Ei haukku haavaa tee

sanojen ei pitäisi voida satuttaa?

Vierailija kirjoitti:

sanojen ei pitäisi voida satuttaa?

Noin suunilleen itsekin ajattelen, että toisen sanat on vain sanoja, joita ei kannata ottaa itseensä.

Koiran haukku ei satuta, vain purema.

Joten tästä on vedetty epäonnistunut johtopäätös, että niin kauan kuin ihminen vain haukkuu toista eikä vedä turpaan, se ei satuta.

Täähän ei tietenkään ole totta, koska sanallinen moite voi hyvinkin satuttaa. Toisin kuin koiran räkse.

Yleensä noi vanhat sanonnat on sisällöltään tosi heikkoja.

On myös tutkimuksia, joiden mukaan henkinen väkivalta on vielä pahempaa kuin fyysinen.

Äitini lempisanonta ilkeillessään minulle kun olin vielä pieni ja puolustuskyvytön kaukaisella 1970- ja 1980 - luvulla. Kaikista naisista ei ole äideiksi.

Vierailija kirjoitti:

Koiran haukku ei satuta, vain purema.

Joten tästä on vedetty epäonnistunut johtopäätös, että niin kauan kuin ihminen vain haukkuu toista eikä vedä turpaan, se ei satuta.

Täähän ei tietenkään ole totta, koska sanallinen moite voi hyvinkin satuttaa. Toisin kuin koiran räkse.

Yleensä noi vanhat sanonnat on sisällöltään tosi heikkoja.

Eikö se voi käydä voimavarana kiusatulle?

Aluksi sattuu, mutta mitätöi toisen sanomat.

Jatkuva haukkuminen ja arvostelu ahdistaa ja vaikuttaa ikävästi omanarvontuntoon. Haavat ovat psyykkisiä.

Suomalaiset sanonnat ovat järjestään hirveitä. Ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, eli koskaan ei kannata edes yrittää, kun epäonnistuu kuitenkin ja saa hävetä silmät päästään. Itku pitkästä ilosta ja aidanseipäätkin nauraa meille.

Mun mielestä juuri päinvastoin. Mustelmat ja nyrkin iskut häviää viikossa, mutta sanoja ei unohda koskaan. Sitten ne soi päässä koko loppuelämän ja kiihtyneenä sahaat ees taas pienessä yksiössä samalla kun ne sanat soi päässä. Matoista näkee ne kulkuväylät kun on kuluneet urat.

Vierailija kirjoitti:

Äitini lempisanonta ilkeillessään minulle kun olin vielä pieni ja puolustuskyvytön kaukaisella 1970- ja 1980 - luvulla. Kaikista naisista ei ole äideiksi.

Aah! Nyt ymmärrän miksi jotkut sanovat tuon kiusaajan sanontana. Kiitos avarruksesta.

Kiusaajan sanonta, jonka voi kääntää kiusatun voimavaraksi.

You never hurt me!

Kuka vaan voi sanoa mitä vaan, mutta en ota sanojasi kuuleviin korviini.

Kyllä koirankin haukku voi sattua

On paljon tyhmiä sanontoja jotka ei pidä paikkaansa. Ei haukkuva koira pure, niin ei sillä hetkellä kun haukkuu mutta sen jälkeen puree, ja kovaa. Ei haukku haavaa tee, niin kuin joku sanoikin ei haukkuminen haavaa tee vaan purema. Jos sitten puhutaan nimittelystä niin tekee haukkuminen haavan ja sitten siinäkin on arpi ja sitten se verestää.

Tuo on lause, jolla vähätellään kiusaamista. Omakin äitini jakoi tuota lausetta, kun minua lapsena kiusattiin. Ei jaksanut puuttua asiaan, vaan kuvitteli että tuonkaltaisilla typerillä lausunnoilla unohtaisin asian.

Se on toisen tunnetilan mitätöimistä. Ikävä tunnetila silloin kun on tullut loukatuksi ja satutetuksi. Toisen tunnetilaa eikä sisäistä kokemusta ei saa koskaan mitätöidä.

Jos minä sanon, että tykkään vaikka rolling Stonesin musiikista ja sinä sanot: ei, ei sinä siitä tykkää. Minä olisin, että että, minähän tykkään mistä minä tykkään, tämä on minun sisäinen kokemusmaailma, et sinä voi sanoa miltä minusta tuntuu tai mistä minä tykkään!

Yleensä kaikkien ikävien tunteiden kohdalla (kuten surullisuus, loukkaantuminen, pelko, ahdistuminen, pettymys, vihaisuus jne) ihmiset yrittää mitätöidä toisten tunteita. "No jo, mitä tuosta, eihän tuo nyt ole mitään, älä vollota", nauraminen ja jopa asiasta täysin vaikeneminen ovat tunnetilan mitätöintejä. Sillä yritetään sanoa, että sinun ei kuuluisi tuntea tai ajatella noin, sinun sisäinen kokemuksesi on jotenkin väärä.

Ja tämä, ystävät hyvät, on kaikkien mielenterveysongelmien ja juoppouden alku ja juuri, kun mitätöintiä tarpeeksi saa kuulla ja sisäistää sen viestin itseensä.

Kaikki tunnetilat ovat ok niiden kokijoille. Just niin kuin sinä asian koet on 100% ok just sulle.

Jos lapsi tulee sanomaan sinulle innoissaan kun olet keskellä tekemässä jotain tärkeää: "äiti äiti äiti äiti äiti!" Ja kysyt sitten: "no mitä?" Lapsi vain että: "minä hyppätin hyppynalulla" ja jatkaa matkaansa. Mutta jos et kuuntele häntä ja anna hänen jakaa innostustaan, niin lapsi saattaa ryhtyä kauhean ärsyttävän huomionhakuiseksi ja lopulta räpsähdät ja käsket lasta olemaan hiljaa. Kun näet lapsen tunnetilan, otat sen vastaan hyväksyvästi, tunnetila menee ohi. Kävin tunteiden kanssa on sama, ne pitää ottaa vastaan hyväksyvästi ja sanoa jotain lohdullista ja myötäillä tunteita, "on tosi ikävää tulla haukutusi, se on yksi ikävin mistä tunteista mitä tiedän". Ja tunnetila menee ohi.

Toisen tunnetilan vastaanottaminen on mitätöi niin vastakohta.

Itse näen, että toisten käyttäytymismallit satuttaa. Mulle on sanottu kanssa monesti pahasti, mutta en mä niitä jälkeenpäin enää muista.