Te, jotka ette saa koskaan apua lastenhoitoon?
Eli nyt ei ole kyse siitä, että porukalla haukuttaisiin sukulaiset auttamatta jättämisestä, vaan vertaistuetaan toisia.
Meillä 8v ja 3v lapset. Miehen suku asuu samalla paikkakunnalla muttei halua hoitaa periaatteesta lapsiamme (eivät ole kuulemma itsekään saaneet apua). Päätös oli minulle aluksi outo, koska omat vanhempani hoitavat lähes viikoittain veljeni lapsia ja olen tottunut että hyvää hyvyyttä autetaan tosia ihan kaikissa asioissa. Me asumme siis toisella puolella Suomea omia vanhempiani.
Me olemme tottuneet siis olemaan aina omillamme ja siihen täysin jo tottuneet. Hankalia tilanteita tulee silti liiankin usein...sillä on paikkoja mihin ei lasten kanssa viitsisi mennä (mutta pakostakin joutuu). Esim toisen lapsen synnyttyä mieheni jäi kotiin esikoisen kanssa, äkilliset lisätyökeikat eivät ole läheskään aina mahdollisia, viralliset tapaamiset ymsyms. Mieheni tekee vuorotöitä koska on palomies, joten sekin tuo omat hankaluudet.
Huvittaa ystävieni valitukset lastenhoidon rankkuudesta, kun useimmat käyvät kuitenkin treffeillä puolison kanssa ainakin joskus ja reissuissakin ilman lapsia. Eniten harmittaa kun lapset ihmettelee miksei heidän mummo ja pappa vie heitä puistoihin yms kun kavereilla on niin kivaa aina mummolassa.
Onneksi heillä on toinenkin mummola, mutta valitettavasti pääsevät sinne vain kerran noin vuodessa.
Kommentit (9)
Eikös palohenkilöillä ole aina kivasti vapaata, kun tekevät pitkää vuoroa. Tuntemani palohenkilö on 24h töissä ja kolme, neljä vapaata. Ehtii tehdä hyvin toista työtäkin
Meillä oli pari lukioikäistä, jotka olivat ladten kanssa kun kävimme elokuvissa tai muussa menossa iltaisin tai viikonloppuisin. Olivat jopa yötä ja kävimme matkoillakin. Toimi hyvin.
Suostuisivatko he pienestä maksusta tai vastapalveluksesta sitten?
Miten ihmeessä veljesi kehtaa hoidattaa viikottain lapsiaan isovanhemmilla? Minkä verran itse haluaisit apua?
Meillä ei ole koskaan ollut mitään apua, mutta en ole kyllä kaivannutkaan. Molempien isovanhemmat asuu satojen kilometrien päässä, eli heistä ei apua. Ei muutenkaan täällä Helsingissä ketään tuttuja tai sukulaisia.
Mutta meillä siinä mielessä helpompi tilanne että ollaan molemmat päivätöissä eikä mitään yllättäviä ylitöitä tule. Matkoilla ei edes haluttaisi käydä ilman lapsia, mitään treffejä ei kaivata tai ns. omaa aikaa. Synnyttäessä kuopusta toki meilläkin niin että mies oli esikoisen kanssa kotona kun olin synnyttämässä. En kyllä olisi sinne miestä kaivannutkaan, en ottanut ekaankaan synnytykseen.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä veljesi kehtaa hoidattaa viikottain lapsiaan isovanhemmilla? Minkä verran itse haluaisit apua?
Olen lapista kotoisin, ja meillä ruukattiin auttaa toisia ihan ystävällisyyttään. Jos joku rakensi taloa niin ihan naapuritkin tarjosivat auttavaa kättä. Lasten hoitaminen oli ihan normaalia ja itsekin nuorena hoisin ihan ilmaiseksi sukulaislapsia. Se oli sitä vastavuoroisuutta.
Mieheni on helsingistä ja asumme espoossa. Tuntuu että toiselle ei edes hiustaansa voi päästään antaa. Tällä tarkoitan että vältetään tekemästä mitään mikä hyödyttäisi toista. Enkä tosiaan tarkoita että kaikki etelässä olisi tällaisia, mutta miehen suku ja tuttavat kyllä.
Jos saisin valita, haluaisin apua juurikin tällaisissa kinkkisissä tilanteissa, kuten tapaamisissa mihin ei lapsia viitsisi ottaa mukaan.
Ap
Meillä ei sukulaiset hoida. Tilaan MLL:n kautta hoitajan kun tarvetta ja suosittelen lämpimästi kaikille. Taitavia ja edullisia hoitajia ja toimiva välitys. Ei vie budjettia alta kun suunnittelee menonsa.
Miksi huvittaa ystävien valitukset? Just taas tätä tyypillistä: "Kyllä minä tein itse ihan kaikki 24/7 ja synnytinkin siinä puurokattilan äärellä, joten miten kehtaattekin valittaa mistään!"
Tuttu tilanne. Vaikeata tähän on kolmatta lasta ajatellakaan. Mitään ylimääräistä sairautta tms. ei saisi sattua. Ei tämä ole luonnollista, ettei ole apua saatavilla.