G: Sisaruksille samanlaiset vai erilaiset nimet?

että jos on paljon lapsia ( ts. yli neljä ) , nimien olisi hyvä olla edes jonkinlaisessa linjassa.

Mun tuttavapiirissä on äiti, jolla on neljä poikaa: Markus, Luukas, Johannes ja Pasi. Kaikki siis Raamatun evankeliumeista, paitsi sitten tuo Pasi. Ehkä se Matteus olisi ollut tuossa litaniassa liian erikoinen, mutta jos on kerran lähdetty tolle linjalle, niin soisin siinä pysyttävänkin.





Tietenkään lastesi nimien valintaperusteet eivät ulkopuolisille kuulu, mutta kun kerran nyt mielipidettä kysytään... :)

Mielestäni sisaruksilla saisi olla nimissä jotakin samaa, mutta ei liikaa. Samantyyliset nimet ilman muuta, ehkä joku teemakin. Esimerkkinä saman aikakauden nimet, vaikkapa Inkeri ja Viljami tai Meea ja Miko. Jos nimet ovat kovin lähellä toisiaan, en tykkää. Esimerkiksi Tomi ja Toni tai Maija ja Meiju.



Ei mielellään kovin isoa sisarussarjaa samalla alkukirjaimella, mutta jos lapsia on pari tai kolme, sitten se voi olla ihan mukavan kuuloista. Sittenkään nimet eivät saa olla liian samanlaisia, tyyliin Jesse ja Jenna tai Aleksanteri ja Aleksandra.



Ihan mukavalta kuulostaa, jos sisarusten nimet ovat luontoteemaisia tai jos ne ovat vaikkapa Raamatusta. Myös suomalainen perinteinen tyyli on kiva, esim. Aino ja Matti. Samanlaisena juttuna voi olla myös nimen pituus, mutta se on on liikaa, että alkaisi laskemaan kirjaimia. Tarkoitan, että Verneri ja Matleena voisivat olla sisaruksia, sitten taas toisessa perheessä Sara ja Visa.

eli ei tarvi sointua yhteen. Ystävälläni on 4 lasta joista kahdella on aivan kamalat nimet kun niidenkin piti alkaa A-kirjaimella. En myöskään pidä mistään tiku ja taku yhdistelmistä. Mautonta. Joku teemahomma on eri asia.

Voihan se vähän herättää ihmetystä, jos toinen lapsista on Jimmy ja toinen Nyyrikki, mutta jos nuo ovat vanhemmista kaksi maailman kauneinta nimeä, niin ei tuosta mitään ongelmiakaan koitune. Tosin kuten joku jo sanoi, yleensä samat vanhemmat antavat samantyylisiä nimiä.



Meillä ei ollut mitään kriteerejä siitä, miten hyvin lasten nimien pitäisi sointua. Silti kahden lapsemme nimissä on soinnillista yhtäläisyyttä. Ne ovat molemmat vanhoja, ulkomaalaisperäisiä mutta suomalaisittain kirjoitettavia, eroavuutena se, että ne ovat eri kulttuuritaustoista, toinen idästä ja toinen lännestä. Lisäksi toisella on melko harvinainen nimi ja toisella melko yleinen. Sopivat silti mielestäni hyvin myös yhteen, vaikka se ei ollut itsetarkoitus.

Ei samaa alkukirjainta tai mitaan varsinaisesti yhdistavaa tekijaa. Sopivat kuitenkin kauniisti yhteen ja sukunimeemme.

Meidän lapsilla on sellaiset nimet, jotka ovat eniten miellyttäneet meitä. Neljällä vanhimmalla on vanhanaikaiset nimet ja kaikki alkaa eri kirjaimella, mutta nuorimmaisella taas on nimi, joka oli muotia parikymmentä vuotta sitten ja alkaa samalla kirjaimella kuin toiseksi nuorimmaisen nimi. Nykyään tätä nimeä ei juurikaan lapsilla tapaa samoin kuin ei vanhempienkaan lastemme nimiä (paitsi yhden). Tyttöjen toisissa nimissä on -na-loppu, mutta se on sattumaa.

ajatellut mikä sitten tuli. Nimi sitten sattui olemaan samalla kirjaimella alkava kuin mielestäni kaunein pojannimi ja kun toinen lapsi oli poika halusin hänelle tämän nimen joten myös kolmannelle oli melkein pakko keksiä samalla kirjaimella alkava nimi.



Yleisesti ottaen tykkään nimistä samaan tapaan kuin ap. Jotain yhteistä mutta ei niin että nimet sekoittaa toisiinsa. Miehen siskot on Tiia ja Teea ja meidän lapsilla meni tosi pitkään että erottivat nimet toisistaan. Itselläni ja sisarellani taas on nimet joissa ei ole mitään samaa tänä päivänä mutta kun oltiin lapsia oli molempien nimet tosi harvinaiset joka oli yhteinen piirre.

- ei samaa teema

- ei samaa alkukirjtainta

- ei samaa loppusointua tms.

- ei mitään, joka saa nimet kuulostamaan " sarjalta"



Sen sijaan ihan mieluusti SAA olla:

- samasta kieli- ja kulttuuritaustasta

- samalta aikakaudelta