Liian tyhmä yliopistoon

Väärä ala?

Käy opintopsykologilla syksyllä?

Tuskin tyhmyydestä kyse.

Miten pääsit sisään? Pitihän sun kuitenkin lukea pääsykokeisiin ja tulit vielä valituksi?

Vierailija kirjoitti:

Miten pääsit sisään? Pitihän sun kuitenkin lukea pääsykokeisiin ja tulit vielä valituksi?

Pääsin lukematta pääsykoekirjoja.

Ap

Mullakin kävi samoin. Lukutekniikka. Oppia erottamaan olennainen. Ja ensin nyt parin viikon loma päällesi lukemisesta. Rentoudu. Ja sit uusin voimin, iloisin mielin. Ei aivojakaan saa ylikuormittaa.

Useimmat tuntee noin. Sitä vaan moni meistä löytää jonkun sisun jolla sitten ylittää ylitsepääsemättömän vuoren. Oppii senkin, ettei kaikkea aina ymmärrä eikä tarvikaan, riittää kun tenteistä pääsee vaikka tärpeillä rimaa hipoen läpi. 

Itsehän menin vielä opiskelemaan matemaattis-luonnontieteellistä alaa, vaikka oli lukiossa lyhyt matikka ja olen täysin tampio matemaattis-loogisessa ajattelussa. Kyllähän siellä aika ulalla oli esim. pakollisilla matematiikan peruskursseilla. Mutta läpi pääsin, kovalla työllä mikä tarkoittaa että meni välillä yötkin opiskellessa. Ja tosiaan perfektionismi hittoon, riiittää että millä tahansa tärpeillä tai toisten kanssa yhteistyössä laskuharjoituksia tehden pääsee läpi vaan. Useimmissa hommissa alan työt ei sitten enää olekaan niin vaativia kuin yliopisto, joten ei ole niin väliiä jos ne opinnot ei mene kovin hyvin - se eii siis tarkoiita ettei pärjäisi töissä.

Lukion opiskelutekniikoilla ei pärjää yliopistossa. Lainaa jotain kirjoja aiheesta, käy opintopsykologilla, kysy vanhemmilta opiskelijoilta. Opiskelun kuulukin olla hankalaa.

Ennen kaikkea, rentoudu. Ylivirittyneet ja ahdistuneet aivot eivät vastaanota tietoa.

Lukio on helppo rasti verrattuna yliopiston monisatasivuisiin kirjoihin.

Yliopistossa on kovempi taso, joten töitä joutuu tekemään enemmän. Olet myös saattanut pärjätä lukiossa sen takia kun olet saanut enemmän lähiopetusta. Yliopisto vaatii yksin puurtamista. Se voi olla monelle vaikeaa.

Juuri tämän tähden on typerää että opiskelemaan voi nykyään päästä pelkkien yo-arvosanojen perusteella, ilman pääsykoetta. Sisään pääsee sellaisia, joilla ei ole mitään edellytystä opinnoissa pärjätä. Jos pääsykokeen kautta pääsee sisään, voi olla varma että tulee menestymään myös opinnoissaan. Pääsykoe kun ainakin suosituimmilla aloilla on se kaikkein vaativin tentti ja se jos mikä mittaa hakijan kyvykkyyttä yliopisto-opiskeluun.

Itselläni paha lukihäiriö ja yliopiston alku oli tosi rankka. Suosittelen lukemaan kesän ajan paljon sellaista kirjallisuutta, josta vaan pidät, sellaista, mitä pystyt ahmimaan kirjan päivässä. Näin itse löysin lukutaktiikkani.

Ja olen valmistunut maisteriksi. Eli kyllä se tekniikkaa löytyy, jos vaan ei anna periksi.

Kiitos vastauksista!

Minullahan ON taipumusta täydellisyydentavoitteluun. Nyt täytyy rentoutua ja laskea rimaa hieman alemmas!

Ap

Tuttu tunne. Minulla on tästä 25 vuotta aikaa, mutta eiköhän asia ole silti sama - myöhemmin tunnistin ongelmaksi sen, että lukiossa pärjäsi hyvin, kunhan pänttäsi ja opetteli kaiken ns. ulkoa.

Yliopistossa tämä ei toimi, koska informaation määrä kasvaa eksponentiaalisesti ja ainoastaan valokuvamuistillinen pystyisi painamaan kaiken mieleen. Joten oleellista on nimenomaan oppia erottelemaan oleelliset asiat epäoleellisemmista, sekä opetella puhtaan ulkoaluvun sijaan soveltamaan oleellista tietoa. Tämä vaatii aikamoisen mindsetin muutoksen.

Mulla oli päinvastoin. Lukioaikana ei opiskelu juuri kiinnostanut ja numerot oli kutosta ja seiskaa muutama kasi. Menin yliopistoon vasta  aikuisiällä ja suoritin sen niin että tein kokopäiväistä duunia samalla 8-16. Luennoilla en siis pystynyt käymään juuri ollenkaan, ainoastaan pakolliset harjoitukset. Oli siis pakko päntätä kaikki itsenäisesti ja omatoimisesti. Numerot (0-5 asteikoilla) kursseista oli nelosta ja vitosta suurin osa, muutama kolmonen ja yksi kakkonen joukossa. Koin yliopisto-opiskelun paljon helpommaksi ja ajankäytöltään järkevämmäksi kuin luennoilla tai oppitunneilla luuhaamisen/nukkumisen.

Itse kun opiskelin tekniikan puolella yliopistossa niin tyhmät jotka ei pärjänneet siellä tekivät näin:

a) vaihtoivat kauppatieteisiin yliopistossa

b) vaihtoivat AMK tekniikan puolelle

Joten diplomi-insinööreiksi valmistuivat vain älykkäimmät, tyhmät kerääntyi KTM puolelle ja AMK:hon. Tämä ei ole provo vaan oikeasti ne jotka sai DI kursseista hylättyjä vaihtoivat noille puolille.

Ei ole tyhmyydestä kyse. Yliopistoihin mahtuu monenmoista viheltäjää. Läheskään kaikki eivät ole huippuälykkäitä, heitäkin tietysti on.

Isosta kokonaisuudesta pitäisi osata poimia oleellinen tieto esim. tenttiin, joten opiskelutekniikkaan kannattaa panostaa. Täytyy myös priorisoida ja suunnata voimavaroja siihen mikä on tärkeää. Osa opintosuorituksista nyt on sellaisia, että ne täytyy läpäistä, mutta heikompikin suoritus on ihan riittävä.

Liian laiska yliopistoon. 

Vierailija kirjoitti:

Liian laiska yliopistoon. 

Minun mielestäni lukion ysi kertoo siitä, etten voi olla ihan patalaiska. Melko loukkaavaa.

Ap

Itse valmistuin lukiosta 7.5 ka:lla ja kirjoitin B (äidinkieli), C (ruotsi), M (reaali) ja kaksi E:tä (englanti ja lyhyt matematiikka). Yliopistosta valmistuin 5 ka:lla :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian laiska yliopistoon. 

Minun mielestäni lukion ysi kertoo siitä, etten voi olla ihan patalaiska. Melko loukkaavaa.

Ap

Itse asiassa ap:n ongelma varmaan onkin se, että on kyllä ahkera, mikä lukiossa riittää paremmin kuin hyvin, mutta otsikko pitää paikkansa. Ap:n äly ei riitä yliopistoon.

Suosittelen minäkin vaikka sitä ammattikorkeaa.

Kaikki oleellinen on sanottu jo edellä. Halusin kuitenkin lisätä, että opinnot helpottuvat vuosi vuodelta jos pysyttelet samalla tieteenalalla. Hankit vähitellen alaasi koskevaa perustietoa ja harjaannut menetelmissä ja käsitteiden käytössä. Pari ensimmäistä vuotta lukion jälkeen meni itselläkin itsetunnon romahdellesssa, kunnes tajusin minkä määrän työtä yliopisto-opiskelu vaatii, varsinkin jos haluaa tutkijaksi. Nyt opetan itse yliopistossa ja yritän kannustaa opiskelijoita parhaani mukaan.