Kaikki joihin olen luottanut ovat pettäneet minut

Pettäneet miten?

Tavallaan olen nyt oppinut yhtä ja toista ihmisluonnosta. Kaikki rakkaus on ehdollista, ja jokainen pettää luottamuksen tai jättää yksin tarpeeksi osuvan tilanteen tullessa kohdalle. Se, että kohtelee toista hyvin, ei välttämättä tuo samaa takaisin tai jos tuo, se voi muuttua koska vaan. Tämän varjolla tuntuu vähän epäloogiselta edes yrittää enää palauttaa sitä luottamusta jonkun toisen yksilön kohdalla. En ole varma, voiko mikään perusluottamus edes palautua. Ja jos ei voi, niin mitä ilman luottamusta tekee millään ihmissuhteella? Ap

Vierailija kirjoitti:

Pettäneet miten?

No monin tavoin. En voi kovin tarkasti kuvailla sillä niistä kyllä tunnistaa. Ap

Ihmiset ovat todella petollisia. Et voi luottaa keneenkään.

Sen vuoksi olen erakoitunut, en halua että minua enää satutetaan valheilla, molemmat parisuhteeni kaatuivat miehen petollisuuteen. Itse en ole koskaan pettänyt kenenkään luottamusta. Olisi varmaan pitänyt koska itselle satanut paskaa niskaan, minulla on korkea moraali tämän vuoksi haluan toimia oikein. I'm

Samassa tilanteessa...syrjäseudulle päätynyt.

Nyt kuitenkin tavannut ihmisen johon jostain syystä luotan, vaikka se järjellä ajateltuna on ihan hassua. Aina on mahdollista että tämä on jotain psykologista peliä hänelle mutten tahdo uskoa siihen.

Millä tavalla olet sitten luottanut? Itsellenikin on sattunut pahoja pettymyksiä ja yllätyksiä, mutta tavallaan se on ollut hyväkin asia. Loppujen lopuksi elämää eletään kuitenkin yksin, kuollaan yksin ja selvitään vaikeuksista yksin. Pyrin siihen, että luotan itseeni ja olen itseni paras kaveri. 

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla olet sitten luottanut? Itsellenikin on sattunut pahoja pettymyksiä ja yllätyksiä, mutta tavallaan se on ollut hyväkin asia. Loppujen lopuksi elämää eletään kuitenkin yksin, kuollaan yksin ja selvitään vaikeuksista yksin. Pyrin siihen, että luotan itseeni ja olen itseni paras kaveri. 

Ihan normaalisti, ei liian sinisilmäisesti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla olet sitten luottanut? Itsellenikin on sattunut pahoja pettymyksiä ja yllätyksiä, mutta tavallaan se on ollut hyväkin asia. Loppujen lopuksi elämää eletään kuitenkin yksin, kuollaan yksin ja selvitään vaikeuksista yksin. Pyrin siihen, että luotan itseeni ja olen itseni paras kaveri. 

Ihan normaalisti, ei liian sinisilmäisesti. Ap

En minäkään ollut sinisilmäinen, mutta näin vuosien jälkeen se luottamuksen menettäminen tuntuu ihan hyvältä ja varmaan on kaikilla jossain vaiheessa edessä. Siis sen tajuaminen, että olemalla luotettava, ei välttämättä saa samaa takaisin tai että loppujen lopuksi samat sanat tarkoittavat eri ihmisille eri asioita ja jokin aivan ventovieras voi olla luotettavampi kuin parhaana ystävänä pidetty.

Liiallinen luottamus on hyvä karsia, koska se myös auttaa valitsemaan parempia tyyppejä ympärille (vaikka ei olisikaan ollut sinisilmäinen), koska se opettaa ymmärtämään, että kaikilta saa eri mitalla asioita, heidän omalla mitallaan. Ja lopulta ollaan kumminkin aina yksin, joten itseensä on opittava paremmin turvaamaan.