Lapsesta yhteishuolto, voiko etäisä kieltää meitä muuttamasta 700km päähän?

Olisin itse muuttanut vajaan 200km päähän eron jälkeen mutta lapsen ja isän suhdetta ajatellen jäin sitten samaan kaupunkiin. Välimatkaa kotien välillä oli 200m. Tapasiko isä lastaan? No eipä kiinnostanut. Paitsi että ramppasi meillä kyllä syömässä ja kahvia lipittämässä ja riitaa haastamassa, lasta ei noteerannut, usein kävi myös siihen aikaan että lapsi oli nukkumassa.



Eli kyse oli vaan kontrollin tarpeesta pitää minut lähellä, ei siitä suhteesta lapseen. Ei nyt varsinaisesti liity ap:hen mutta tuli vaan mieleen. Apeelle voisin sanoa että jos isä ei tapaa lastaan säännöllisesti niin muuta pois. Tosin riippuu lapsen isän persoonasta miten hankaliksi haluaa tehdä asiat. Periaatteessa voisi vaikeuttaa paljonkin tuota sinun muuttoa jos sille päälle sattuu.



Meilä viime aikoina alkanut isä tavata lasta, nykyään välimatkaa 10 km. Välillä juputtaa siitäkin että tapaamiset olisi helpompia jos asuttaisi lähempänä. Ärsyttää tuollaiset äijät että kaikki pitäisi tehdä valmiiksi, yhtään vaivaa ei jaksaisi nähdä edes oman lapsensa eteen!

Tulipahan taas avauduttua..

Miksi on pakko muuttaa 700 km päähän saakka? On huomattavasti helpompi hoitaa tapaamisia esim. 100 km kuin 700 km päähän. Eikö töitä löytyisi hiukan lähempääkin.

mutta sinua hän ei voi estää muuttamasta.

kun Etelä-Suomessa olisi mulle töitä. Lasta en isälle jätä enkä etä-äidiksi ala

jos muutat suomen rajojen sisäpuolella, ei etävanhempi voi vaikuttaa muuttoon.



kysy sossusta

että jos muutat suomen rajojen sisällä, etävanhempi ei voi vaikuttaa lapsen muuttamiseen suomessa..

ja maksakoon myös

En suosittele yhteishuoltajuutta jos ei vanhemmat pysty keskusteleman asiallisesti lapsen asioista.

näin sanottiin kaverille.

Tyhmyyksissäni suostuin yhteishuoltoon, seuraavalla lapselleni en edes hae isyydentunnustusta

Ei voi estää, jollei se 700 km mene ulkomaille. Kotimaan sisällä saa muuttaa.



Ainut mitä isä voi tehdä tuossa tilanteessa on oikeastaan hakea itselleen lähivanhemmuutta.



Tuo on kyllä tosi ikävä tilanne lapsenkin kannalta, jos vanhemmat asuu 700 km päässä toisistaan, niin ei siinä tapaamisten kannalta kovin helpossa tilanteessa olla (ajallisesti eikä taloudellisesti) ja yhteys etävanhempaan väistämättä saattaa heikentyä. Kai sitä joitain kompromissejakin voisi olla? Vaikka Suomi on pitkä maa, niin kai töitä voisi löytyä alle 700 km päästä? Vai onko sukulaisia siellä 700 km päässä?

No tuskin nyt niiden papereiden kirjoittaminen on se suurin ongelma. Mä olen neljänä yh vuotena tarvinnut exän nimen ainoastaan muistaakseni koulun yhteydessä olevan iltapäivähoitohakemuksen liitteeseen. Passiin tarvitsisi varmasti kans.



Ja jos on huonot välit exän kanssa, niin tuskin haluaa avata pankkitiliä lapsen nimiiin, josta exä saa nostettua myös rahat?



Niin ja onhan sellaisillakin joillakin yhteishuoltajuus, joista toisen sijaintia ei välttämättä tiedetä, kuin korkeintaan tyyliin "jossain Kallion kuppilassa varmaan"... Mutta kyllä ne koulut yms. ne paperit sellaisissa tilanteissa yleensä hyväksyy toisen allekirjoittamina varmasti myös.



Mutta sen sijaan olisin oikeasti tuosta huolissani, että miten lapsen ja etävanhemman suhde säilyy.

Kun kouluihin, pankkiin ym moneen paikkaan lapsia koskeviin papereihin tarvitaan molempien vanhempien allekirjoitus, esim. lapsen tililtä varojen nostoon. Aika hankalaa kun välimatkaa on 700 km

jota tapaa silloin kun hänelle itselle sattuu sopimaan. Lentäköön etäisä etelä-suomeen lastaan tapaamaan kun on muutenkin niin liikekannalla aina

Kirjaapa tapaamiset vaikka puolen vuoden ajalta ylös, että miten ne on sovittu ja miten ne ovat toteutuneet. Sen jälkeen sulla on sitten jotain kättä pidempää, jos ja kun muutat muualle. Enpä usko, että etäisällä on paljon mahdollisuuksia saada lähihuoltajuuttakaan, jos ei nyt edes tapaa lastaan säännöllisesti.



Näe tunnelin päässä valoa, mutta toimi niin, että myös takaat selustasi.