Turha elämäni

Elämäni tuntuu harvinaisen turhalta. Onko kyseessä keski-ikän kriisi?
Olen lähestymässä 40. ikävuotta.
Elämä junnaa näillä vakailla raiteilla: 2 lasta, vaimo, toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, omakotitalo, josta 10% lainasta jäljellä, kesämökki, jossa 60% lainasta jäljellä, 2 sijoitusasuntoa.
Nyt olisi seuraavaksi edessä: lasten saattaminen aikuisiksi, lainojen maksaminen, töiden tekeminen, kuoleman odottaminen.

Olen siis viimeisen 10 vuoden ajan - kun lapset ovat olleet pieniä, talo vasta hankittu ja kesämökki siihen perään - käyttänyt koko aikani työntekoon, kotitöihin ja remontointiin. Kaikki omat harrastukseni olen hylännyt. Omaa aikaa en ole ottanut. Ilman lapsia en ole päivääkään viettänyt aikaa, koska vaimo joutui itse paikkaamaan omaa mielenterveyttään mm. synnytyksenjälkeisen masennuksen hoidossa. Vaimon ottaessa omaa aikaa olen hoitanut lapsia.

Nyt olisi kuulemma sitten minun vuoroni, sanoi vaimo yhtenä iltana.

Mutta mikään ei kiinnosta, mikään ei tunnu miltään. Kaikki tuntuu turhalta. En osaa enää edes rentoutua. Ajatukset pyörivät kehää työasiat - lasten asiat - kotiasiat - kiinteistönhoito/lainanmaksu/remontit. En osaa edes ajatella mitään, mikä rentouttaisi, tai olisi jotenkin "omaa".

Mitä pitäisi tehdä? Ottaa avioero? Muuttaa pois etsimään itseäni ja antaa nyt vaimon hoitaa kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat?
Näin uuden vuosikymmenen alussa alan olla piipussa.