Lue keskustelun säännöt.
Toisen ihmisen hiljaisuudesta kommentointi
13.04.2013 |
Koko tähänastisen elämäni ajan olen saanut kuulla seuraavanlaisia kommentteja:
"Sä oot niin hiljanen/rauhallinen"
"Ootsä väsyny vai ootsä aina noin hiljanen"
"Oot tosi hiljanen mut sitku avaat suun nii sieltä tulee paljon viisauksia"
"Sä et koskaan sano mitään"
Joo...olen tosiaan todella rauhallinen ihminen, mutta miks ihmeessä mun pitäis lätistä jotain turhaa paskaa? Muita miellyttääkseni? Tietenkään täysin tuppisuu en ole, vaan puhun ihan vaan ne tarpeelliset asiat ja joskus myös sitä smalltalkia. Toisinaan nämä huomauttelijat ovat vielä niitä ihmisiä joille puhun kaikista vähiten...ehkä heillä on joku ongelma asian kanssa, nimittäin minulla ei ole? :D
Onko edes kohteliasta huomauttaa toiselle tuollaisesta, nimittäin itse olen hieman loukkaantunut joka kerta.
Ja olen tuskin yksin näiden kokemuksien kanssa. Kertokaa teidän?
Kommentit (17)
[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 11:11"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 11:05"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 10:55"]
Täällä on myös yksi hiljainen tapaus ja olen saanut kuulla siitä aina. Itse en voi sietää niitä, jotka puhuvat ihan koko ajan, varsinkin jos se häiritsee työntekoa. Nämä papupadat puhuvat päälle ja se ärsyttää helvetisti. En ole ujo, mutta en vaan tykkää pälpättää mitään turhia asioita.
[/quote]
Hohhoijaa.. itse osaan sosiaalisen höpötyksen. Mutta pari kertaa olen ihan piruuttani seurannut, millaiseksi tilanne menee, kun nämä hiljaiset, muka vain viisaita ajatuksia sanovat ihmiset saavat hoitaa sosiaaliset tilanteet.
'Kaikki istuvat hiljaa ja vaivautuneina. Kuuluu sekin ääni, kun kahvi nielaistaan. Siinä vaiheessa olen katsonut merkitsevästi juuri sitä ihmistä, joka ylpeilee sillä, että on hiljainen ja inhoaa puheliaita ihmisiä. Tämä naama punaisena päköttää, mutta ei saakaan sieltä suustaan mitää fiksua. Vaikka aina kehuu, että puhuu vähän, mutta asiaa.
Siinä sitten istumme vaivautuneina ja kuuntelemma, kun kahvi muljahtaa kurkusta alas.
Sen verran voisitte vaivautua, että hiukan aukaisisitte suutanne,e ttekä olisi vapaamatkustajia.
Pahinta on kun tällainen hiljainen tyyppi soittaa. Esittelee itsensä ja sitten alkaa hiljaisuus ja odotus, että minä viihdytän häntä ja nyhdän kaikki esille. Olen jo nykyään alkanut tehdä samaa. Vastaan puhelimeen ja sitten olen hiljaa, Katson kellosta, kuinka pitkään hänellä riittää pokkaa jatkaa hilaisuutta.
[/quote]
MIKSI pitäisi puhua mitään, jos ei vaan ole sanottavaa? Jos ei halua kanssasi keskustella.
[/quote]
No miksi vitussa sitten soittaa ellei ole mitään sanottavaa eikä halua hänen kanssaan keskustella? Pitää olla vähän tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän on vaan kommentoitava, että ihmiset on erilaisia. Itse kuulun tuohon hiljaisempaan kastiin, mutta minunkin mielestäni täysi hiljaisuus on vaivaannuttavaa ja yleensä yritänkin höpötellä vaivaantuneissa tilanteissa jotain, että saataisiin aikaan keskustelua. Koko lapsuuteni sain kuulla olevani ujo, vaikken ollutkaan. Olin vain hiljainen. Ehkä sen vuoksi minusta tulikin ujo pitkäksi aikaa. Nyt samaa koetaan nelivuotiaan tyttöni kanssa, jolle joka paikassa hoetaan "ujostuttaako? veikö kissa kielen?"
Suurin osa on aika hissukoita mutta kuvittelee olevansa jotenkin sulavia.
Juttelen kylla, joskus olen hiljaakin. Joskus en jaksa puhua mitaan, ei johdu seurasta mitenkaan. Toisinaan pidan puhetta ylla, vaikkei ole mitaan asiaa. Tama saatetaan kokea tilanteesta riippuen hyvana tai huonona. Siis miten milloinkin.
No ei ole kohteliasta.
Mun pomon vakiokommentti mun hiljaisuudesta on; Mikä sulla nyt on?. Ei oo kymmeneen vuoteen huomannut etten ole mikään ekstrovertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sitä tarvitse suuna päänä olla. On kuitenkin kohteliasta jutella ihmisten kanssa. Tämä koskee mielestäni juhlia tms, missä tuppisuu on vieraana tai isäntänä/emäntänä. Silloin vastuussa juhlien onnistumisesta ja tapoihin kuulu puhella muiden kanssa.
Jos taas joku tunkeutuu tuppisuun reviirille kutsumatta juttusille, ei ole mitään tarvetta viihdyttää tunkeilijaa.
Tuppisuut ovat kiusallista seuraa. Itse olen ekstrovertti ja hiljaiset tuntuvat aina katsovan minua nenänvartta pitkin, vaikken yritä esittää mitään vaan olen oma itseni. Kauhea vaiva hillitä itseään jotenkin, kun maan hiljainen sattuu seuraan kohottelemaan kulmakarvojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ärsytti jo ala-asteella kun leimattiin oikeen hiljaiseksi. Sitten yllätytään kauheasti kun hyvien ystävien seurassa en sovikaan tähän muottiin.
4:lle, miten mä tän nyt sanoisin... krhm Ihmisessä on silloin kyllä jotain muutakin outoa, kuin pelkkä puheliaisuus, jos nämä muut ovat vaikuttaneet kohottelevn kulmiaan tai katsovan nenänvartta pitkin.
Kyllä me hiljaiset jutellaan (minä ainakin, ja mitä nyt olen muita huomioinut) mukavan ekstrovertin kanssa ihan mielellään, helppoahan se on kun toinen kantaa keskustelua :D
Mua ärsytti jo ala-asteella kun leimattiin oikeen hiljaiseksi. Sitten yllätytään kauheasti kun hyvien ystävien seurassa en sovikaan tähän muottiin.
4:lle, miten mä tän nyt sanoisin... krhm Ihmisessä on silloin kyllä jotain muutakin outoa, kuin pelkkä puheliaisuus, jos nämä muut ovat vaikuttaneet kohottelevn kulmiaan tai katsovan nenänvartta pitkin.
Kyllä me hiljaiset jutellaan (minä ainakin, ja mitä nyt olen muita huomioinut) mukavan ekstrovertin kanssa ihan mielellään, helppoahan se on kun toinen kantaa keskustelua :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myöskin hiljainen ja rauhallinen ihminen ja olen saanut siitä kuulla koko pienen ikäni. Sukulaiset, kaverit, työkaverit... Kaikki ovat jotenkin aina kommentoineet hiljaisuuttani. Tottakai puhun ihmisten kanssa ja työpaikoilla se on välttämätöntä, koska olen asiakaspalvelualalla. Mutta olen sellainen ihminen etten höpötä turhia koko ajan... En tunne oloani hyväksi sellaisten ihmisten seurassa, jotka JATKUVASTI papattavat ja jopa huutavat, jotta kaikki varmasti kuulee heidän "tärkeän" asian. Yleensä seuraan tällaisten keskustelua vierestä ja kommentoin vain, jos näen siihen aihetta. En tosiaan huuda toisten päälle enkä halua korostaa itseäni väkisin joukosta...
Kuulostaa tutulta. Olet vain luonteeltasi sisäänpäinkääntynyt etkä ulospäinsuuntautunut. Olen aina kuullut samoja kommentteja rauhallisuudesta/hiljaisuudesta ja jopa niistä viisaista sanoista. Turhan jutustelun välttely kuuluu asiaan tämän luonteen omaavilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, olen mies mutta tunnen kyllä itseni tuosta kuvauksestasi. Parhaimmillani osaan kyllä ottaa osaa smalltalkkiinkin, mutta yleisesti ottaen minua eivät esim. kutsuilla kauheasti kiinnosta puheet säästä ja siitä, oliko tullessa ruuhkaa vai ei. Ja kun miehet usein puhuvat niistä autoistaan ja naiset synnytyksestä / lapsista / vaatteista, minulla on lopulta aika vähän sanottavaa yhtään mihinkään.
Sitten on sekin, että usein en vain keksi mitään sopivaa puheenaihetta. Olisi jotenkin tyhmää alkaa puhumaan väkisin jostain säästä, ihan vain siksi että joku puhuisi jotain, tai kertaamaan asioita, jotka molemmat / kaikki jo tietävät.
Vaimoani tämä ärsyttää todella paljon kun esim. saunassa en ala puhua papattamaan, ja kostoksi sitten hänkin on aivan hiljaa, ja murjottaa loppuillan. Kumpikohan meistä on se outo...? (puheliaan vaimoni mielestä se on kyllä ihan selvää, kumpi)
Täällä on myös yksi hiljainen tapaus ja olen saanut kuulla siitä aina. Itse en voi sietää niitä, jotka puhuvat ihan koko ajan, varsinkin jos se häiritsee työntekoa. Nämä papupadat puhuvat päälle ja se ärsyttää helvetisti. En ole ujo, mutta en vaan tykkää pälpättää mitään turhia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 10:55"]
Täällä on myös yksi hiljainen tapaus ja olen saanut kuulla siitä aina. Itse en voi sietää niitä, jotka puhuvat ihan koko ajan, varsinkin jos se häiritsee työntekoa. Nämä papupadat puhuvat päälle ja se ärsyttää helvetisti. En ole ujo, mutta en vaan tykkää pälpättää mitään turhia asioita.
[/quote]
Hohhoijaa.. itse osaan sosiaalisen höpötyksen. Mutta pari kertaa olen ihan piruuttani seurannut, millaiseksi tilanne menee, kun nämä hiljaiset, muka vain viisaita ajatuksia sanovat ihmiset saavat hoitaa sosiaaliset tilanteet.
'Kaikki istuvat hiljaa ja vaivautuneina. Kuuluu sekin ääni, kun kahvi nielaistaan. Siinä vaiheessa olen katsonut merkitsevästi juuri sitä ihmistä, joka ylpeilee sillä, että on hiljainen ja inhoaa puheliaita ihmisiä. Tämä naama punaisena päköttää, mutta ei saakaan sieltä suustaan mitää fiksua. Vaikka aina kehuu, että puhuu vähän, mutta asiaa.
Siinä sitten istumme vaivautuneina ja kuuntelemma, kun kahvi muljahtaa kurkusta alas.
Sen verran voisitte vaivautua, että hiukan aukaisisitte suutanne,e ttekä olisi vapaamatkustajia.
Pahinta on kun tällainen hiljainen tyyppi soittaa. Esittelee itsensä ja sitten alkaa hiljaisuus ja odotus, että minä viihdytän häntä ja nyhdän kaikki esille. Olen jo nykyään alkanut tehdä samaa. Vastaan puhelimeen ja sitten olen hiljaa, Katson kellosta, kuinka pitkään hänellä riittää pokkaa jatkaa hilaisuutta.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 11:05"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 10:55"]
Täällä on myös yksi hiljainen tapaus ja olen saanut kuulla siitä aina. Itse en voi sietää niitä, jotka puhuvat ihan koko ajan, varsinkin jos se häiritsee työntekoa. Nämä papupadat puhuvat päälle ja se ärsyttää helvetisti. En ole ujo, mutta en vaan tykkää pälpättää mitään turhia asioita.
[/quote]
Hohhoijaa.. itse osaan sosiaalisen höpötyksen. Mutta pari kertaa olen ihan piruuttani seurannut, millaiseksi tilanne menee, kun nämä hiljaiset, muka vain viisaita ajatuksia sanovat ihmiset saavat hoitaa sosiaaliset tilanteet.
'Kaikki istuvat hiljaa ja vaivautuneina. Kuuluu sekin ääni, kun kahvi nielaistaan. Siinä vaiheessa olen katsonut merkitsevästi juuri sitä ihmistä, joka ylpeilee sillä, että on hiljainen ja inhoaa puheliaita ihmisiä. Tämä naama punaisena päköttää, mutta ei saakaan sieltä suustaan mitää fiksua. Vaikka aina kehuu, että puhuu vähän, mutta asiaa.
Siinä sitten istumme vaivautuneina ja kuuntelemma, kun kahvi muljahtaa kurkusta alas.
Sen verran voisitte vaivautua, että hiukan aukaisisitte suutanne,e ttekä olisi vapaamatkustajia.
Pahinta on kun tällainen hiljainen tyyppi soittaa. Esittelee itsensä ja sitten alkaa hiljaisuus ja odotus, että minä viihdytän häntä ja nyhdän kaikki esille. Olen jo nykyään alkanut tehdä samaa. Vastaan puhelimeen ja sitten olen hiljaa, Katson kellosta, kuinka pitkään hänellä riittää pokkaa jatkaa hilaisuutta.
[/quote]
MIKSI pitäisi puhua mitään, jos ei vaan ole sanottavaa? Jos ei halua kanssasi keskustella.
Oot tosi hiljanen oletko vihainen
se on tosi ylpee kun se ei puhu mulle(paskanjauhantaa muista ihmisistä)
Olen rauhallinen ja hiljainen tyyppi, mutta EN ujo ja pidän itseäni kyllä ihan sosiaalisena. Pystyn "johtamaan keskusteluja" ja muutenkin jutella paljon - jos on jotain puhuttavaa. Itsekin olen asiakaspalvelutyössä jossa joudun puhumaan paljon, esittelen tuotteita ja olen iloinen ja rempseä. En ole siis mitenkään hidas hiljainen.. :D
Eikös vika ole silloin niissä tosiaan, jotka kokevat hiljaisuuden jotenkin vaivaannuttavaksi..