Luuseriolo, kun ympärillä kaikki pariutuu, hankkii omaisuutta ja jälkikasvua.. ja itse on pitkäaikaistyötön ja sinkku 26v.

Voi kuule.

Kunhan syksyllä alkaa totuus paljastua ja tajutaankin että yhteiskunnan velkakuorma kaatuu yksilöitten niskaan niin olet onnellinen.

Ei velkaa. Tai siis jos ei ole. Ei omaisuutta mitä menettää. Ei perhettä jonka puolesta kantaa huolta, mistä leipää.

Joo

Mene töihin.

Kuinka monta samanlaista aloitusta pitää tehdä? 26v on vielä ihan kakara. Hanki oma elämä!

Olen hakenut töitä, en ole saanut vielä!

ap

Kouluttaudu paremmin työllistävälle alalle. Ehkä sinun pitäisi hieman skarpata olemustasi ja käyttäytymistäsi. Toisille työpaikkoja jopa tarjotaan tänäkin aikan, joten joko sinussa, alassa tai asuinpaikkakunnassasi on vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule.

Kunhan syksyllä alkaa totuus paljastua ja tajutaankin että yhteiskunnan velkakuorma kaatuu yksilöitten niskaan niin olet onnellinen.

Ei velkaa. Tai siis jos ei ole. Ei omaisuutta mitä menettää. Ei perhettä jonka puolesta kantaa huolta, mistä leipää.

Joo

Korot on alhaalla ja lainaa voidaan ottaa aina lisää. Vyön kiristäminen on vaan poliittista retoriikkaa. Taas kerran. Rahaa riittää menee hin sen halutaan riittävän.

Olen suunnilleen ikäisesi (ex-)pariutunut menestyjä. Pariutumiseni kohde vei minulta koko tuhansien eurojen omaisuuteni ja mielenterveyteni. Jälkikasvun hankkimiseen sisältyi yhden lapsen kuolema. Vaihdetaanko? Ai ei vaihdeta? Et sinä oikeasti tiedä, kuinka hyvin tai huonosti ihmisillä on asiat pelkkien tuollaisten ulkoisten seikkojen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta samanlaista aloitusta pitää tehdä? 26v on vielä ihan kakara. Hanki oma elämä!

Hyvin yleinen tilanne, eli aloittajia tuskin on vain yksi.

Olen kuullut nuorena pariutuneilta korkeapalkkaisissa töissä olevilta omakotitalon omistavilta ihmisiltä joskus sellaisia kommentteja, että vaihtaisivat mielellään paikkoja minun kanssani. Olen vuokralla asuva, ikiopiskeleva sinkku ja näiden perhe ja uraelämää viettävien silmissä se mitä minä teen, on tosi ihanan oloista. 

Tunnistan tuon fiiliksen niin hyvin. Itse lopetin 25-vuotiaana korkeakouluopinnot, kun vihdoin myönsin itselleni että ne eivät nyt koskaan tule etenemään minulla siihen tutkintoon. Menin töihin ensimmäiseen paskaduuniin minkä löysin, olin niin kurkkuani myöten täynnä sitä opiskelija-ajan köyhyyttä. Muutama vuosi siitä erosin pitkästä parisuhteestani, tietäen varsin hyvin että voin heittää jäähyväiset hyville suhteille. Duunarimuijana ei tarvitse akateemisia miehiä haikailla, ainakaan jos ei ole superkaunis (yllättäen en ole).

Meanwhile, kaikki nuoruuden ystävät ovat menneet sillä perinteisellä kaavalla, kihloihin, kerrostalokaksio, naimisiin, rivitalonpätkä, eka lapsi, aloitetaan talonrakennus/ostetaan valmis, toinen lapsi...

Eipä ole enää mitään yhteistä heidän kanssa. Onneksi olen introvertti niin yksinäisyys ei mitenkään jäydä sieluani.

Jos olisin sinä, niin kokeilisin woofingia ehkä nyt Suomessa. Jos koronasta joskus päästään niin ulkomailla.

Siinä tapaa uusia ihmisiä ja on hommaakin.

Vierailija kirjoitti:

Olen hakenut töitä, en ole saanut vielä!

ap

Etkä myöskään tule saamaan työtä minkään normaalin työnhaun kautta, koska CV:ssäsi on iso aukko.

26? Eihän tuo ole ikä eikä mikään. Eikös ensisynnyttäjienkin keski-ikä ole nykyään siinä 30 paikkeilla.

Mielestäni olet hyvinkin normaali ja sinunlaisia on paljon eikä monikaan tunne tuollaista painetta vielä tuossa iässä.

Mä olen luuseri vaikka olenkin pariutunut ja saanut lapsen. Talokin on rakennettu. Mutta elämä on paskaa kun on huonossa suhteessa. Siksi olen luusereista luuserein.

Oon 34v ja sinkku. Tiedän monta pariutunutta, jotka ovat paljon surkeampi luusereita. Mutta sullahan on elämä edessä, itsellä alkaa kääntyä jo ehtoon puolelle tämä elo.

Jos on pitkäaikaistyötön, ehkä silloin kannattaa hakeutua kouluun alalle, jolle on töitä. Tai mennä oppisopimuksella. Tai perustaa firma. Onhan noita vaihtoehtoja vaikka kuinka.

Vierailija kirjoitti:

26? Eihän tuo ole ikä eikä mikään. Eikös ensisynnyttäjienkin keski-ikä ole nykyään siinä 30 paikkeilla.

Mielestäni olet hyvinkin normaali ja sinunlaisia on paljon eikä monikaan tunne tuollaista painetta vielä tuossa iässä.

Jotta lapsi syntyisi kun on 30, niin yritykset saada se alulle on hyvä aloittaa jo 28- tai viimeistään 29-vuotiaana. Raskaus kestää 9 kk ja harvoin raskaaksi tulo onnistuu ensi yrittämällä.

Lisäksi ennen lapsen yrittämistä yleensä halutaan tutustua kunnolla äitikandidaattiin, eli käytännössä ap:lla pitäisi olla tyttöystävä jo nyt, jos haluaa olla isä 4 vuoden kuluttua.

Sitä paitsi yleensä halutaan, että on ns. puitteet kunnossa kun lapsi syntyy. Tämä pitää sisällään mm. vakinaiset työt isällä ja äidillä, auton tai autot, omakotitalon tai vähintään rivarinpätkän ja näin poispäin. Niiden hankkimisessa menee vuosia.

Lisäksi huomauttaisin, että pitkäaikaistyöttömänä ollessa vuodet vierivät todella nopeasti, kun paljon mitään ei tapahdu ja päivät ovat samanlaisia. Eli siihen ei ole kuin tovi, kun ap on 30.

Ap, se on sinusta itsestäsi kiinni muuttaa asennettasi niin, että alat elää aktiivista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Oon 34v ja sinkku. Tiedän monta pariutunutta, jotka ovat paljon surkeampi luusereita. Mutta sullahan on elämä edessä, itsellä alkaa kääntyä jo ehtoon puolelle tämä elo.

Jos on pitkäaikaistyötön, ehkä silloin kannattaa hakeutua kouluun alalle, jolle on töitä. Tai mennä oppisopimuksella. Tai perustaa firma. Onhan noita vaihtoehtoja vaikka kuinka.

Mä olen 68-vuotias ja tuntuu että vasta nyt eläkeläisenä alan elää. Naurattaa kuinka jo kaksvitoset kuvittelee olevansa vanhoja, niin tein minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

26? Eihän tuo ole ikä eikä mikään. Eikös ensisynnyttäjienkin keski-ikä ole nykyään siinä 30 paikkeilla.

Mielestäni olet hyvinkin normaali ja sinunlaisia on paljon eikä monikaan tunne tuollaista painetta vielä tuossa iässä.

Jotta lapsi syntyisi kun on 30, niin yritykset saada se alulle on hyvä aloittaa jo 28- tai viimeistään 29-vuotiaana. Raskaus kestää 9 kk ja harvoin raskaaksi tulo onnistuu ensi yrittämällä.

Lisäksi ennen lapsen yrittämistä yleensä halutaan tutustua kunnolla äitikandidaattiin, eli käytännössä ap:lla pitäisi olla tyttöystävä jo nyt, jos haluaa olla isä 4 vuoden kuluttua.

Sitä paitsi yleensä halutaan, että on ns. puitteet kunnossa kun lapsi syntyy. Tämä pitää sisällään mm. vakinaiset työt isällä ja äidillä, auton tai autot, omakotitalon tai vähintään rivarinpätkän ja näin poispäin. Niiden hankkimisessa menee vuosia.

Lisäksi huomauttaisin, että pitkäaikaistyöttömänä ollessa vuodet vierivät todella nopeasti, kun paljon mitään ei tapahdu ja päivät ovat samanlaisia. Eli siihen ei ole kuin tovi, kun ap on 30.

Huom! Synnyttäjien keski-ikä! Ja miksi oletit, että ap on mies? Sanottiinko se jossain, en huomannut.

Asiat voivat muuttua hyvinkin nopeasti. Vielä muutama vuosi sitten, 28-vuotiaana, olin psykoterapiassa juokseva ja elämässään käytännössä luovuttanut nainen. Olin vain ylioppilas, työtön kuntoutuja. Tulevaisuus näytti mustalta.

Nyt, kolme vuotta myöhemmin, olen rakastunut, kihloissa, muuttanut omakotitaloon (joka toki ei ole minun, mutta seuraavasta tulen omistamaan puolet), opiskelen ja tulevaisuudessa toivottavasti työllistyn opiskelemalleni alalle. Lapsi tulee jos on tullakseen, ei ole vielä liian myöhäistä.

Pointtini on, että vielä kolme vuotta sitten tulevaisuus oli minulle pelkkä musta aukko. Nyt näen siellä enemmän valoa!

26-vuotiaana kaikki on vielä mahdollista, kun itse antaa sille kaikelle mahdollisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

26? Eihän tuo ole ikä eikä mikään. Eikös ensisynnyttäjienkin keski-ikä ole nykyään siinä 30 paikkeilla.

Mielestäni olet hyvinkin normaali ja sinunlaisia on paljon eikä monikaan tunne tuollaista painetta vielä tuossa iässä.

Jotta lapsi syntyisi kun on 30, niin yritykset saada se alulle on hyvä aloittaa jo 28- tai viimeistään 29-vuotiaana. Raskaus kestää 9 kk ja harvoin raskaaksi tulo onnistuu ensi yrittämällä.

Lisäksi ennen lapsen yrittämistä yleensä halutaan tutustua kunnolla äitikandidaattiin, eli käytännössä ap:lla pitäisi olla tyttöystävä jo nyt, jos haluaa olla isä 4 vuoden kuluttua.

Sitä paitsi yleensä halutaan, että on ns. puitteet kunnossa kun lapsi syntyy. Tämä pitää sisällään mm. vakinaiset työt isällä ja äidillä, auton tai autot, omakotitalon tai vähintään rivarinpätkän ja näin poispäin. Niiden hankkimisessa menee vuosia.

Lisäksi huomauttaisin, että pitkäaikaistyöttömänä ollessa vuodet vierivät todella nopeasti, kun paljon mitään ei tapahdu ja päivät ovat samanlaisia. Eli siihen ei ole kuin tovi, kun ap on 30.

Huom! Synnyttäjien keski-ikä! Ja miksi oletit, että ap on mies? Sanottiinko se jossain, en huomannut.

Asiat voivat muuttua hyvinkin nopeasti. Vielä muutama vuosi sitten, 28-vuotiaana, olin psykoterapiassa juokseva ja elämässään käytännössä luovuttanut nainen. Olin vain ylioppilas, työtön kuntoutuja. Tulevaisuus näytti mustalta.

Nyt, kolme vuotta myöhemmin, olen rakastunut, kihloissa, muuttanut omakotitaloon (joka toki ei ole minun, mutta seuraavasta tulen omistamaan puolet), opiskelen ja tulevaisuudessa toivottavasti työllistyn opiskelemalleni alalle. Lapsi tulee jos on tullakseen, ei ole vielä liian myöhäistä.

Pointtini on, että vielä kolme vuotta sitten tulevaisuus oli minulle pelkkä musta aukko. Nyt näen siellä enemmän valoa!

26-vuotiaana kaikki on vielä mahdollista, kun itse antaa sille kaikelle mahdollisuuden.

Pääosa syrjäytyneistä on miehiä. Mikä mm. johtuu siitä, että miehille puolison löytäminen on paljon vaikeampaa kuin naisille.