En enää tiedä, miksi olen menossa naimisiin (raha ja henkinen taso)

No jos ootte naimisissa, saat leskeneläkettä jos ukko kupsahtaa. Muuta syytä en keksi.

Vai saako edes sitä, jos ei ole lapsia, en tiedä.

Kyllä leskeneläkettä voi saada lapsettomanakin, siihen on vain erilaiset ehdot kuin lapsia saneen parin kohdalla. 

Mutta kyllä minäkin miettisin noita kaikenlaisia ehtoja, joita asetetaan puolin ja toisin. Ei meillä ollut mitään tuollaista. Seurustelun asiassa puitiin lapsiasia ja myös se, että perheessä on yhteinen talous. Kun mies kosi minua, ei hän luetellut millä ehdoilla hän haluaa naimisiin kanssani. Mies ei ole koskaan ollut rahoistaan tarkka, ei seurusteluaikana eikä myöhemminkään. Alussa ei kummallakaan juuri omaisuutta ollut ja palkat oli samaa luokkaa. Nyt 20 vuotta myöhemmin meillä on valtava tuloero ja miehelle on kertynyt enemmän omaisuutta. Mutta yhteinen koti omistetaan 50/50 vaikka mies on sen enimmäkseen maksanut. Eikä lapselta ole koskaan puuttunut mitään. 

Vaikka meillä on yhteinen talous, teimme kuitenkin testamentin jossa lapsen perintö suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle. Meiltä tulee jäämään huomattava perintö (tällä hetkellä netto-omaisuus kiipinyt jo miljoonaan) ja halusimme turvata, että se jää lapsellemme, jos hänen elämässään/avioliitossaan tapahtuu jotain yllättävää ja ikävää. Tämä ei tietenkään estä sitä, etteikö hän voisi vapaasti käyttää perintöään perheensä hyväksi. 

Minusta avioliittoon kuuluu se, että ollaan samaa joukkuetta ja rakennetaan yhteistä tulevaisuutta. Siihen istuu vähän huonosti se, että kumpikin vahtii omia rahojaan mustasukkaisesti. Tai että avioliiton sisällä perheenjäsenillä on kovin erilaiset elintasot. Kulujen jakaminen puoliksi ei myöskään toimi silloin, kun paremmin tienaava sanelee asumisen tason. 

Vierailija kirjoitti:

No jos ootte naimisissa, saat leskeneläkettä jos ukko kupsahtaa. Muuta syytä en keksi.

Vai saako edes sitä, jos ei ole lapsia, en tiedä.

Tarkistin. Taitaa saada, mutta tähän liittyi ehtoja. Joka tapauksessa minun leskeneläkkeeni tulisi olemaan muutaman satasen, joten ihan yksi ja sama.

Sekin motivaattori meni siinä.

Ap

Ihan sama mitä erosta sopii, sitten kun se on ajankohtainen. Kyllästyminen on aina pätevä syy. Oli sovittu mitä tahansa. Noi kuvitelmat sopimisesta on älyttömiä.

T. Täti 25v naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä leskeneläkettä voi saada lapsettomanakin, siihen on vain erilaiset ehdot kuin lapsia saneen parin kohdalla. 

Mutta kyllä minäkin miettisin noita kaikenlaisia ehtoja, joita asetetaan puolin ja toisin. Ei meillä ollut mitään tuollaista. Seurustelun asiassa puitiin lapsiasia ja myös se, että perheessä on yhteinen talous. Kun mies kosi minua, ei hän luetellut millä ehdoilla hän haluaa naimisiin kanssani. Mies ei ole koskaan ollut rahoistaan tarkka, ei seurusteluaikana eikä myöhemminkään. Alussa ei kummallakaan juuri omaisuutta ollut ja palkat oli samaa luokkaa. Nyt 20 vuotta myöhemmin meillä on valtava tuloero ja miehelle on kertynyt enemmän omaisuutta. Mutta yhteinen koti omistetaan 50/50 vaikka mies on sen enimmäkseen maksanut. Eikä lapselta ole koskaan puuttunut mitään. 

Vaikka meillä on yhteinen talous, teimme kuitenkin testamentin jossa lapsen perintö suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle. Meiltä tulee jäämään huomattava perintö (tällä hetkellä netto-omaisuus kiipinyt jo miljoonaan) ja halusimme turvata, että se jää lapsellemme, jos hänen elämässään/avioliitossaan tapahtuu jotain yllättävää ja ikävää. Tämä ei tietenkään estä sitä, etteikö hän voisi vapaasti käyttää perintöään perheensä hyväksi. 

Minusta avioliittoon kuuluu se, että ollaan samaa joukkuetta ja rakennetaan yhteistä tulevaisuutta. Siihen istuu vähän huonosti se, että kumpikin vahtii omia rahojaan mustasukkaisesti. Tai että avioliiton sisällä perheenjäsenillä on kovin erilaiset elintasot. Kulujen jakaminen puoliksi ei myöskään toimi silloin, kun paremmin tienaava sanelee asumisen tason. 

Hyvä ja kattava vastaus, kiitos tästä.

Mies kyllä tarjoaa minulle saman elintason kuin mikä on hänellä itsellään, siitä olen kiitollinen. Asunto kuitenkin on 100 % hänen, oli mikä oli. Meillä on kuitenkin ajatus, että kaikki mitä meillä (eli hänellä) on, on yhteistä, ja siitä tykkään. Omat rahat tarkoittaa meillä käytännössä sitä, että maksan itse uudet farkkuni tai kampaajakäyntini ja hän yhtälailla törsää mihin haluaa. Kaikki kuitenkin on siis yhteistä, vaikka minulla ei laillista osuutta näistä asioista olekaan.

Tämä kuitenkin pätee meillä avoliitossakin. 

Ap

Ehkä mies haluaa omistaa sinut? Siis ettet mene ja petä. Koska aviossa pettäminen on AVIORIKOS. Muuten ainoastaan bad luck.

Lapseton, ei-romanttisesti rakastunut menossa avioon on tosiaan kummajainen.

Ainoa syy, jonka keksin, on omistushalu. ”Tämä on minun ja se on paperilla”. Tietenkin olet siis edelleen itsenäinen, mutta et voi naida ketään muuta ilman, että mies sanoo siihen sanansa.

Entä jos keskittysit vaikka pihan laittoon. Tai vanhan äitiparkasi auttamiseen. Tuu auttaa ruuanlaitossa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama mitä erosta sopii, sitten kun se on ajankohtainen. Kyllästyminen on aina pätevä syy. Oli sovittu mitä tahansa. Noi kuvitelmat sopimisesta on älyttömiä.

T. Täti 25v naimisissa.

Tämä on ihan totta. Ero tulee äkkiä kun toinen löytääkin yhtäkkiä sen elämänsä rakkauden tai jotain yhtä hienoa. Siinä lentää ylevät periaatteet äkkiä ikkunasta ulos.

Miksi Ap suunnittelet naimisiinmenoa ja nyt jo mietit, kyllästyykö hän sinuun ja onko se legitti syy erota? Älä mene naimisiin. Silloin hän ei ainakaan pidä sinua itsestäänselvyytenä. Toisaalta, jos mies kyllästyisikin, niin mitä sitten? Päästä hänet menemään jos haluaa mennä. Ei avioliitto ole mikään vankila.

Teidän pitäisi olla yhdessä siksi että haluatte, ei siksi, että olette naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mies haluaa omistaa sinut? Siis ettet mene ja petä. Koska aviossa pettäminen on AVIORIKOS. Muuten ainoastaan bad luck.

Lapseton, ei-romanttisesti rakastunut menossa avioon on tosiaan kummajainen.

Ainoa syy, jonka keksin, on omistushalu. ”Tämä on minun ja se on paperilla”. Tietenkin olet siis edelleen itsenäinen, mutta et voi naida ketään muuta ilman, että mies sanoo siihen sanansa.

Voihan sitä erota ja mennä uudestaan naimisiin. Ei eroon tarvita kenenkään lupaa.

En jaksanut lukea kuin muutaman rivin aloituksesta, mutta kuulostaa aika kauhealta suhteelta. Aika tuhoon tuomitulta.

Käsittämätöntä säätöä ja sopimista, kuulostaa yrityskaupoilta ei rakkaudelta. En ymmärrä tästä mitään, koska jos toinen haluaa erota hän eroaa. Mitä väliä mitä olette sopineet?

Avioliitto vaikuttaa ainakin siihen, että leskenä sinulla on asumisoikeus miehen kuoleman jälkeen yhteisessä käytössä olleessa kodissanne. Avoliitossa tätä ei ole. Avioliitossa myös perintöverot ovat erilaiset kuin muilla.

Jos mies ei kuoleman jälkeenkään halua mitään omaisuutta päätyvän sinulle, ja jos lapsia ei ole eikä tule, kenelle hän omaisuutensa jättää?

Ymmärrän hyvin omat rahat ja taloudet, mutta pidetäänkö näistä nyt vähän liikaakin kiinni? Sinun kannattaisi säästää reilusti, sillä omistusasunto tuo myös turvaa. Asuntolainan lyhennys on myös säästämistä, jos sitä ei ole, ei kannata silti tuhlata kaikkea. Jos vaikka toinen sairastuu ja jää työkyvyttömäksi, onko hän yksin vastuussa taloudestaan? Minusta perhe kantaa jotain vastuuta yhdessäkin.

Etukäteen ei voi sopia siitä, mikä on riittävä syy erota. On uskallettava luottaa ja elää, ero voi tulla sopimuksista huolimatta, jos on tullakseen. Kaikkia mahdollisia eteentulevia tilanteita ei voi tietää etukäteen.

Suoraan sanottuna kaikki mitä kerrot kuulostaa aika kamalalta. Elämässä voi vaikka sairastua vakavasti, jolloin toiselta tarvitaan paljon tukea niin rahallisesti kuin henkisestikin. En voisi olla sekuntiakaan miehen kanssa, joka olisi vaatinut noista asioista edes yhden. 

En näe yhtäkään järkevää syytä mennä naimisiin. Jos (ja kun, sen perusteella mitä suhteestanne kerrot) eroatte, avioituminen vain hankaloittaa ja pitkittää valmiiksi raastavaa tilannetta. Teillä on jo asiat ihan kivasti tuollaisenaan. Jatkakaa elämää noin ja sinuna alkaisin sijoittaa ja tekisin itselleni puskurirahaston. Teet varsin selväksi, että asunto jossa nyt elät on kokonaan miehen. Hän ei tunnu olevan suhteessa "me-hengessä". Hänen rahansa ja omaisuutensa on hänen, ei teidän. Tuo on toki ihan ymmärrettävä juttu, mutta mites sinun käy jos ero tulee ennen valmistumistasi. Ja entäs jos valmistut työttömäksi, kuten itsekin toit esille? Olet tyhjän päällä. Ei asuntoa ym. Olet tällä hetkellä todellakin miehen armoilla.

Niin, mikä mahtaa olla miehen motiivi avioliitolle. Meiltä on sitä turha kysyä, kun emme miestä tunne. Mutta olet siis menossa naimisiin miehen kanssa, joka haluaa jättää sinut joka tilanteessa puille paljaille? Asutte hänen asunnossaan ja hän hoitaa isomman osan kuluistanne. Huomiota kiinnittää, että viestissä ei ole sanaakaan sellaisista asioista, jotka yleensä ovat syynä naimisiin menolle eli rakkaudesta. 

Ei kuulosta rakkaudelta koko homma, sori vaan. Älä mene naimisiin. 

Naimisiin mennään yleensä rakkaudesta ja siksi, että halutaan sitoutua toiseen ja näytetään se sitoutuminen myös muille . Perusasioista ja isoista linjoista tietenkin pitää etukäteen puhua, mutta tuo ap:n säätö kuulostaa aivan älyttömältä ja suoraan sanottuna hirveältä. Avioliittoon kuuluu aito halu tukea puolisoa, ei tuollainen etukäteen laskelmointi. Ja jos ero tulee niin se tulee, se on aivan yks ja sama mitä yhteisiä periaatteita etukäteen on sovittu. Et voi ap kaikkea etukäteen säätää ja kontrolloida, elämä tuo mukanaan yllätyksiä, sekä positiivisia että negatiivisia. Ei kaikkeen voi varautua tuollaisella säätämisellä.

Olipa erikoinen kertomus. Miten ihmeessä olette päätynyt latelemaan moisia ehtoja eroamiselle? Eihän noilla ehdoilla ole mitään virkaa ja ovat sitä paitsi erittäin hyviä syitä erota. Avioliiton tulisi olla järkevä tunnetasolla ja oikeudellisesti eli se toisi jotain etua/turvaa molemmille osapuolille.

Ei kannata mennä naimisiin jos ei halua lapsia, ukko kuitenkin puheista huolimatta haluaa niitä myöhemmin ja lähtee toisen matkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mies haluaa omistaa sinut? Siis ettet mene ja petä. Koska aviossa pettäminen on AVIORIKOS. Muuten ainoastaan bad luck.

Lapseton, ei-romanttisesti rakastunut menossa avioon on tosiaan kummajainen.

Ainoa syy, jonka keksin, on omistushalu. ”Tämä on minun ja se on paperilla”. Tietenkin olet siis edelleen itsenäinen, mutta et voi naida ketään muuta ilman, että mies sanoo siihen sanansa.

Suomen laki ei tunne aviorikosta.