Minua pakotettiin lapsena syömään lautanen tyhjäksi

Appiukkoni paasaa Afrikan nälkäänäkevistä ruokapöydässä. Aina. Ja vaikka oken kasvissyöjä, pöydässä ei ole minulle mitään syötävää ja lihalautasta tuputetaan joka kerta ja sitten käynnistyy taas paasaus.

Ja aina pitäisi olla syömässä. Tunnelma pöydässä kamala ja painostava.

Mulla opettaja teki näin vielä 2000-luvulla. Ja joo vihaan syödä muiden seurassa. Onneksi edes äitini teki asiasta älämölön, niin tiesin ettei ollut normaalia käytöstä.

Mulla oli sama. Inhosin puuroja ja vellejä, mutta pakko oli ne syödä. Koko aikuisikäni sitten inhosin puuroja, mikä harmitti koska ne olisi ihan hyvää ja edullista syötävää, yritin usein syödä niitä, mutta en kyennyt. Vasta nyt nelikymppisenä olen onnistunut tykkäämään puuroista. Ensin kelpasi pelkkä vispipuuro, siitä olen nyt pikkuhiljaa pystynyt siirtymään muihinkin puuroihin, että ilmeisesti lopulta on trauma selätetty. 

Toinen oli liha, mua pakotettiin syömään kyljyksiä vaikka ne ällötti mua. Jauhelihasta tykkäsin kyllä, mutta sitä meillä tehtiin harvoin. En pysty syömään tänä päivänäkään muuta kuin jauhelihaa. Ei tuollainen pakottaminen hyödytä mitään koska lapsi oppii vain inhoamaan niitä ruokia aikuisenakin. Toki ymmärrän että voi olla vaikeaa jos lapsi tyyliin ei suostu syömään oikein mitään muuta kuin perunaa. Mutta lapsia pystyy kyllä ruokkimaan tasapainoisemmin huijaamalla, esimerkiksi ujuttamalla niitä inhokkiaineksia jonkun kiusauksen tms laatikkoruoan sekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää oppia ottamaan ruokaa sen verran kuin jaksaa syödä.

Läheskään aina kysymys ei ollut ottamisesta, vaan joku aikuinen annosteli ruoan valmiiksi lapsen lautaselle. Lapsella ei ollut mitään sananvaltaa siihen, paljonko ruokaa lautaselle laitettiin, mutta kaikki piti syödä.

Jep!

Tosin ysärillä meidän sodan nähnyt luokanope antoi ottaa ruokaa itse, mutta ei saanut "pilkata ruokaa", eli piti ottaa kunnon annos eikä mikään "maistan eka lusikallisen" kelvannut. Typerää, koska lasten makuaisti ei ole sama asia kuin 60v mummon. Pinaattikeitto aiheuttaa oksennusrefleksin monille, jossei sitä ole tottunut syömään.

Afrikan lapsista jaksettiin jauhaa myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää oppia ottamaan ruokaa sen verran kuin jaksaa syödä.

Läheskään aina kysymys ei ollut ottamisesta, vaan joku aikuinen annosteli ruoan valmiiksi lapsen lautaselle. Lapsella ei ollut mitään sananvaltaa siihen, paljonko ruokaa lautaselle laitettiin, mutta kaikki piti syödä.

Jep!

Tosin ysärillä meidän sodan nähnyt luokanope antoi ottaa ruokaa itse, mutta ei saanut "pilkata ruokaa", eli piti ottaa kunnon annos eikä mikään "maistan eka lusikallisen" kelvannut. Typerää, koska lasten makuaisti ei ole sama asia kuin 60v mummon. Pinaattikeitto aiheuttaa oksennusrefleksin monille, jossei sitä ole tottunut syömään.

Afrikan lapsista jaksettiin jauhaa myös.

Juu, ihan kuin niitä Afrikan lapsia jotenkin auttaisi se, että me väännetään väkisin ruokaa turpaamme vaikkei yhtään haluta syödä. Mikä järki muutenkin on siinä, että lapsen lautaselle laitetaan kauhea annos, ei niin pienen tarvitse syödä niin paljon. Parempi vaan kun oppii pienestä asti syömään pieniä määriä kerralla, kun meillä täällä on lihoaminen ennemminkin se ongelma. Mullekin aina ladattiin lautaselle liian iso annos ja sitten pakotettiin syömään se. Ilmankos tulee tänä päivänäkin syötyä kerralla liikaa, olen yrittänyt opetella syömään pienempiä määriä kerralla, mutta se on vaikeaa. 

Höpöhöpöä taas liikenteessä. Tottakai, lautanen syödään tyhjksi, lisää ei sitten pakko ole ottaa, se on oman valinnan takana.

Ja kuten minulle opetettiin, niin pitää olla huonostakin ruoasta kiitollinen, koska kehitysmaan lapsilla ei ole sitäkään. Nyt olen oppinut, että hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Appiukkoni paasaa Afrikan nälkäänäkevistä ruokapöydässä. Aina. Ja vaikka oken kasvissyöjä, pöydässä ei ole minulle mitään syötävää ja lihalautasta tuputetaan joka kerta ja sitten käynnistyy taas paasaus.

Ja aina pitäisi olla syömässä. Tunnelma pöydässä kamala ja painostava.

Taidat puhua omiasi.  Vaikea uskoa että appiukkosi ruokapöydässä ei olisi mitään muuta kuin lihaa. 

Ongelma on ilmeisesti siinä että sinä et osaa käyttäytyä vieraassa pöydässä.

Alakoulun ensimmäisinä vuosina oli aina pakko syödä koulussa tarjottu mandariini tai appelsiini. Olisin ymmärtänyt maistamisen, mutta en tiedä oliko se ihan tervettä, että aina samat naamat jäivät sinne ruokalaan väkisin nielemään niitä hedelmiä. Muistan joskus millainen riemu se oli, kun valvojan silmä vältti ja pääsin livahtamaan ruokailuun ottamatta lisukehedelmää. 

Vielä melkein 30-vuotiaana en yksinkertaisesti pysty syömään noista kumpaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Höpöhöpöä taas liikenteessä. Tottakai, lautanen syödään tyhjksi, lisää ei sitten pakko ole ottaa, se on oman valinnan takana.

Ja kuten minulle opetettiin, niin pitää olla huonostakin ruoasta kiitollinen, koska kehitysmaan lapsilla ei ole sitäkään. Nyt olen oppinut, että hyvä niin.

Joo, kyllä olenkin kiitollinen myös huonosta ruoasta, mutta en näe mitään syytä miksi sellaista pitäisi syödä jos ei ole pakko? Ja meillähän ei ole pakko. Vai teetkö itsekin huonoa ruokaa kaiket päivät? Sellaista jota inhoat, mutta syöt silti koska Afrikan lapset. Et taida niin tehdä, joten miksi lapsilta vaadit sellaista?

Lapset on ennakkoluuloisia monista ruoka-aineista, mutta kuten aiemmin sanoi, kyllä ne huijaamalla syö niitä ihan iloisesti, eikä tuu sitten turhia traumoja. 

Minua pakkosyötettiin, nenästä kiinni niin pakko oli aukaista suu. Joo, on jäänyt ruokatraumat

Tuttua! Minulla on ollut pienestä asti ongelmia syödä lihaa. Jauheliha oli ainut, joka meni nikottelematta alas. Muistan kerrankin, kun meillä oli serkut kylässä ja ruokana kanaa ja riisiä... piti syödä lautanen tyhjäksi (itse ei saanut annostella, olisin muuten ottanut lihaa mahdollisimman vähän tietysti), joten istuin itkien pöydässä ainakin pari tuntia muiden jo syötyä. Ennen ei saanut nousta. Enoni kävi naureskelemassa minulle siinä samalla.

Annoskokoja kommentoitiin aina: miksi otit noin vähän? Ei sopinut, että maistaa ensin ja ottaa sitten lisää. Ja niitäkin ruokia, jotka olivat minulle todella vaikeita saada alas (esim. mikä tahansa kokolihakastike) piti ottaa "kunnolla". Olisin minä vaikka sillä pelkällä perunallakin elänyt mielummin kuin ottanut tämän ikuisen ruokapöytätrauman ristikseni. Joulupöydässäkin oli pakko ottaa kalkkunaa. Vanhempani eivät halunneet tukea kasvisruokavaliota, vaikka siitä oli joskus puhetta (2000-luvun alussa). Nykyään panikoin aina tilanteita, joissa joudun "vieraaseen" paikkaan syömään - esim. sukulaisille, usein myös ravintoloihin. En halua tuottaa kenellekään pettymystä heidän vaivannäöstään, jos en pystykään jotain syömään. Syyllinen olo tulee pelkästä ajatuksesta, kun Afrikan lapset ja pahan, nirson kakaran leima on niin vahvasti päässä.

Olen ollut ainakin 5 vuotta täysin syömättä lihaa nyt, sitäkin ennen söin vain tietyissä "muodoissa" joissain erityistilainteissa (juurikin siellä vieraissa ruokapöydissä). Myös äitini on nykyään kasvissyöjä, vaikka nuoruudessani se tuntuikin täysin mahdottomalta vaihtoehdolta. Aika katkera olen siitä, että vanhempani pilasivat suhteeni ruokaan ja aiheuttivat minulle syömishäiriökäyttäytymistä pakottamisella.

Minun ala-asteen opettaja oli juurikin tuollainen. Mitään ei saanut heittää roskiin. Hän aina seisoi ja kyttäsi astianpalautuksessa jokaisen lapsen lautasta. Jos huomasi, että oli jätetty ruokaa niin hän alkoi raivoamaan lapselle hirveen kovaan ääneen ja pakotti lapsen syömään sen loppuun. Ja tosiaan pääsin ala-asteelta 9 vuotta sitten joten siitä ei ole paljoakaan aikaa.

Meillä koulussa opettaja harrasti tuota 70-luvulla. Olin kaikkiruokainen lapsi, mutta pinaattikeittoa kananmunan puolikkaan kanssa en voinut sietää. Sitten istuin aina viimeisenä sen jäähtyneen keiton kanssa.

Traumoja ei jäänyt muuten, mutta pinaattia ja keitettyjä kananmunia opin syömään vasta aikuisena uudelleen.

Aina ei ole nirsoilusta kyse. Kaverini ei voinut lapsena sietää tomaattia, mutta piti aina maistaa. Sitten selvisi, että hän oli tomaatille allerginen, mutta ei ollut osannut lapsena ilmaista, että siitä tuli huono olo.

Vierailija kirjoitti:

Tuttua! Minulla on ollut pienestä asti ongelmia syödä lihaa. Jauheliha oli ainut, joka meni nikottelematta alas. Muistan kerrankin, kun meillä oli serkut kylässä ja ruokana kanaa ja riisiä... piti syödä lautanen tyhjäksi (itse ei saanut annostella, olisin muuten ottanut lihaa mahdollisimman vähän tietysti), joten istuin itkien pöydässä ainakin pari tuntia muiden jo syötyä. Ennen ei saanut nousta. Enoni kävi naureskelemassa minulle siinä samalla.

Annoskokoja kommentoitiin aina: miksi otit noin vähän? Ei sopinut, että maistaa ensin ja ottaa sitten lisää. Ja niitäkin ruokia, jotka olivat minulle todella vaikeita saada alas (esim. mikä tahansa kokolihakastike) piti ottaa "kunnolla". Olisin minä vaikka sillä pelkällä perunallakin elänyt mielummin kuin ottanut tämän ikuisen ruokapöytätrauman ristikseni. Joulupöydässäkin oli pakko ottaa kalkkunaa. Vanhempani eivät halunneet tukea kasvisruokavaliota, vaikka siitä oli joskus puhetta (2000-luvun alussa). Nykyään panikoin aina tilanteita, joissa joudun "vieraaseen" paikkaan syömään - esim. sukulaisille, usein myös ravintoloihin. En halua tuottaa kenellekään pettymystä heidän vaivannäöstään, jos en pystykään jotain syömään. Syyllinen olo tulee pelkästä ajatuksesta, kun Afrikan lapset ja pahan, nirson kakaran leima on niin vahvasti päässä.

Olen ollut ainakin 5 vuotta täysin syömättä lihaa nyt, sitäkin ennen söin vain tietyissä "muodoissa" joissain erityistilainteissa (juurikin siellä vieraissa ruokapöydissä). Myös äitini on nykyään kasvissyöjä, vaikka nuoruudessani se tuntuikin täysin mahdottomalta vaihtoehdolta. Aika katkera olen siitä, että vanhempani pilasivat suhteeni ruokaan ja aiheuttivat minulle syömishäiriökäyttäytymistä pakottamisella.

Mulla myös ollut tuon "julkisyömisen" kanssa ongelmia. Eli en tykkää käydä ravintoloissa syömässä ja pelkään kaikkia juhlia koska niissä aina syödään. Kaikkein kamalimpia on hautajaiset, koska muutenkin on kamala suru ja sitten pitäisi vielä SYÖDÄ!

Olenkin monet häät ja hautajaiset skipannut valehtelemalla olevani kipeä, koska en vaan kertakaikkiaan pysty ja pelkään saavani paniikkikohtauksen. Eli jonkinlainen syömisongelma mulla on ollut aina. Ja varmaan syömishäiriökin, olen ollut liian laiha ja nykyään olen liian läski, mulla jotenkin menee kaikki syömiseen liittyvä aina ihan överiksi. Mietinkin että johtuuko nykyään syömishäiriöiden valtava määrä siitä, että lapsesta asti on opetettu jotenkin sairas suhtautuminen ruokaan. Syömiseen on liitetty aivan liian paljon tunteita lapsille, vaikka sen pitäisi olla pelkkä polttoaine ja sitten kirmataan takaisin leikkimään.

Meilläkin laitettu syömään omaa oksennusta kotona.

Annoskokoa ei saanut itse päättää, yritä siinä sitten syödä valtavaa lautasellista kylmää klimppistä kaurapuuroa, jänteisiä kanan koiven jämiä ja juoda huoneenlämpöistä maitoa. Enkä ollut nirso lapsi.

Tämä 90-luvulla ja 2000-luvun alussa.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin laitettu syömään omaa oksennusta kotona.

Annoskokoa ei saanut itse päättää, yritä siinä sitten syödä valtavaa lautasellista kylmää klimppistä kaurapuuroa, jänteisiä kanan koiven jämiä ja juoda huoneenlämpöistä maitoa. Enkä ollut nirso lapsi.

Tämä 90-luvulla ja 2000-luvun alussa.

Oho. Mulla sentään kyse on 70-80 luvusta. Mutta ilmeisesti sitä jotkut harrastaa vieläkin. Joo, en itsekään sanoisi olleeni mitenkään nirso lapsi. Sanoisin ennemminkin että minut opetettiin sellaiseksi. 

Tarhassa pakotettiin syömään JÄLKIRUOKA!  =Sokeripitoista. En tajua.

Mulla on vieläkin se ongelma että pakko syödä koko lautanen vaikka maha olisi jo täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vieläkin se ongelma että pakko syödä koko lautanen vaikka maha olisi jo täynnä.

Muovia vai posliinia?

Vierailija kirjoitti:

Tarhassa pakotettiin syömään JÄLKIRUOKA!  =Sokeripitoista. En tajua.

Ihan älytöntä. Mutta yhtä älytöntä oli parikolme vuotta sitten mun lapsen päiväkodissa: keskiviikkoaamuisin tarjolla oli kaakaota, ei maitoa. Ja kaakaota on opittava juomaan eikä maitoa saa, koska kaakao on kuulemma niin ravitsevaa, että se korvaa puuron. Muita aamuina tarjolla siis puuroa ja maitoa. Lisäksi joka aamulla tarjolla vaaleaa leipää, margariinia sekä yksi vihanneksen tai hedelmän pala. Ja poikani ei siis yhtään tykännyt kaakaosta tossa vaiheessa eikä ollut ainoa.