Miksi poliisi rikosilmoitusta vastaanottaessaan kehoittaa lähtemään kotiin miettimään haluaako oikeasti tehdä ilmoituksen ja tulemaan seuraavana päivänä uudestaan jos haluaa?
Mihin se siitä muuttuu jos käy välillä kotona? Aidon rikosilmoituksen kohdalla saattaa vain unohtaa yksityiskohtia. Ja jos ilmoitus on keksitty, niin silloin saa vain lisäaikaa miettiä tarinaansa niin ettei siinä ole aukkoja.
Kuka ja milloin siitä hyötyy että otetaan vuorokauden aikalisä?
Kommentit (18)
Minä jouduin parikymmentä vuotta sitten raiskauksen yrityksen kohteeksi. Kun olin poliisille ensin lyhyesti kertonut mitä tapahtui, missä ja milloin, sekä tekijän ja mahdollisten todistajien nimet hän vaikeni. Minuutin hiljaisuuden jälkeen keskustelu kääntyi siihen että halusinko ihan oikeasti tehdä asiasta rikosjutun ja mikä on motiivini siihen. Ja sitä jatkui tunnin verran. Lopulta hän väsyi ja ymmärsi ettei pysty päätäni kääntämään ja suostui ottamaan ilmoituksen vastaan.
Ihmeellistä jos poliisilla on oikeasti resurssipulaa, niin miten heillä riittää helposti aikaa tuollaiseen tunnin jankuttamiseen.
Ne ei ehdi tutkimaan, joten jotta selvitys% pysyy korkealla, ei oteta vastaan rikosilmoituksia. Jos ei ole ilmoitusta, ei ole rikosta. Siksi Aarniokin sai jatkaa niin pitkään toimiaan, kukaan ei halunnut isoa juttua tehtäväkseen.
Tuo ilmoitusten vastaanotto ei ole poliisilaitoksen sisällä ollut koskaan mikään erityisen arvostettu työtehtävä ja siihen on yleensä laitettu ne kaverit jotka eivät muissa poliisihommissa pärjää ja/tai ovat niin ikäviä ihmisiä ettei kukaan toinen poliisi halua työskennellä heidän työparinaan.
Joillakin poliiseilla on päähän ohjelmoituna se että kaikki rikosilmoitukset ovat lähtökohtaisesti pelkkää kiusantekoa, oli rikos sitten tapahtunut tai ei.
Eikä sillä mitään väliä ole mikä on ollut ilmoittajan motiivi silloin jos hän on ollut kahden vaiheilla rikosilmoituksen tekemisen suhteen, jos rikos on kuitenkin tapahtunut. Ei ole sellaista lieventävää asianhaaraa oikeudessa että tuomiota alennetaan sillä perusteella että sama rikos jonkun toisen tekemänä olisi voinut jäädä kokonaan ilmoittamatta viranomaisille.
No ei sitä rikosilmoitusta ainakaan humalassa tehdä eikä kiihkon vallassa.
Vierailija kirjoitti:
Minä jouduin parikymmentä vuotta sitten raiskauksen yrityksen kohteeksi. Kun olin poliisille ensin lyhyesti kertonut mitä tapahtui, missä ja milloin, sekä tekijän ja mahdollisten todistajien nimet hän vaikeni. Minuutin hiljaisuuden jälkeen keskustelu kääntyi siihen että halusinko ihan oikeasti tehdä asiasta rikosjutun ja mikä on motiivini siihen. Ja sitä jatkui tunnin verran. Lopulta hän väsyi ja ymmärsi ettei pysty päätäni kääntämään ja suostui ottamaan ilmoituksen vastaan.
Ihmeellistä jos poliisilla on oikeasti resurssipulaa, niin miten heillä riittää helposti aikaa tuollaiseen tunnin jankuttamiseen.
No minkälainen tuomio tuli.
Rikosilmoituksia ei haluta ottaa vastaan koska poliisin kaikki resurssit on sidottu sen asian tutkimiseen kuka sanoi netissä neekǝri.
Poliisin resurssit on ihan oikeasti todella onnettomat Suomessa. Järjestyksenvalvonta on Helsinkiä lukuunottamatta täysin retuperällä, liikennettä ei valvota missään ja tutkijat hukkuvat juttuihin.
Poliisien määrää tulisi lisätä VÄHINTÄÄN kolmanneksella 7500 > 10000 pollariin, mielellään jopa 50% lisäys.
Se on sitä ilmoitusherkkyyden muutosta.
Koska moni menee sinne ilmoittelemaan mitä sattuu suuttuneena.
Vierailija kirjoitti:
Poliisin resurssit on ihan oikeasti todella onnettomat Suomessa. Järjestyksenvalvonta on Helsinkiä lukuunottamatta täysin retuperällä, liikennettä ei valvota missään ja tutkijat hukkuvat juttuihin.
Poliisien määrää tulisi lisätä VÄHINTÄÄN kolmanneksella 7500 > 10000 pollariin, mielellään jopa 50% lisäys.
Valtiojohtoinen poliisi on täysin epäonnistunut Suomessa tehtävässään turvata palvelut koko maassa. Haluakaan siihen ei ole, muutenhan tilanne olisi korjattu jo ajat sitten.
Ainoa ratkaisu tähän on kehittää organisaatio täysin uusiksi ja ottaa valtiollisen poliisin rinnalle kunnalliset poliisilaitokset. Näin saataisiin turvattua kuntalaisten turvallisuus paremmin. Valtiollinen poliisi saisi sitten keskittyä kaikessa rauhassa vaikka niiden vihapuheiden selvittelyyn ja poliittisena mannekiinina heilumiseen.
Ja silti naiset tehtailee perättömiä rikosilmoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Poliisin resurssit on ihan oikeasti todella onnettomat Suomessa. Järjestyksenvalvonta on Helsinkiä lukuunottamatta täysin retuperällä, liikennettä ei valvota missään ja tutkijat hukkuvat juttuihin.
Poliisien määrää tulisi lisätä VÄHINTÄÄN kolmanneksella 7500 > 10000 pollariin, mielellään jopa 50% lisäys.
Kuka korvaa sitten tulonmenetykset yksityisille turvallisuusalan yrityksille jos poliisien määrää kasvatetaan? Muutenkin jo koko ala vaikeuksissa, ja sitten vielä halutaan tehdä vaikeammaksi.
Ehkä jotkut ihmiset haluaisivat ilmoittaa rikoksesta, muttei tehdä virallista rikosilmoitusta jossa lähdetään johonkin prosessiin ja kuulusteluun. Esim. jos on riski että alueella joku toinen joutuu saman rikoksen uhriksi. Vai pitäisikö olla joku rikoskartta, esim. jos on ollut automurtoja tietyllä alueella, niin kartasta katsomalla muut osaavat suojautua reaaliaikaisesti.
Halu päästä helpolla ja ärsyttää kun työajalla häiritään.
Luuletteko tosiaan että poliiseja on toimettomana rivissä jonkun oven takana juuri teitä palvelemaan?
Vierailija kirjoitti:
Ne ei ehdi tutkimaan, joten jotta selvitys% pysyy korkealla, ei oteta vastaan rikosilmoituksia. Jos ei ole ilmoitusta, ei ole rikosta. Siksi Aarniokin sai jatkaa niin pitkään toimiaan, kukaan ei halunnut isoa juttua tehtäväkseen.
Tamahan on kuin Trumpin suusta. Ei testata ihmisia koronaviruksesta, heti tapaukset vahenevat ja nayttaa hyvalta tilastoissa.
Tästä pitäisi keskustella julkisesti enemmän.
Minä kokosin joskus vuosia sitten kaiken rohkeuteni että sain mentyä tekemään rikosilmoituksen silloisesta väkivaltaisesta kumppanista. Parrakas, leppoisa ja isällinen tutkija suostutteli minut olemaan tekemättä ilmoitusta. Se ei kuulemma auttaisi mitään, vaan minun pitäisi vain erota, lähteä lasten kanssa pois kotoa ja jättää mies sinne. Läksin pois poliisiasemalta ja vei vuosia, ennen kuin lopulta pääsin miehestä eroon.
Nyt sitten tänä vuonna yritin tehdä ilmoituksen näkemästäni pahoinpitelytapauksesta. Minua istutettiin ensin puoli tuntia odottamassa rikostutkijaa, jonka jälkeen tultiin sanomaan, että jospa menet kotiin ja teet sen ilmoituksen verkossa. No, tein ilmoituksen verkossa, mutta kaikkia asioita ei ollut mahdollista kirjata oikein, sillä verkkoilmoitus on tarkoitettu sellaisille vähäpätöisille ilmoituksille, joita ei ole tarkoitus välttämättä tutkia sen kummemmin. Eli lähinnä vakuutusyhtiöitä varten tehdään ilmoitus verkossa vaikkapa omaisuusrikoksesta, että saadaan korvaus vakuutuksesta. Pahoinpitelytapauksiin mielestäni verkkoilmoitus ei sovi.
Poliisi ei mielellään ota ilmoituksia vastaan ja pyrkii yleensä ehkäisemään ilmoituksen jättämisen tavalla tai toisella. Huomasin tämän myös työni puolesta kun hoidin asioita poliisiin päin. Jos asiakas on sinnikäs eikä luovuta, ilmoitus kirjataan, mutta tapausta ei koskaan tutkita.
En sitten tiedä mihin poliisin aika menee, kun kaikkeen on vastaus aina, ettei ole resursseja. Kansalaiset tutkivat asiansa nykyään itse ja tarjoavat sitten epäillyn poliisille lautasella valmiiksi, mutta sekään ei kelpaa, koska sellaisen valmiiksi tutkitun jutunkin vastaanottaminen veisi resursseja.
Poliisi on ensimmäinen tiukka tulppa, toinen on syyttäjä. Ja sieltäkin haluttaisiin mahdollisimman paljon juttuja sovitteluun, ettei niitä vain menisi oikeuteen saakka.