Introverttien parisuhteet - kokemuksia

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni on megaekstrovertti, joka vielä kaiken huipuksi kiihtyy helposti ja nopeasti nollasta sataan. Nyt etätyöaikana on kyllä kieltämättä pinna kiristynyt välillä kun itsellä ei ole ikinä ”vapaa-aikaa”.

Hän ei tajua sitä, että kun keskityn lukemaan jotain opintojuttujani niin en voi henkisesti irtaantua niistä tuosta noin vaan keskustelemaan suomalaisten julkkisten toilauksista jne. Hänelle julkkisjuorut ja niistä puhuminen ovat tapa rentoutua. Olemme sen asian suhteen täysin erilaisia.

Puolisoni on kasvanut sellaisen luulon kanssa, että tiukalla jankkaamisella ja äänen kohottamisella saa tahtonsa tai väitteensä läpi. No, minun kanssani ei saa. Jos ei kyetä puhumaan kuin aikuiset ihmiset niin sitten otan ja lähden vaikka kävelylle että toinen saa rauhoittua yksin.

Jos asiaan palataan vielä niin sanon hänelle jo aluksi, että on ja kuuntelee perusteluni ennen kuin alkaa elämöidä. Joskus hän pystyy siihen ja joskus ei. Ilmeisesti meidät on kasvatettu eri tavoin. Jos olisin mesonnut ja vängännyt samalla tavalla lapsuudenkodissani niin sitä olisi pidetty sopimattomana.

Mieheni ekstroverttienemmistöisessä suvussa joskus tavatessa kaikki huutavat kurkku suorana toistensa yli ruokapöydässäkin ja he pitävät sitä normaalina sosiaalisuutena. Minua on yritetty kiusoitella ujoudesta ja olen todennut vain, ettei minulla ole sillä hetkellä mitään asiaa ääneen sanottavana.

Vajavaisia olemme molemmat. Puolisoni loukkaantuu välillä kun en jaksa kuunnella kun ääni kohoaa ja lähden pois huoneesta koska en jaksa henkisesti kuunnella turhaa jäkätystä. En pidä itseäni ihannepuolisona. En tiedä, olisiko mistään terapiasta meille apua? En tiedä, pitäisikö pyytää lääkäriltä rauhoittavia että jaksaisi paremmin mekastusta?

Oudointa on se, että olemme välillä hyvin onnellisia kun teemme jonkun vaativamman projektin ja saamme sen päätökseen. Puolisoni ihmettelee sitä, että kuinka voin olla niin varma minkälaisen strategian valitsen ja miksi valitsen sen nopeasti keskustelematta siitä hänen kanssaan.

Olen kyllä avoin kaikille ehdotuksille, joilla saisin parisuhteeni paremmaksi.

Oma suhteeni megaextrovertin kanssa kariutui. Hän ei ymmärtänyt tarvettani häiriöttömään uppoutumiseen, vaan tuli aina keskeyttämään tekemisiäni. Siitä tuli vuosien kuluessa todella uuvuttavaa. Hän oli myös aika nopea kiihtymään ja vihaisena myös harkitsematon puheissaan, ja jossain vaiheessa kadotin kykyni antaa anteeksi. Meillä oli varmaan liian suuret temperamenttierot.

Olen introvertti ja puolisoni on ekstrovertti. Olemme olleet yhdessä hyvin kauan jo. Oikeastaan vasta viime vuosina olen herännyt huomaamaan, että yksityisyyden ja rauhan tarpeeni on kasvanut melkoisiin mittoihin ja se on puolisolleni raskasta. Minä rasitun jo ajatuksesta, että meillä kävisi joku lyhyestikään kylässä enkä oikein innostu lähtemään minnekään missä pitäisi tavata ihmisiä. Olen nyt koittanut siedättää itseäni sille, että olisin sosiaalisempi. Ei se sitten lopulta niin kauheaa ole (lue: useimmiten se on ihan mukavaa) tavata ihmisiä, kun vaan saan lähdetyksi. Voisin olla paljon parempi puoliso, sitä ei käy kiistäminen, jos vain en olisi niin henkisesti laiskakin. Saan oikeastaan olla kiitollinen, että minusta ylipäätään pidetään ja puolisoni rakastaa minua ja haluaa olla kanssani. Minä en esimerkiksi koskaan kaipaa ketään kovin paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni on megaekstrovertti, joka vielä kaiken huipuksi kiihtyy helposti ja nopeasti nollasta sataan. Nyt etätyöaikana on kyllä kieltämättä pinna kiristynyt välillä kun itsellä ei ole ikinä ”vapaa-aikaa”.

Hän ei tajua sitä, että kun keskityn lukemaan jotain opintojuttujani niin en voi henkisesti irtaantua niistä tuosta noin vaan keskustelemaan suomalaisten julkkisten toilauksista jne. Hänelle julkkisjuorut ja niistä puhuminen ovat tapa rentoutua. Olemme sen asian suhteen täysin erilaisia.

Puolisoni on kasvanut sellaisen luulon kanssa, että tiukalla jankkaamisella ja äänen kohottamisella saa tahtonsa tai väitteensä läpi. No, minun kanssani ei saa. Jos ei kyetä puhumaan kuin aikuiset ihmiset niin sitten otan ja lähden vaikka kävelylle että toinen saa rauhoittua yksin.

Jos asiaan palataan vielä niin sanon hänelle jo aluksi, että on ja kuuntelee perusteluni ennen kuin alkaa elämöidä. Joskus hän pystyy siihen ja joskus ei. Ilmeisesti meidät on kasvatettu eri tavoin. Jos olisin mesonnut ja vängännyt samalla tavalla lapsuudenkodissani niin sitä olisi pidetty sopimattomana.

Mieheni ekstroverttienemmistöisessä suvussa joskus tavatessa kaikki huutavat kurkku suorana toistensa yli ruokapöydässäkin ja he pitävät sitä normaalina sosiaalisuutena. Minua on yritetty kiusoitella ujoudesta ja olen todennut vain, ettei minulla ole sillä hetkellä mitään asiaa ääneen sanottavana.

Vajavaisia olemme molemmat. Puolisoni loukkaantuu välillä kun en jaksa kuunnella kun ääni kohoaa ja lähden pois huoneesta koska en jaksa henkisesti kuunnella turhaa jäkätystä. En pidä itseäni ihannepuolisona. En tiedä, olisiko mistään terapiasta meille apua? En tiedä, pitäisikö pyytää lääkäriltä rauhoittavia että jaksaisi paremmin mekastusta?

Oudointa on se, että olemme välillä hyvin onnellisia kun teemme jonkun vaativamman projektin ja saamme sen päätökseen. Puolisoni ihmettelee sitä, että kuinka voin olla niin varma minkälaisen strategian valitsen ja miksi valitsen sen nopeasti keskustelematta siitä hänen kanssaan.

Olen kyllä avoin kaikille ehdotuksille, joilla saisin parisuhteeni paremmaksi.

Terapia saattaisi ehkä olla avuksi, tai sitten ei. Yhden viestin perusteella ei voi ymmärtää suhteen kokonaistilannetta mutta kuulostaa siltä, että teistä puolisosi on se, jonka on hankala ottaa toista huomioon ja jonka kommunikointitavoissa olisi parantamisen varaa. Jankkaaminen, äänen korottaminen ja opiskelutehtäviesi häiriköiminen eivät kuulosta lainkaan aikuismaisen ja kypsän ihmisen tyyliltä kommunikoida.

Olen itse introvertti, tosin samanhenkisessä seurassa hyvinkin avoin ja puhelias sellainen mutta en usko, että jaksaisin enää ekstroverttia parisuhteessa. Kokemukseni mukaan ekstroverteille on tyypillisempää tuollainen päällekäyvä kommunikointityyli sekä se, etteivät he joko ymmärrä tai halua kunnioittaa introverttipuolison omaa tilaa. He turhautuvat tilanteeseen ja se sitten purkautuu juuri tuollaisena inttämisenä, meluamisena, piikittelynä ja muuna ei-rakentavana vuorovaikutuksena. Introvertti-ekstrovertti -suhteet voivat totta kai olla myös onnistuneita ja tasapainoisia mutta siinä tapauksessa molempien olisi paras olla suht lähellä ambiverttia eli että molemmat eivät ole siellä akselin ääripäissä.

Olen suhteessa ekstrovertin kanssa. Hänen työ vie säännöllisesti reissulle, jolloin yhteisiä (vkl) iltoja on harvassa ja näin saan myös omaa aikaa. Puolisoni kanssa olen melko vapautunut ja hän saa minusta joitakin piirteitä paremmin esille. On sanonut, ettei kanssani ole tylsää. Löytää ne hetket ihan omin avuinkin. On myös aika kovaa kaahaaja joissakin jutuissaan, ja ehkä pitää siitä, että on aina joku joka kuuntelee ja seuraa kaikkea keksimäänsä uutta. Nyt koronan aikaan olemme viettäneet hyvin paljon aikaa yhdessä, ja se on ollut yllättävän helppoa. Hän on purkanut sosialisuuttaan myös mm pelaamalla kaverien kanssa etänä.

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti ja introvertin kanssa parisuhteessa.

Hyvää tässä on se että molemmat ymmärrämme toistemme tilan tarpeen ja voimme olla yhdessä ja hiljaa. Kumpikaan ei myöskään ahdista toista vastimuksillaan. Ongelmia tulee siitä, että ristiriitatilanteissa molemmat herkästi vetäydymme omiin oloihimme ja asioita puidaan vasta kun on ihan pakko.

Olen myös ollut parisuhteessa ekstrivertin kanssa. Hän toi väriä ja vauhtia elämään, mutta arki oli jotenkin uuvuttavampaa kuin toisen introvertin kanssa. Tässä suhteessa en väsy toiseen niin nopeasti ja arjessa on helpompi hengittää.

Tämä vois olla mun kirjoittama!

Lisäisin vielä sen, että meillä on kahden kesken välillä ihan älyttömän hauskaa ja hullutellaan ja nauretaan yhdessä. Hirveä puheripuli molemmilla ja höpötellään kaikkea älytöntä :D Toki välillä käydään ihan pitkiä "vakaviakin" keskusteluja esim. jostain ajankohtaisesta aiheesta.

Sitten välillä taas ollaan ihan omissa oloissa. Minä kaipaan meistä ehkä enemmän sitä hetkittäistä omaa aikaa, mutta mies kyllä välillä myös. Tämä meillä ratkeaa luonnostaan sillä, että itse olen iltavirkku ja mies aamuvirkku, joten omaa aikaa on minulla illalla ja miehellä aamulla :) Kaikinpuolin tasapainoista arkea siis eletään.

Samaistuin täällä muutamaan kommenttiin. Mun kohdalla menee niin, että jos toinen on hieman avoimempi ku mitä ite oon, niin se saa mutkin olemaan sosiaalisempi ja tosiaan saa aikaiseksi esim lähdettyä tai pyydettyä kylää ihmisiä. Yksinään olisin henkiksesti laiska, kuten joku tuolla asian ilmaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti ja introvertin kanssa parisuhteessa.

Hyvää tässä on se että molemmat ymmärrämme toistemme tilan tarpeen ja voimme olla yhdessä ja hiljaa. Kumpikaan ei myöskään ahdista toista vastimuksillaan. Ongelmia tulee siitä, että ristiriitatilanteissa molemmat herkästi vetäydymme omiin oloihimme ja asioita puidaan vasta kun on ihan pakko.

Olen myös ollut parisuhteessa ekstrivertin kanssa. Hän toi väriä ja vauhtia elämään, mutta arki oli jotenkin uuvuttavampaa kuin toisen introvertin kanssa. Tässä suhteessa en väsy toiseen niin nopeasti ja arjessa on helpompi hengittää.

Tämä vois olla mun kirjoittama!

Lisäisin vielä sen, että meillä on kahden kesken välillä ihan älyttömän hauskaa ja hullutellaan ja nauretaan yhdessä. Hirveä puheripuli molemmilla ja höpötellään kaikkea älytöntä :D Toki välillä käydään ihan pitkiä "vakaviakin" keskusteluja esim. jostain ajankohtaisesta aiheesta.

Sitten välillä taas ollaan ihan omissa oloissa. Minä kaipaan meistä ehkä enemmän sitä hetkittäistä omaa aikaa, mutta mies kyllä välillä myös. Tämä meillä ratkeaa luonnostaan sillä, että itse olen iltavirkku ja mies aamuvirkku, joten omaa aikaa on minulla illalla ja miehellä aamulla :) Kaikinpuolin tasapainoista arkea siis eletään.

Kuulostaa ihanalta arjelta :)

Väitän, että millainen introvertti/ekstrovertti yhdistelmä vaan voi toimia jos molemmat kunnioittaa toista ja on halukkaita panemaan puolison edun ensisijalle. Sillon selviää myös niistä eroavaisuuksistakin vähemmillä törmäyksillä.