Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia perheen alkoholistista tulee aina kännissä hirveän ilkeä? Alkaa myös jankata jostain asiasta ja juuttuu johonkin yhteen ja samaan asiaan
26.06.2020 |
Jumiutuu, niin ettei pysty lopettamaan vaan jatkaa sen yhden ja saman asian jankaamista kunnes sammuu. Haastaa riitaa. Esim. lapsi vaikka ottaa väärällä tavalla ruokaa pöydässä, niin tämä
alkaa kauhistella miten huonosti kasvatettuja lapset on.
Siis jostakin ihan mitättömästä asiasta paisuttaa hirveän suuren.
Seuraa ja hakeutuu jankkaamaan vaikka itse yrittäisin pysytellä vähin äänin toisessa huoneessa.
En enää jaksa kyseistä henkilöä ja hänen draamaansa. Tänään päätin, että seuraavan kerran kun näen hänet, näen hautajaisissa. Hänen hautajaisissaan. Jos viitsin edes niihin tulla :(
Kommentit (6)
Alkoholi aiheuttaa useimmille tuon ikävän "persoonallisuuden muutoksen". On se sellainen aivomyrkky. Monet alkavat jauhaa jonnin joutavia, jotkut muuttuvat jopa vaarallisen aggressiivisiksi. Ihminen luulee olevansa jotain erinomaista itse, nuorempi, kauniimpi, viisaampi. Mutta alkoholi ei ole ystäväsi, se on petollinen vihollinen, joka lopulta tuhoaa sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholistista tulee myös se paapottu ressukka, jonka juomiselle etsitään aina syytä muista.
Monista tulee, kaikista ei niinkään. Ja varsinkin jos juo väkeviä niin menee helpommin yli, kaljan juonnilla ei niinkään.
Niin paljon olen nähnyt. Toisista tulee huuliveikkoja, toisista turpiinvetäjiä, tpoki jos auot päätäsi huuliveikolle niin lopputulos ei ole niin hyvä enää.
Näin aikuisena ymmärrän miksi olin sekopäinen nuori. Olin kasvanut tuon bipolaarisen henkilön kanssa samassa talossa, missä sai olla varpaillaan koko ajan. Välttelin ja piileskelin omassa huoneessani. Miten lapsen mieli kestää sellaista, että yhdessä vaiheessa olet kaikkein rakastetuin ja sitten toisessa vaiheessa sulle pillastutaan ihan pienistä asioista. Matto on vaikka rytyssä.
Miten noin ristiriitaisessa ilmapiirissä voi kukaan kasvaa täysjärkiseksi?
Minulta kesti monta vuotta kasvattaa itse itseni. Opin ystäviltäni, heidän vanhemmiltaan. Poikeystäviltäni ja heidän vanhemmiltaan miltä suht normaali perhe-elämä voi olla. Perhe-elämä, jossa lapset hyväksytään ja heitä kannustetaan ja rakastetaan ehdoitta aidosti.
Yritän olla paljon parempi vanhempi omille lapsilleni, mutta joskus pelkään, että pystynkö murtamaan oman kasvuhistoriani aiheuttamat skeemat.
Usein ihminen tekee kännissä sellaista, mitä haluaisi selvin päin tehdä mutta ei kehtaa.
Ja voin vakuuttaa että nämä lapset ei ole huonosti kasvatettuja. Koulussa ja harrastuksissa menee hyvin.
Ovat kilttejä ja mukavia lapsia.