voinko ottaa lemmikin kun tapailemani mies on allerginen

Otat pennun ja sällille monoa perseelle.

Vierailija kirjoitti:

Otat pennun ja sällille monoa perseelle.

no just joo

Ottaisin lemmikin ja eroaisin miehestä. Ei kuulosta hyvältä tapailusuhteelta, kun kerran ollaan jo erottukin. Yhtä huopaamista ja soutamista. 

En tiedä. En edes tunne sinua. Mulle ihan sama.

Ota vesikoira se ei allergisoi. Joillekin sopii myös villakoira, bischon frise tai australian labradoodle. 

Helpompi luopua miehestä nyt kuin vuosikymmenet sitten kipuilla koiraikävässä. Olen nyt yli kaksikymmentä vuotta ollut yhdessä miehen kanssa, joka on allerginen. Pitkää, ihan ok liittoa en toki eläimeen vaihda, mutta jos nyt voisin valita toisin, en lähtisi tähän suhteeseen vaan etsisin ei-allergisen puolison. Koirakuume, ja -kateus on jatkuvaa ja toisinaan vilahtaa epäreilu katkeruus puolisoa kohtaan.

Saan onneksi käydä hoitamassa kavereiden koiria paljon ja vietän myös runsaasti aikaa siskolla ja vanhemmilla joilla on useita koiria.

Meillä oli rakkaudenhuumaiset ensimmäiset viisi vuotta ja silti mietitytti tämä lemmikki-asia. Jos olisi ollut kivikkoisempaa, olisin luultavasti päätynyt eroon koiran saadakseni ennenkuin ehdin investoida suhteeseen henkisesti liikaa.

Ajattele toisen kysymyksen kannalta: "Voinko antaa pois lemmikin kun avopuolisoni on allerginen?"

Jos voit kuvitella antavasi pois lemmikin allergian takia, on ehkä parempi ettet hanki lemmikkiä ylipäätänsä. Jos taas pidät lemmikin allergioista huolimatta (myös silloin kun mies asuisi samassa talossa kuin lemmikki), niin sitten on taas miehen asia päättää pystyykö pysymään suhteessa. Allergiasta riippuen, ehkä pystyykin, mutta älä oleta, että allergikko on valmis asumaan samassa talossa.

Vie mies piikille ja jatka koiran kanssa.

Jos on vain lievästi allerginen niin voi olla mahdollista saada molemmatkin. Itse olen koira-allerginen ja mulla on 2 koiraa. Omille koirilleni aina muutamassa kuukaudessa siedätyn, vaikka vieraista koirista tulee allergiaoireita ja otan lääkkeitä, jos meille esim. tulee hoitoon koira.

Miten kovasti haluat sen koiran? Itselleni on selvää, että miehen pitää myös olla eläinrakas ja pystyä asumaan koirien kanssa.

Laita äijä menemään ja pidä koira. Voittehan tapailla jossain muualla. Pysyy rakkaus tuoreempana kun näkee harvemmin. Sitä paitsi ei teillä aiemminkaan juttu onnistunut. Sua harmittaa ja surettaa varmasti jos luovut koirastasi. Älä tee niin hirveää tekoa toiselle.

Mun ei ole ikinä tarvinnut valita jompaa kumpaa. Kyllä ne lemmikit pysyy, toisin kuin mies. Entä jos luopuisin rakkaasta lemministäni miehen takia, joka jättäisi sitten minut vaikkapa toisen naisen takia? En antaisi itselleni ikinä anteeksi.

Mä oon aina sanonut sulhasehdokkaille, että lemmikit menevät myös heidän edelle, koska olen niistä vastuussa kuin lapsesta. En myöskään puolison allergian vuoksi heivaisi koirani, koska ne antavat minulle niin paljon. Jotkut on pysyneet mukana toiset ei, nykyinen mies ymmärtää täysin ja itseasiassa hänestäkin tuli koiraihminen minun vuoksi, kun ennen lähes vihasi koiria ja piti hyödyttömänä. Nyt harrastaa itsekin koiria.

Teidän suhde vaikuttaa epävakaalle (on-Off), joten en luopuisi koirahaaveista.

Omaan koiraan yleensä siedättyy, jos haluaa. Paitsi koiravihaajat. Koira- tai eläinvihaajaa en kelpuuttaisi omaan elämääni, koska sellaisessa ihmisessä on paljon muutakin vikaa.

Meillä minä olen allerginen mutta niin vaan kotoota löytyy kissoja ja koirakin. Lisäksi harrastan ratsastusta pari kertaa viikossa... Tämä on mulle elämäntapa, en ikinä alkaisi suhteeseen miehen kanssa jolle lemmikit olisi ongelma. Tai voihan sitä asua eri osoitteissa, jos kuitenkin jonkin verran sietää.

Ap on jo kertaalleen eronnut poikaystävästään eli aika helppo ennustaa ettei suhteesta tule pitkäikäinen. Soutamista ja huopaamista jonkin aikaa kunnes toinen teistä löytää parempaa seuraa. Pelkkä ajanhukkaa tuo on.