uusi suhde ja lähipiirin väliinpitämättömyys

Miten iso ikäero, kumpi vanhempi? Ja keltä olisit sitten reagointia toivonut?

Minä iloitsen, jos ihminen itse kertoo iloitsevansa. Iloa joidenkin kohdalla hillitsee, että kumppanit vaihtuvat dramaattisesti useita kertoja vuodessa. Jossain vaiheessa siihen draamaan turtuu.

Eivät ehkä ole aidosti ilahtuneita.

Näin aikuisiällä parisuhteita tulee ja menee. Ei niistä erikseen nyt onnitella, ellei tulla kertomaan. Tottakai ajatuksissani olen iloinen ystäväni puolesta, mutta ei siitä numeroa tehdä. Ehkä sitten, jos naimisiin menevät.

Toki hieman tuo ihmetyttää, ettei vanhempia kiinnosta? Kyllä minun vanhemmat odottivat ihan mielenkiinnolla kun mieheni vein ensimmäisen kerran kylään. Voiko ikäero olla syynä heidän epäröintiin?

Nykyään uusia kumppaneita tulee sinkuille kuin sieniä sateella. En ole koskaan ymmärtänyt, että tästä pitäisi onnistella. Osallisrun iloon, jos toinen asiasta puhuu tai haluaa esitellä uuden kumppanin.

Iloitkaa toisistanne. Ei sen pitäisi olla riippuvaisia toisista ihmisistä. Pitivät he teistä tai ei, olivat kateellisia tai ei.

Ymmärrän tavallaan kyllä. Odottaisin itsekin edes vanhemmiltani pientä kiinnostusta asiaan.

Kateelliset ihmiset katsovat usein sivusta eivätkä kykene illoitsemaan toisten puolesta. Näitä riittää kyllä. Minusta se on naurettavaa ja lapsellista, mutta en odottaisi myöskään mitään suuria huomionosoituksia jostain parisuhteen julkistamisesta. Se on vaan niin normaalia nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Eivät ehkä ole aidosti ilahtuneita.

Niin ehkä pitävät isoa ikäeroa kyseenalaisena asiana ja katsovat kuinka kauan suhde kestää.

Siis miten olisi pitänyt onnitella?

Vierailija kirjoitti:

Eivät ehkä ole aidosti ilahtuneita.

Pitäisikö olla jokin erityinen syy miksi ei voisi ilahtua toisen onnesta vaikkei pitäisi ihmisestä?

Olisipa aloittajalta kiva kuulla mitä oikeasti olisi ulkopuolisilta toivonut? Ei minun suhteeni ole riippuvainen siitä, jos vanhempani tai ystäväni ei pidä kumppanistani tai kumppanini ystäväpiiri ei pitäisi minusta.

Siis miehelläsi on.uusi suhde, ja siitä olisi pitänyt onnitella? Onnittelitko itse?

luulempa että johtuu ikäerosta jos sitä on runsaasti. voi viedä aikaa, että ihmiset tavallaan alkavat pitää sitä ihan normaalina. alkuun voi olla semmoista alkukankeutta.

Minulla on iso ikäero mieheeni. Yli kymmenen vuotta ja kyllähän ihmiset olivat alkuun hieman varautuneita. Eivät oikein uskaltaneet iloita, kun ajattelivat ettei näin isolla ikäerolla olevilla voi olla mitään yhteistä.

ei ihmisiä kiinnosta milloin kukakin alkaa seurustelemaan ja milloin kenelläkin on uusi kumppani

Jos olet ollut sinkku viisi vuotta, niin ehkä joku voi siihen jo reagoida, mutta jos sinulla on ollut joka toinen viikko uusi mies, niin ei niistä äijistä kukaan pysy laskuissa ja ketään ei kiinnosta. Jokaisella on muutakin miettimistä kuin sinun miesasiat.

No onhan tuo erikoista!

Itselle kävi niin että muita kiinnosti paitsi yksi kaveri laukoi vähän tylyjä kommentteja. Ilmeisesti ei uskonut että suhde kestää, tai ajatteli negatiivisesti minusta. Välit ovat sitten menneet kokonaan koska hänestä tuli muutenkin välinpitämätön. En ymmärrä miksi aloitus on saanut noin paljon alapeukkuja. Tietenkään oma suhde ei ole muiden keskipiste mutta kyllä kunnon läheiset osoittaa tukea ja vaikuttavat iloisilta.

Hillitty suomalainen kulttuuri. Toisaalta selän takana kyllä juorutaan ja spekuloidaan sekä kehitellään mielikuva siitä, millainen kumppani on. Ehkä jopa lyödään vetoa, kauanko suhde kestää.

Minulle kävi myös noin, vaikken ole mikään sarjadeittailija. Seurustelin ensimmäistä kertaa elämässäni ja vielä aika myöhäisessä iässä ensisuhteelle. Yllätyin, että ketään ei kiinnostanut kun ikisinkku löytää jonkun. Mies on kaikin puolin normaali ja hyvä kumppani. Osaa käyttäytyä seurassa ja ottaa kaikki huomioon. En piilotellut häntä, mutten myöskään jatkuvasti höpötellyt hänestä. Esittelin miehen perheenjäsenille ja ystäville, kuten tapoihin kuuluu parisuhteen alussa. Siltikin kaikki pitivät minua vieläkin sinkkuna. Eivät koskaan kyselleet parisuhdekuulumisia yms. Eivät, vaikka jouduimme olla ulkoisista olosuhteista johtuen neljä kuukautta erossa toisistamme. Vasta yhteen muuttaessa he tajusivat, että minä tosiaankin seurustelen. Siltikin he jatkuvasti odottavat, milloin suhde lakkaa.

Sen sijaan miehen lähipiiri on ollut alusta alkaen hyvin kiinnostunut. Minut otettiin heti alussa vastaan perheenjäsenenä. Minulla on hyvin lämpimät välit miehen perheeseen ja olen myös kaverustunut miehen ystävien kanssa. Heidän mielestä parisuhde on normaali ja positiivinen asia.