekään ilman perusteellisia tutkimuksia

dg pitää olla ekaksi

Kokeile ruusujuurta. 

Todennäköisesti asiat etenee yksityisellä nopeammin. Työskentelen itse julkisella puolella neuropsykiatrisessa erikoissairaanhoidossa, tosin lasten puolella. Hoitoon on tosiaan pitkät jonot, ja prosessit etenevät hitaasti. Tietämättä tarkemmin sinun oirekuvaasi, suosittelisin että ensiapuna hoitoonpääsyä odotellessa teet itsellesi kirjallisia tai kuvallisia muistilistoja/ toimintaohjeita. Vähän niin kuin lukujärjestyksiä. Tämä voisi helpottaa toiminnanohjauksen ongelmissa ja asioiden loppuunviemisessä. Rutiinit ja selkeät struktuurit arjessa helpottavat elämää.

Vierailija kirjoitti:

Niitä lääkkeitä ei anneta kenellekään ilman perusteellisia tutkimuksia

Ja vaikka olisi tutkimukset ja dg niin yhä vielä saa taistella saadakseen kelan korvauksen joistakin lääkkeistä. Se musertaa ja masentaa.

Näin ei ollut vaikkapa vuonna 2015.

Kannattaako niitä lääkkeitä ottaa??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä lääkkeitä ei anneta kenellekään ilman perusteellisia tutkimuksia

Ja vaikka olisi tutkimukset ja dg niin yhä vielä saa taistella saadakseen kelan korvauksen joistakin lääkkeistä. Se musertaa ja masentaa.

Näin ei ollut vaikkapa vuonna 2015.

Mitä tarkoitat käytännössä? Eikö lääkkeet ole joko korvattavia tai sitten ei? Miten niistä taistellaan?

Sain yksityiseltä psykiatrilta ihan kokeiluun, ilman mitään muita tutkimuksia kuin keskustelu. Meinasi, että katsotaan auttavatko ongelmiini, ja uusi aika kuukauden päähän. Auttoi, kaikki ongelmat katosi melkein heti. Joten saan jatkaa lääkkeen syömistä. 

"Ei ne lääkkeet sinun toiminnanohjaustasi pelkästään paranna."

No mulla ainakin auttoi. Samalla tapaa kuin alkoholi auttoi ennen. Eli ihan vaan laskemalla pään "ylikierroksia" normaalimmalle tasolle, jolloin asioihin pystyy keskittymään eikä söhellä ja kohella päättömästi.

Riippuu varmaan kunnastakin.

Voin kertoa että itse hakeuduin tutkimuksiin pk-seudulla syyskuussa 2019, ja tällä hetkellä ollaan kuulemma noin puolivälissä. Eli reippaasti yli vuosi tulee menemään diagnoosin saamiseen, jos siis sellaisen saan. En suosittele heikkohermoisille, enkä sellaisessa elämäntilanteessa jossa jaksaminen on valmiiksi kortilla. Itse sain itseni parempaan kuntoon kun jäin pois työelämästä ja keskityin täysipainoisesti vain suunnittelemaan itselleni parempaa ja toimivampaa arkea. Siihen menee edelleen suuri osa ajastani ja energiastani. Toivon että pääsisin vielä työelämään kiinni. Olin kyllä odottanut että diagnoosi tulisi nopeammin. Jo muutaman kuukauden odotusaika tuntuu kohtuuttomalta, mutta yli vuosi on jo aivan naurettavaa, jos suoraan sanon.

Potilas kertoo oireet ja lääkäri määrää hoidon.

Potilas ei tee lääketoivomuksia.