Ei meidän lapsille ainakaan ole kummeja "kristillistä kasvatusta varten".

jos uskonto on perheelle tärkeä asia.



Meillekin kummit nimenomaan "aikuisia ystäviä", maailmankatsomukselliset asiat ovat mielestäni ehdottomasti vanhempien heiniä.

Nyt päästään mielenkiintoisiin aiheisiin! Älä luovuta vielä, sillä et ole ainoa kirkon jäsen, jolle on jokin kohta kokemuksellisesti, moraalisesti tai älyllisesti vaikea tai mahdoton ymmärtää. Lasta ei ole kuitenkaan pakko heittää pesuveden mukana!



Jumalakuvakysymykset ovat erittäin tärkeä osa kristillisyyttä. Oletko lukenut feministiteologiaa, se voisi auttaa ajattelussasi?



Myös erilaisten Raamatuntulkintatapojen vertailu saattaisi avata sitä maailmaa, miten eri tavoin Raamattua todellakin voidaan lukea. SInulla ei tarvitse todellakaan tarvitse fundamentalistista Raamattukäsitystä ollaksesi kristitty/ kirkon jäsen.

mutta tietyt opinkappaleet olisi pystyttävä hyväksymään kuitenkin.

ap

Nyt päästään mielenkiintoisiin aiheisiin! Älä luovuta vielä, sillä et ole ainoa kirkon jäsen, jolle on jokin kohta kokemuksellisesti, moraalisesti tai älyllisesti vaikea tai mahdoton ymmärtää. Lasta ei ole kuitenkaan pakko heittää pesuveden mukana!

Jumalakuvakysymykset ovat erittäin tärkeä osa kristillisyyttä. Oletko lukenut feministiteologiaa, se voisi auttaa ajattelussasi?

Myös erilaisten Raamatuntulkintatapojen vertailu saattaisi avata sitä maailmaa, miten eri tavoin Raamattua todellakin voidaan lukea. SInulla ei tarvitse todellakaan tarvitse fundamentalistista Raamattukäsitystä ollaksesi kristitty/ kirkon jäsen.

ne on kaksi ihan eri asiaa, ja jos et osaa kertoa faktoja uskonnoista lapselle, ei kannata kertoa ollenkaan

kun tarkoitus on pelkästään, vain ja ainoastaan helpottaa lapsen ahdistusta kun hän kyselee "mitä tapahtuu kun kuolee" ja että "eikö sitten näe isää ja äitiä enää koskaan" ja että "makaako siellä maassa aina vaan niin, että ei näe mitään ja on pimeää".

ap

ne on kaksi ihan eri asiaa, ja jos et osaa kertoa faktoja uskonnoista lapselle, ei kannata kertoa ollenkaan

Jälleensyntyminen eli sielunvaellus tai sielunvaellusoppi (metempsykoosi, reinkarnaatio tai samsara) on käsitys, jonka mukaan yksilö syntyy kuolemansa jälkeen uudelleen joksikin muuksi olennoksi, yleensä ihmiseksi. Jälleensyntymisoppi kuuluu moniin uskontoihin. Itämaisista uskonnoista jälleensyntymisoppi kuuluu keskeisesti buddhalaisuuteen, hindulaisuuteen, jainalaisuuteen. World Values 2000 -tutkimuksen mukaan suomalaisista jälleensyntymiseen uskoo noin 15 prosenttia[1].



Lähde Wikipedia



Termi ihan oikea.

Kun olen lukenut Raamatun 4 kertaa kokonaan läpi mielenkiinnosta ja satuna, käyn kirkossa pääsiäisenä, jouluna ja usein muuten vaan, kerran pari kuukaudessa, ihan vaan rauhottumassa ja ihailemassa taidetta, kuuntelen Radio Deitä ja katselen TV 7:kaa. Kuulun tällähetkellä kirkkoonkin, koska olen unohtanut erota riparin jälkeen, ja nyt on ihan sama kuuluuko vai ei, kun tän vuoden kirkollisverot on jo pitänyt maksaa. Ennen vuoden vaihtumista eroan jos muistan.

Naimisiin menin maistraatissa, jonka jälkeen juhlittiin baarissa, lapsia ei ole kastettu, eikä pidetty ees mitään nimiäisiä. Olen kahdelle lapselle kummi. Lasten vanhemmat eivät ole uskovaisia, eivätkä halua minun olevan "mukana kristillisessä kasvatuksessa", toki osaan vastata lapsille uskonnoista, jos kysyy.

Minulla ei ole myöskään mitään tarvetta tuuttaa omille lapsilleni tai kummilapsilleni omaa maailmankatsomustani, eikä minulle ole mikään ongelma, jos lapseni rupeavat uskomaan jumalaan.



Jos ei-uskovaiset ovat tekopyhiä pitäessään kirkkohäät ja kastaessaan lapsensa, olenko minäkin tekopyhä lukiessani raamattua, käydessäni kirkossa, kuunnellessani/laulaessani virsiä ym. vaikka en jumalaan pätkääkään uskokaan.?

35, sekoitit hyvin sielunvaelluksen ja uudelleen syntymisen

ne on kaksi ihan eri asiaa, ja jos et osaa kertoa faktoja uskonnoista lapselle, ei kannata kertoa ollenkaan

Missä kohti ap sekoitti sielunvaelluksen ja uudelleen syntymisen? Ap kirjoitti:

"Lapselleni olen opettanut erilaisista uskonnoista. Kun hän on kysellyt esim. kuolemasta olen kertonut hänelle, että JOTKUT uskoo siihen, että on jumala ja taivas ja sinne sielut menee ja jotkut toiset uskoo sielunvaellukseen... että ihminen tulee jonakin muuna takaisin maan päälle."

Niin tai näin, älä välitä, ap, vastaa vain lapsellesi, niin paljon kuin hän haluaa ja jaksaa kysyä! EIvät nämä ole helppoa asioita ja myös aikuinen saa etsiä ja erehtyä...

Jälleensyntymisteorian mukaan syntyy aina uudestaan, seuraavaan elämäänsä voi vaikuttaa toimimalla tässä elämässä hyvin tai huonosti. Välttämättä seuraavassa elämässä ei synny ihmiseksi, mutta yleensä joko kohoaa ylemmän kastin ihmiseksi, tai vajoaa alemman kastin ihmiseksi.

Sielunvaelluksessa sielu irtoaa ruumiista kuoleman hetkellä, ja siirtyy muualle. Synnytään jonain muuna, kuten jälleensyntymisessäkin. Kun sielu on siirtynyt tarpeeksi monta kertaa, se liittyy maailman sieluun, ja sielu on vapaa, sen ei tarvitse enää syntyä uudelleen, tai matkustaa.

"että ihminen tulee jonakin muuna takaisin maan päälle."

Tuo kertoo jälleensynymisestä eikä sielunvaelluksesta

"että ihminen tulee jonakin muuna takaisin maan päälle."

Tuo kertoo jälleensynymisestä eikä sielunvaelluksesta

Kun olen lukenut Raamatun 4 kertaa kokonaan läpi mielenkiinnosta ja satuna, käyn kirkossa pääsiäisenä, jouluna ja usein muuten vaan, kerran pari kuukaudessa, ihan vaan rauhottumassa ja ihailemassa taidetta, kuuntelen Radio Deitä ja katselen TV 7:kaa. Kuulun tällähetkellä kirkkoonkin, koska olen unohtanut erota riparin jälkeen, ja nyt on ihan sama kuuluuko vai ei, kun tän vuoden kirkollisverot on jo pitänyt maksaa. Ennen vuoden vaihtumista eroan jos muistan.

Naimisiin menin maistraatissa, jonka jälkeen juhlittiin baarissa, lapsia ei ole kastettu, eikä pidetty ees mitään nimiäisiä. Olen kahdelle lapselle kummi. Lasten vanhemmat eivät ole uskovaisia, eivätkä halua minun olevan "mukana kristillisessä kasvatuksessa", toki osaan vastata lapsille uskonnoista, jos kysyy.

Minulla ei ole myöskään mitään tarvetta tuuttaa omille lapsilleni tai kummilapsilleni omaa maailmankatsomustani, eikä minulle ole mikään ongelma, jos lapseni rupeavat uskomaan jumalaan.

Jos ei-uskovaiset ovat tekopyhiä pitäessään kirkkohäät ja kastaessaan lapsensa, olenko minäkin tekopyhä lukiessani raamattua, käydessäni kirkossa, kuunnellessani/laulaessani virsiä ym. vaikka en jumalaan pätkääkään uskokaan.?

siinä tulee hyvin esiin se ero..

periaatteessa jäleensyntymistä voi jollain vavalla pitää sielunvaelluksen yläkäsitteenä...

Se kertoo jo Wikipedian laadusta ja "faktoista" paljon, ettei sitä saa käyttää esim. kouluaineiden lähteenä väärän tiedon vuoksi

Koska se on mun mielestä parasta huumoria mitä telkkarista tulee. Kannattaa katsoa esim. seiskalta tulevia "Särmää" dokumentteja. Siinä ei voi olla nauramatta kun set ihan tosissaan selittää kuinka kaikki avioerot, murhat, lasten raiskaukset, välivallat ym maaiman ongelmat johtuvat vain ja ainoastaan luottokorteista. Eli luottokortit pois niin maailma on täydellinen paikka..

että termit ovat riittävän lähellä toisiaan, että niillä voi ihan kummalla tahansa selittää lapselle käsitystä siitä, että sielu ei kuole ruumiin mukana vaan jatkaa seuraavaan ruumiiseen (tai nirvanaan tms. mutta jotenkin minusta tuntuu, että hahmoton harmonia jossakin, missä ei ole mitään ei jaksa lasta paljoa helpottaa).

että miten kauan pystyy kuuntelemaan putkeen radio deitä. Tähän mennessä ennätys on viiden minuutin paikkeilla. =DD

Tuntuisi todella oudolta jättää kristillinen kasvatus ulkopuolisten varaan,

jos uskonto on perheelle tärkeä asia.

Meillekin kummit nimenomaan "aikuisia ystäviä", maailmankatsomukselliset asiat ovat mielestäni ehdottomasti vanhempien heiniä.

Suomalaisille elämänkatsomukselliset aiheet ovat hyvin yksityisiä ja toki on myös kunnioitettava ihmisten halua suojella sisimpäänsä (vrt. tosi-tv:t jne., missä kaikki reväytetään auki kaiken kansan edessä). Mutta on myös niin, että keskustelu uskonnoista aiheuttaa turhan usein "täi tervassa" keskustelun: kukaan ei uskalla sanoa mitään, ettei vain loukkaisi ketään - tai sitten ei olla koskaan mietitty, miten itse ajattelee ja uskoo, pää lyö oikeasti tyhjää.

Ei kummin tehtävä ole "ohittaa" vanhempia tai sorkkia sellaisilla keskustelun alueilla, mitkä vanhemmat kokevat perheen sisäisiksi, mutta jospa laskisimme hieman tätä yksityisyyden rajaa ja opettelisimme jakamaan ajatuksiamme elämän peruskysymyksistä. Helpottaisi monen yksinäisyyttä ja ahdistusta, kun huomaisi, ettei olekaan ainoa, joka ihmittelee ja pähkii samoja juttuja, eikä ratkaisun tarvitsisi aina olla samoin: ajattelen eri lailla, eroan kirkosta. Siitähän keskustelun vasta voisikin aloittaa!

Myös lapselle on arvokasta oppia keskustelemaan, perustelemaan ja väittelemään vaikeistakin aiheista KUNNIOITTAEN itseään ja toisia keskustelukumppaneita.

Tuntuisi todella oudolta jättää kristillinen kasvatus ulkopuolisten varaan,

jos uskonto on perheelle tärkeä asia.

Meillekin kummit nimenomaan "aikuisia ystäviä", maailmankatsomukselliset asiat ovat mielestäni ehdottomasti vanhempien heiniä.

Voisiko kummiuden nähdä myös lahjana ja mahdollisuutena, ei yhtenä lisäsuoritteena muiden elämän vaatimusten joukossa? Ihannetilanne on se, että kummisuhde kehittyy aidosti läheiseksi kastettava-vanhemmat-kummi -akselilla ja silloin voidaan keskustella syvällisemmistäkin asioista. Jos kummisuhde jää etäisemmäksi, syystä tai toisesta, ei tietenkään tunnu luontevalle, että kummi tulee kauhealla tohinalla liian liki ja alkaa "hoitamaan kummin tehtäväänsä".

Kummeja on myös erilaisia. Ihan hyvä kummi on sekin, joka joskus soittaa, kirjoitaa, muistaa, lähettää kainon pyynnön yläkertaan kummilapsensa puolesta, saapuu paikalle konfirmaatioon siunaamaan kummilastansa, pysyy väleissä kummilapsen vanhempien kanssa (tämäkin on joskus ihannetilanne...)

olisi outoa jos vanhemmat kuuluisivat kirkkon ja lapset eivät. Erotaan kaikki sitten jos sopivaksi katsotaan.