Ajatteleeko joku muukin lasten päivähoito yms ratkaisuissa niin pitkälle ajassa eteenpäin kuin minä?

Monen mielestä lasten hoitoratkaisut perheen kasvaessa tuntuvat niin simppeleiltä(hoitoon tai ei), olenko ainut joka ajattelee esim 4-vuotiaan päiväkotiratkaisuja jo koulun käyntiä petaillen, eli, että pk on sellainen missä samanikäisiä tulee samaan aikaan eskariin ja ekaluokalle jne.

Tosin oma vanhin lapseni on hirmu arka, enkä halua hänelle ylimääräistä stressiä jatkuvista uusista ympyröistä vaan suunnitelmat pyritään ajattelemaan aina loppuun asti.

Miten mietit ratkaisut teidän perheessä? Onko se mielestäsi helppoa?

vaan mennään sinne minne paikan saa. NÄin ainakin meillä.

Eikö sulle itselle tule stressiä kun pitää kaikki olla mietitty valmiiksi monta vuotta eteenpäin? Mitä sitten jos tapahtuu jotain yllättävää? Hajootko?

Käsittääkseni iso osa vanhemmista miettii asioita pitkälle eteenpäin. Esim. sen että lapsi pääsisi tutun lapsiryhmän kanssa samaan eskariin ja samalle luokalle kouluun.

Tunnen vanhempia jotka ovat vaihtaneen lapsen päiväkotia em. syystä. Aluksi ovat saaneet paikan päiväkodista joka on esim. työpaikan lähellä ja myöhemmin haluavat vaihtaa kotia lähellä olevaan päiväkotiin että lapsi tutustuisi paremmin oman alueensa lapsiin ja pääsisi kouluun tutun porukan kanssa.

siitä pk:sta mikä on lähin kotia ja tulevaa koulua.



Hoitopaikka on otettava sieltä mistä saa. Esimerkki: Siskoni vei koko viime vuoden poikaa Linnanmaalta Hervantaan. Bussilla aikaa kuluisi tunti suuntaansa, joten joutui ostamaan auton. Nyt on onneksi äitiyslomalla ja ongelmaa ei ole ja autokin on myyty :). Tiedä sitten tulevaisuudessa.

Asunnot on aina valittu katsoen miten se sijaitsee kouluihin ja kouluteihin ja busseihin nähden, jo silloin kun lapset oli vasta suunnitteilla.

Vaihdoin ammattia kun alettiin suunnitella perhettä, että pääsin eroon epäsäännöllisistä työajoista, en halunnut lapsilleni sekavia hoitojärjestelyjä, pitkiä hoitopäiviä ja epävarmoja lomia.

Voisin pitää hänet kotihoidossa eskariin saakka, mutta puheterapeutin suosituksesta laitamme hänet jo nyt (5v) osapäiväiseksi päiväkotiin. Samassa ryhmässä on myös muita lähialueella asuvia lapsia, jotka tulevat samaan eskariin ja kouluun. Itse ensin epäröin kovasti vaikka päivähoito onkin tukitoimi puheenkehityksen vuoksi (ei vakavaa viivästymää kuitenkaan, mutta vähän kuitenkin), mutta suuresti arvostamani terveydenhoitajammekin kannusti että näin lapsi saa pehmeän laskun eskariin ja koulutielle.



Vaikka omassa kunnassamme on päiväkodin tupaten täynnä, vielä täälläkin onneksi kuunnellaan toiveita ja osataan ottaa yksilölliset tarpeet huomioon.

tuleviin koululavereihin?



Entä jos ne bestikset muuttaa tai itse muuttaa tai taivas putoaa nistaan tai tulee seuraava jääkausi?

kouluihin samaten jne.

vaihdoimme myös työpaikkaa ja asuntoa että pääsimme pienelle paikkakunnalle jossa perheen ja työn yhteensovittaminen on helpompaa, ja lasten elämä turvallisempaa ja enemmän esim. harrastusmahdollisuuksia. Tämä kun esikoinen oli 3, ja olemme erittäin tyytyväisiä valintoihimme.

kouluihin samaten jne.

Meillä vasta vauva ja luukee tätä huuli pyöreenä :O

vaihdoimme myös työpaikkaa ja asuntoa että pääsimme pienelle paikkakunnalle jossa perheen ja työn yhteensovittaminen on helpompaa, ja lasten elämä turvallisempaa ja enemmän esim. harrastusmahdollisuuksia. Tämä kun esikoinen oli 3, ja olemme erittäin tyytyväisiä valintoihimme.

perheet kun muuttavat, ihmiset vaihtavat työpaikkaa, jäävät työttömiksi, muuttavat työn perässä kotimaassa tai ulkomaille, kaverit lapsilla vaihtuvat, kouluissa opettajat vaihtuvat, ja elämässä tapahtuu kaikenlaisia muutoksia jatkuvasti. Olisihan se mukavaa, jos voisi suunnitella elämäänsä viivasuoraan eteenpäin ja se menisikin joskus niin, mutta meillä ainakin eteen on tullut niin monenlaista asiaa, ettei tuollainen harkinta olisi edes onnistunut.

Ne joihin on jonot/tasokokeet, on yleensä niitä parempia. Simppeliä.

rekisteröikö 13 ollenkaan että vaihdoin ammatia ja vaihdoimme työn perässä myös paikkakuntaa, koska näitäkin töitä on pienessä kaupungissa yleensä 1, muuten suurin osa pääkaupunkiseudulla jonne emme halunneet.

Luulen että jos sinä minun laillani lisäkouluttaudut ja haet uudesta työstä työkokemusta minun lailla ensin 6v. ja sitten muutat sinne mistä satut työn saamaan, niin et pidä ratkaisua ihan noin helppona mutta voit sinäkin töitä löytää.

Mutta voin sanoa että olemme tosi tyytyväisiä. Ei tämä työ tietysti ole sitä mitä 18-vuotiaana luulin "isona" tekeväni, mutta eipä työelämä muutenkaan. Täytyy välillä vaihtaa kurssia.

Upeaa kun aikuinen joustaa luodakseen lapsille mahdollisimman turvallisen ja mukavan lapsuuden!

ja hänellä on myös hyvä taloudellinen tilanne, koska voi vaihtaa ammattia eli opiskella lisää.

ja hänellä on myös hyvä taloudellinen tilanne, koska voi vaihtaa ammattia eli opiskella lisää.

Voi jäädä myös senhetkisestä työstä opintovapaalle ja saada aikuisopintotukea. Tai opiskella "nuoriso-opiskelijana" päivisin tavallisella opintotuella ja tehdä iltaisin/viikonloppuisin sen vanhan alan töitä. Kannattaa ottaa mahdollisuuksista selvää!

ekalla lapsella ennakointi onnistui, oli koulun yhteydessä esikoulussa ja samat koulukaverit kuin eskarissa

---

toisella lapsella päiväkoti 3 km päästä koulusta puheterapian takia eikä tuttuja koulukavereita tiedossa- enemmän jännittää tietenkin, kun ei ole voinut ennakoida



- eli ei kaikkea voi ennakoida, vaikka kuinka haluaisi

eli hallitsee myös omaa elämäänsä.

Sinne saa paikan minne saa, hoitopaikkatilanne on tosi huono.