Vinkkejä miten selvitä yksin vastasyntyneen ja 2v:n kanssa

Ruokaa valmiiksi pakastimeen. Mun lapsilla ikäeroa 1 v 5 kk ja ilmeisesti jotenkin selvisin tuosta ajasta, mutta ei mulla ole mitään muistikuvia. Varmaan ollut aika rankkaa, joten tsemppiä sulle <3 Muista ja uskalla pyytää apua, jos sitä tarvitset!

Nyt tietty vähän myöhäistä, mutta ajoita silleen, että ikäeroa tulee ainakin se 3 vuotta. Pienempi ikäero on sulaa hulluutta.

Missä ne kersojen isät tai isä on?

Hanki isommalle valjaat jos ei ole jo. Valjaiden avulla taapero pysyy hyvin kurissa sillä aikaa, kun keskityt vauvaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä ihmettelen, miten voi olla ok että äiti on yksin aivan pienen vastasyntyneen ja 2-vuotiaan kanssa. Missä on isä ja ne kuuluisat tukiverkot silloin kun niitä eniten tarvitaan?

No ei niitä silloin eniten tarvita. Vasta sitten tarvitaan, kun se vauvakin muuttuu liikkuvaksi patukaksi ja on valvottanut useamman kuukauden putkeen ja uhmiskin on aivan mahdoton. Silloin joku hengähdystauko olisi paikallaan. Harmi vain, että usein se vastasyntynyt kiinnostaa kaikkia eniten ja vauvan sitten kasvaessa ei ketään enää kiinnostakaan, etenkin jos kyse ei ole esikoisesta.

Pelkästään normaali synnytys on niin fyysisesti raskas kokemus, että kyllä sillon äiti tarvitsee tukea sitä seuraavina päivinä ja viikkoina. Puhumattakaan siitä jos kaikki ei suju kuin oppikirjassa kuten usein käy.

Kenenkään ei tartte olla superihminen vaan on ihan sallittua tarvita apua synnytyksen jälkeen.

Ei se kuitenkaan aina mene noin. Minulla on kolme lasta alle kahden vuoden ikäeroilla. Kahden nuorimman kohdalla itse halusin, että mies pitää isyysvapaansa myöhemmin, kun vauvat ovat hieman isompia. Vauva on kuitenkin vastasyntyneenä usein kaikkein helpoimmillaan.

Ap:lle vinkiksi, että isompi kannattaa ottaa mukaan vauvan hoitoon, vaikka otteet voivat olla hieman rajuja. Itselläni oli olkkarin lattialla patja, jossa vanhemmat lapset saivat temppuilla tai itse puoliunessa torkuin siinä vauva kainalossa, koska yöt oli aina vaikeita. Samalla pystyin vahtimaan lapsia.

Av on kyllä aivan pettämätön. Jos kysyt miten _helpotat_ arkea, sulle kerrotaan että väsää hirveät kasat ruokaa pakastimeen ja muistathan ehostaa itseäsi. Tai että ei vauvan ja taaperon kanssa edes ole rankkaa.

Mulla on ollut vauva ja taapero ja vielä kolmaskin lapsi, ja mun ainoa neuvoni on että laske rimaa. Osta eineksiä, purkkiruokaa lapselle, tilausannoksia ravintolasta, mikä vaan maittaa. Nuku äläkä lue tältä palstalta mitä teit väärin. Jos johonkin on voimia, niin muista katsoa lapsiasi rakkaudella.

Kiitos vastauksista ja hyvistä vinkeistä.

Meillä on tukiverkot, mutta yhdessä kohtaa meillä on nuo pari päivää, kun mies ei ole vielä isyyslomalla ja esikoisella ei ole hoitopaikkaa, ja tuliverkkoja ei ole täällä paikan päällä ellei synnytys ole juuri silloin (jolloin saamme hoitajan ns hätävarana siihen hetkeen). Kyse on siis parista päivästä klo 8-16. Eli ei mitenkään valtava ongelma, mutta vinkit päivien jaksamiseen ovat tarpeen. Mahdollisesti vauva on vielä mahassa nuo päivät, ja silloin mitään ongelmaa ei ole. Mutta jos/kun vauva on syntynyt vaikka pari päivää ennen ja olen kotona vauvan ja taaperon kanssa ihan juuri synnyttäneenä, niin kyllä koen että se voi olla raskasta.

Onneksi minä en ehostaudu muutenkaan hirveästi (”normaalitilassa” ehkä sen 5min aamuisin), niin ei tarvitse sentään varata aikaa laittautumiselle 😂 Täytyy sanoa, että olen onnekas, että miehelläni on sen verran jalat maassa, ettei hänelle ole mitään väliä ulkonäölleni tässä loppuraskauden ja synnytyksen tienoilla. Tärkeintä hänellekin on, että saan levätä, toipua ja tietysti numero yksi että lapsemme voivat hyvin.

Minkä takia lisäännyt jos et pärjää?

Ei kannata tehdä omaan päähän mitään liian tarkkoja suunnitelmia. Voit joutua muuttamaan monta asiaa. Et voi tietää millainen vauva on, hän voi olla haastavakin. Esikoisen luonteen toki tiedät, onko rauhallinen vai vilkas. Esim leikki-ikäinen harvoin haluaa istua tuntikausia katsomassa vain tv:tä/tablettia. Eikä se ole hyväksikään.

Luo tietyt rutiinit ja pidä niistä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia lisäännyt jos et pärjää?

Hei, olen pahoillani puolestasi. Sinulla kuulostaa olevan tosi musta-valkoinen ja ankara näkemys elämästä. Ehkä sinulla ei ole ollut turvallinen lapsuus tai auttavia läheisiä, kun koet että yksin on selvittävä.

up