Arttu Wiskarin biisi lapsettomuudesta

Kamalaa ruikutusta kuten kaikki muutkin se biisit. Oikein lässynlässyn itkupillitysvalitusta.

Arttu Wiskarin kuva on sanakirjassa kohdassa "pateettinen".

Jos kärsisin lapsettomuudesta, en haluaisi kuulla radiosta jatkuvalla syötöllä Arttu Wiskarin ääntä laulamassa aiheesta. Sinänsä ihan kaunis laulu ja sanoma, mutta en oikein silti näe tarpeelliseksi hoilata aiheesta niin suoraan. Laulu tuskin helpottaa kenenkään lapsettomuudesta kärsivän oloa mitenkään, päin vastoin.

Arttu Wiskari kuvittelee olevansa joku Suomen kansan tuntemusten tulkki ja kokee ilmeisesti tehtäväkseen laulaa vuorollaan läpi kaikki ihmiselämän arjen tragediat. Minun mielestä on ärsyttävä toisten murheilla rahastaja. Lisäksi hänen äänensä on sellainen ärsyttävän löysän vetelä.

Minä myöskään en tykkää kappaleesta juuri siksi, että se tuo aina soidessaan mieleen oman ahdinkoni. Kappaleella ei ole mitään tarkoitusta, sillä kohderyhmälleen se ei todellakaan tuo lohtua.

Äh, kuuntelin tuon. Oikeesti Arttu perkele, nyt on kevät! Linnutkin nai puissa. Pitäisit Arttu joskus hauskaa, etkä märehtis aina.