Katkeruus suhteessa

Miehen mielestä oikeudenmukaista, että asuessani toisella paikkakunnalla (olemme seurustelleet 3v), menimme kihloihin, suunnittelimme häitä ja mies haaveili vauvasta. Itselläni ei lapsia ole, miehellä tytär entuudestaan. Olin myyty ajatukselle, että meistä tulisi perhe ja etenisimme suhteessa. Muutettuamme yhteen, mies purki kihlauksen, koska lapsensa mustasukkainen eikä kestä katsoa sormuksia. Muuten tulemme hyvin toimeen. Vauva asiaan päätti yhtäkkiä, että ei haluakaan lisää lapsia ja ehkäisy palasi takaisin. Miten päästä yli katkeruudesta ja surusta, että asiat, joita odotin innolla ei toteudukaan enkä tule koskaan äitiyttä kokemaan. Miten vaikea suhtautua hänen tyttäreen ja kuulla, että isi sitä ja isi tätä, kukaan ei tule koskaan sanomaan minulle äiti. Jo pelkkä tämän kirjoittaminen saa kyyneleet silmiin, mahdottoman herkkä ja surullinen aihe itselle. Täytyisi pystyä olemaan hyvä äitipuoli, vaikka itse ei tule tai saa ikinä oikeaa äitiyttä kokea.