Lue keskustelun säännöt.
Olen niin surullinen. Pitkä avioliitto päättyi tänään.
28.06.2020 |
Mieheni mielenterveysongelmat riistäytyivät taas käsistä, enkä jaksa enää tätä hulluutta. Pääosin liittomme on ollut hyvä ja rakastava, mutta mieheni ongelmat ottavat välillä vallan. Sairauden tunnon puutteessa ja täysin harhaisena nämä hetket on aiemmin selätetty sillä, että itse olen jaksanut olla vahva. Nyt en vain enää pysty, ja kaikki kaatuu siihen. Olen niin pettynyt, surullinen ja myös raivoissani. Voiko vitutukseen kuolla?
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kohtalotoveri. Pitkä avioliitto päättyi muutama vuosi sitten miehen mielenterveysongelmiin. Ahdistus oli valtava kun eron syy oli jokin mihin ei voinut vaikuttaa. Yllättävän nopeasti elämä alkoi rullata ja nyt suorastaan kukoistaa. Miehen sekoiluja tulee seurattua sopivan etäältä ja tunnen vaan helpotusta ettei enää ikinä tarvitse sellaista saman katon alla sietää. Hänellä myös alkoholiongelma joka näyttää myös vain pahenevan, vaikka liittomme aikana syytti minua ja milloin ketäkin juomisestaan.
Kauhea sanoa, mutta kun mt-ongelmaisesta pääsee eroon, tajuaa miten ihanaa elämä on. Ns. normaalit miehet, omine virheineen, ovat niin turvallista ja helppoa seuraa.
Alkoholismi? Tiedän sen tunteen. Pystyy selvänä jopa kuukausia, mutta yksikin maistiainen herättää nukkuvan ”karhun” ja mies muuttuu käytökseltään herrasmiehestä, öykkäröiväksi pelleksi.
Onko kesä miehelle jotenkin erityisen vaikeaa aikaa? Onko hän bipo? Täällä on jotain saman suuntaista taas meneillään. Mies sekoili aikansa ja lähti oven karmit kaulassa menemään. Taas.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kohtalotoveri. Pitkä avioliitto päättyi muutama vuosi sitten miehen mielenterveysongelmiin. Ahdistus oli valtava kun eron syy oli jokin mihin ei voinut vaikuttaa. Yllättävän nopeasti elämä alkoi rullata ja nyt suorastaan kukoistaa. Miehen sekoiluja tulee seurattua sopivan etäältä ja tunnen vaan helpotusta ettei enää ikinä tarvitse sellaista saman katon alla sietää. Hänellä myös alkoholiongelma joka näyttää myös vain pahenevan, vaikka liittomme aikana syytti minua ja milloin ketäkin juomisestaan.
Kauhea sanoa, mutta kun mt-ongelmaisesta pääsee eroon, tajuaa miten ihanaa elämä on. Ns. normaalit miehet, omine virheineen, ovat niin turvallista ja helppoa seuraa.
Onnea että olet päässyt eteenpäin! Tuntuu mahdottomalta itse ajatella huomista pidemmälle... ahdistaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoillani puolestasi. Täällä myös koko ajan paheneva mielenterveysongelma miehellä. Ryyppyputket vaan pitenee ja jutut käy entistä julmemmiksi. Lähdin toissailtana muutamaksi tunniksi yksin ajelemaan, mutta ei ollut sammunut sillä aikaa, vaan suorastaan latautunut uuteen känniörvellykseen. Voin niin huonosti. Ja kyllä, olen aikonut lähteä, mutta tuntuu mahdottomalta, sairastuin ja voimat on menneet. Tukiverkkoa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Onko kesä miehelle jotenkin erityisen vaikeaa aikaa? Onko hän bipo? Täällä on jotain saman suuntaista taas meneillään. Mies sekoili aikansa ja lähti oven karmit kaulassa menemään. Taas.
Epävakaa persoonallisuus ottaa välillä vallan...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahoillani puolestasi. Täällä myös koko ajan paheneva mielenterveysongelma miehellä. Ryyppyputket vaan pitenee ja jutut käy entistä julmemmiksi. Lähdin toissailtana muutamaksi tunniksi yksin ajelemaan, mutta ei ollut sammunut sillä aikaa, vaan suorastaan latautunut uuteen känniörvellykseen. Voin niin huonosti. Ja kyllä, olen aikonut lähteä, mutta tuntuu mahdottomalta, sairastuin ja voimat on menneet. Tukiverkkoa ei ole.
Voi ei :( Voimia sinullekkin lähteä tai yrittää saada hänelle apua...
ap
En ole samassa tilanteessa mutta lapsuudenperheessä oli mt-ongelmia ja alkoholismia. Kamalasti tsemppiä ap, pärjäät ja selviät kyllä hienosti! Hae itsellesi keskusteluapua nyt eikä joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen on epävakaa persoonallisuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahoillani puolestasi. Täällä myös koko ajan paheneva mielenterveysongelma miehellä. Ryyppyputket vaan pitenee ja jutut käy entistä julmemmiksi. Lähdin toissailtana muutamaksi tunniksi yksin ajelemaan, mutta ei ollut sammunut sillä aikaa, vaan suorastaan latautunut uuteen känniörvellykseen. Voin niin huonosti. Ja kyllä, olen aikonut lähteä, mutta tuntuu mahdottomalta, sairastuin ja voimat on menneet. Tukiverkkoa ei ole.
Voi ei :( Voimia sinullekkin lähteä tai yrittää saada hänelle apua...
ap
Kiitos paljon! Meitä näköjään riittää. Tiedän, että jokainen kärsimyksen päivä on liikaa, mutta kun ikää on jo sen verran paljon, niin näköjään aina tämän paskasession vaan uutterasti käy läpi. Pari kk kuitenkin on sitä rauhallista aikaa välillä, ennen seuraavaa koitosta. Mutta sen puolustuksekseni saan kai sanoa, että en todellakaan luule tai väitä, että mies miksikään muuttuisi, en taatusti!! :/ Ja lapsia ei ole tässä mukana!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole samassa tilanteessa mutta lapsuudenperheessä oli mt-ongelmia ja alkoholismia. Kamalasti tsemppiä ap, pärjäät ja selviät kyllä hienosti! Hae itsellesi keskusteluapua nyt eikä joskus.
Kiitos <3
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahoillani puolestasi. Täällä myös koko ajan paheneva mielenterveysongelma miehellä. Ryyppyputket vaan pitenee ja jutut käy entistä julmemmiksi. Lähdin toissailtana muutamaksi tunniksi yksin ajelemaan, mutta ei ollut sammunut sillä aikaa, vaan suorastaan latautunut uuteen känniörvellykseen. Voin niin huonosti. Ja kyllä, olen aikonut lähteä, mutta tuntuu mahdottomalta, sairastuin ja voimat on menneet. Tukiverkkoa ei ole.
Voi ei :( Voimia sinullekkin lähteä tai yrittää saada hänelle apua...
ap
Kiitos paljon! Meitä näköjään riittää. Tiedän, että jokainen kärsimyksen päivä on liikaa, mutta kun ikää on jo sen verran paljon, niin näköjään aina tämän paskasession vaan uutterasti käy läpi. Pari kk kuitenkin on sitä rauhallista aikaa välillä, ennen seuraavaa koitosta. Mutta sen puolustuksekseni saan kai sanoa, että en todellakaan luule tai väitä, että mies miksikään muuttuisi, en taatusti!! :/ Ja lapsia ei ole tässä mukana!!
Täällä myös sama tilanne. Aina on rauhallinen jakso, mutta se päättyy ennemmin tai myöhemmin katastrofiin. Omat voimat vaan on ehtyneet vuosien varrella, eikä näistä enää nouse niinkuin ennen. Ehkä sitä alkuun jaksoi kun kuvitteli että tilanne voi muuttua. Nyt kun tietää että se ei muutu, ja pahenee vaan, ei ole oikein vaihtoehtoja...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätin mieheni 8 vuotta sitten, hän oli alkoholisti, peliriippuvainen, vinksahtanut seksuaalisesti paljastui että kävi strippiklubeilla, narsistinen, marttyyri vika aina muissa, patologinen valehtelija jne..... Elämäni paras päätös oli ero tästä sairaasta hullusta, teki minusta myös hullun ja masennuin, kun pääsin eroon hänestä mieleni palautui ennalleen, kokemus opetti sen että elämääni ei tule koskaan mitään sairaita hulluja elämääni pilaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismi? Tiedän sen tunteen. Pystyy selvänä jopa kuukausia, mutta yksikin maistiainen herättää nukkuvan ”karhun” ja mies muuttuu käytökseltään herrasmiehestä, öykkäröiväksi pelleksi.
Johtuu ihan siitä, että nykyaikana ei saa ilman viinaa olla öykkäröivä pelle, ilman että siitä tulee sanomista. Toista se oli rauta-ajalla.
Ap. Vaikka ero on surullinen ja raskas, teit oikein ajatellessasi omaa jakamistasi. Olen pahoillani puolestasi.
Erosin 1,5-vuotta sitten miehen mielenterveysongelmien vuoksi. Tein eroa useamman vuoden. Lapsia oli mukana, joten viimeiseen saakka yritin. Vaikeaa oli kun muut eivät ymmärtäneet eroa, koska en voinut todellisia syitä ympäriinsä levitellä. Myös lapset on olleet vihaisia ja surullisia eron jälkeen, eivätkä asiaa ymmärrä tietenkään.
Silti, itselläni on ollut eron jälkeen helpompi hengittää ja siitä alkoi vapaus. On jotain hyvää mitä odottaa, mitä se sitten onkin. Kotona on nyt hyvä olla. Lasten puolesta olen surullinen ja joskus toivoton, mutta tiedän että tämä on lopulta heidän parhaaksi. Jos olisin jäänyt olisin sairastunut itsekkin, koska aloin jo masentua. Saatikka millainen perhe-elämän malli lapsille..
Exä ei suostunut lääkäriin joten en tiedä mikä oli/on. Mutta kun meni hyvin meni todella hyvin, kun meni huonosti meni todella huonosti. Pettämistä, raha-asioiden sotkemista, itsetuhoista käytöstä, piittaamattomuutta, lapsille huutamista ja räyhäämistä... en vain jaksanut enää.
Vierailija kirjoitti:
Erosin 1,5-vuotta sitten miehen mielenterveysongelmien vuoksi. Tein eroa useamman vuoden. Lapsia oli mukana, joten viimeiseen saakka yritin. Vaikeaa oli kun muut eivät ymmärtäneet eroa, koska en voinut todellisia syitä ympäriinsä levitellä. Myös lapset on olleet vihaisia ja surullisia eron jälkeen, eivätkä asiaa ymmärrä tietenkään.
Silti, itselläni on ollut eron jälkeen helpompi hengittää ja siitä alkoi vapaus. On jotain hyvää mitä odottaa, mitä se sitten onkin. Kotona on nyt hyvä olla. Lasten puolesta olen surullinen ja joskus toivoton, mutta tiedän että tämä on lopulta heidän parhaaksi. Jos olisin jäänyt olisin sairastunut itsekkin, koska aloin jo masentua. Saatikka millainen perhe-elämän malli lapsille..
Exä ei suostunut lääkäriin joten en tiedä mikä oli/on. Mutta kun meni hyvin meni todella hyvin, kun meni huonosti meni todella huonosti. Pettämistä, raha-asioiden sotkemista, itsetuhoista käytöstä, piittaamattomuutta, lapsille huutamista ja räyhäämistä... en vain jaksanut enää.
Kuulostaa osittain niin tutulta. Onnea parempaan tulevaisuuteesi! <3
ap
Vierailija kirjoitti:
Ap. Vaikka ero on surullinen ja raskas, teit oikein ajatellessasi omaa jakamistasi. Olen pahoillani puolestasi.
Kiitos <3
ap
no mitä se teki?