Taisteluväsymys ilmiönä (Korona-väsymys)
Onko teistä jo Korona ohi, miten suhtaudutte Ruotsin kauheaan tilanteeseen?
Olen ns. Lockdowneri, en osaa hellittää virussuojiani, tuntuu että ihmiset ei jaksa keskittyä edes tappavaan kulkutautiin nettiaikoina
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Mikä on lockdowneri?
Sellainen, joka pysyy kotona.
Kyllä muakin jo väsyttää. Kevät on ollut elämäni raskain.
On kuitenkin hyvin mukavaa jos se nyt alkaisi olla Suomessa ohitse. Voisi taas elää vähän kuin ennenkin.
Kaupassa en ole minäkään vielä käynyt.
Ei ole väsymystä, mutta työnantaja on jo edellyttänyt ihmisten tapaamista. Etätyöt loppuvat kesäloman jälkeen. Olisin halunnut jatkaa täyseristyksessä, omaehtoisesti en ole käynyt edes kaupassa. Kesälomaa on tarkoitus viettää hyvin vakavasta vastustuskyvyn puutteesta kärsivän ihmisen kanssa ja nämä työmääräykset nipistävät loma-ajasta, sillä haluan olla kaksi viikkoa eristyksessä.
Pidän etäisyyttä vieraisiin ihmisiin mutta tapaan kyllä omaa sukua. Pesen käsiäni, siinä se.
Ei ole ollut taisteluväsymystä, kun en ole taistellut vaan elänyt kuten normaalistikin.
Ei kerkee miettiä koronaa, tärkeempää ja kiireisempää ja ennenkaikkea mielenkiintosempaa tekemistä. Ei riitä enerkiaa en pelkäämmiseen
Täällä Lapin sairaanhoitopiirin alueella viimeisin tartunta on huhtikuussa. Ei vaikuta koronatoimet enää mitenkään elämääni, paitsi ulkomaanmatkoja en vielä varaa. Ensi kuussa vierailen veljeni luona Tampereella.
Olen 32 vuotias nainen ja äiti ja kiitän kaikkia "Lockdownereita", en omasta hengestä ole huolissani kun olen jo sillain jossain universumin hellässä huomassa tai Jumalan käsissä, lapsia mietin että miten pienimmäinen pärjää kun ollaan niin valtavan kiintuneitä ja kaikista poikasista tämä yksi on vähän että pärjääkö, vanhemmat lapset pärjäisi- ehkä puolueellista mutta noin mietin, rakastan tasan yhtä paljon kaikkia ja tuota miestäkin, mopopoikaa.
Minulla on remissiossa oleva leukemia, jo kahdesti olen palautettu saattohoitopäätöksen tekevältä lääkäriltä jatkolääkkeiden kanssa, en edes kuolemaa pelkää vaan sitä kun tai jos kuulen sen saattohoitopäätöksen niin omaa reaktiota. . On ihan kamalaa hymyillä lapsille jyrkänteellä ja toivoa että liukastuisi ettei jää mielikuvia sairaalasängystä ja kivulloisesta äidistä.
Lockdown OK!
Ihmettelen mistä syystä.
Olen käynyt koko ajan kaupassa, nähnyt ihmisiä. Juuri olin 30 henkilön juhlissa
Vierailija kirjoitti:
Olen 32 vuotias nainen ja äiti ja kiitän kaikkia "Lockdownereita", en omasta hengestä ole huolissani kun olen jo sillain jossain universumin hellässä huomassa tai Jumalan käsissä, lapsia mietin että miten pienimmäinen pärjää kun ollaan niin valtavan kiintuneitä ja kaikista poikasista tämä yksi on vähän että pärjääkö, vanhemmat lapset pärjäisi- ehkä puolueellista mutta noin mietin, rakastan tasan yhtä paljon kaikkia ja tuota miestäkin, mopopoikaa.
Minulla on remissiossa oleva leukemia, jo kahdesti olen palautettu saattohoitopäätöksen tekevältä lääkäriltä jatkolääkkeiden kanssa, en edes kuolemaa pelkää vaan sitä kun tai jos kuulen sen saattohoitopäätöksen niin omaa reaktiota. . On ihan kamalaa hymyillä lapsille jyrkänteellä ja toivoa että liukastuisi ettei jää mielikuvia sairaalasängystä ja kivulloisesta äidistä.
Itkettää
Lockdown OK!
Millään väliä. Covid-19:n hypertrofia johtaa covid-20 kehitykseen, mistä pikkuhiljalleen 21, 22 jne...
Miksi sun pitäisi hellittää virussuojaasi? Saathan sä sen pitää, vaikka muut eivät pitäisikään.
Vierailija kirjoitti:
Millään väliä. Covid-19:n hypertrofia johtaa covid-20 kehitykseen, mistä pikkuhiljalleen 21, 22 jne...
Lol. Oletpas hauska...
Tämän päivän iltasanomissa..
"Koronasairas Åsa on ollut kuumeessa 96 päivää
Aftonbladetin haastattelema Åsa Kristoferson Hedlund pitää pitkittyneesti oireilevia näkymättömänä ryhmänä.
Ruotsalainen Åsa Kristoferson Hedlund ei arvosta maan hallituksen koronalinjaa. 43-vuotias nainen on potenut koronaviruksen aiheuttamaa tautia maaliskuun puolivälistä lähtien. Kuumeessa hän on ollut 96 päivää.
– Olen huolissani siitä, että en parane. Joka kerta tulee uusi takaisku, vähintään kerran päivässä, jolloin menettää uskon arvokkaaseen elämään, hän kertoo ruotsalaislehti Aftonbladetille.
Julkinen keskustelu pyörii kuolleiden lukumäärän ympärillä, mutta Kristoferson Hedlundia huolettaa elossa olevien tilanne.
Hänellä oireita on pitkä lista, ja uusia ilmaantuu säännöllisesti. Nieleminen tekee kipeää ja yskä on ikävä. Lääkärissä hengitysvaikeuksia pidettiin paniikkikohtauksina, mutta Kristoferson Hedlundin mukaan kyseessä on selvä koronaoire. Ihoa on lisäksi polttanut, vatsa
vaivannut, sydäntä tykyttänyt, selkää ja rintaa särkenyt ja turvottanut. Röntgenkuvat osoittavat, että korona on tehnyt muutoksia keuhkoissa.
LINKÖPINGLÄISNAINEN on kuvannut joka päivä kolmen kuukauden ajan, kun hän mittaa kuumeensa. Lukemat nousevat yhä yli 39 asteeseen.
– Kuvaan tätä epäuskosta. Tahdon, että voin todistaa nämä kuumeaallot, hän kertoo.
Vielä maaliskuussa hän oli toiveikas: hän ei kuulu riskiryhmiin eikä ole aiemmin juurikaan sairastellut. Pohjakunto oli paljon pyöräilevällä naisella hyvä. Vaikeat hengitysoireet pysäyttivät pian sairastumisen jälkeen.
Kristoferson Hedlundin mielestä pitkittyneesti oireilevien asema on sietämättömän huono. Tietoa heidän lukumäärästään ei kerätä... "
Ja joku vieläkin uskottelee itselleen tämän olevan perusflunssa!
Itselläni varotoimet näkyvät niin, etten mene enää isoihin kaupunkeihin ostoksille. Tilaan verkosta sen, mitä olen ennen täältä pikkukylästä lähtenyt hakemaan. Tarvittaessa en mene kaupunkiin enää ikinä, se on vain opittu tapa lähteä sinne kaupoille. Minulla astma, sekä autoimmuunisairaus enkä usko siihen, että tämä on joku tavallinen tauti, niin järeät toimenpiteet oli siellä Kiinassa kun videoita sieltä talvella katselin sekä kiinalaisten bloggarien kertomuksia kuuntelin niin kauan kunnes viranomaiset pidättivät heidät.
Turistit ulkomailta ja suomalaiset ulkomailla kävijät tuovat sitä tautia tänne pyytämättä. Seuraava iso aalto varmaan sitten syksyllä/talvella taas?
Korona e ole mun mielestä ohi, mutta tilanne Suomessa sen verran rauhallinen, että en ole vähään aikaan jaksanut pahemmin seurata uutisointia aiheesta. Olen kerännyt päivittäin tilastoa asiasta, mutta en muuta. Lisäksi olen kirjoittanut blogiini aiheesta. Ihan siksi, että voin joskus vuosien päästä lukea, millaista tämä aika mulle oli. Asioita kun tuppaa unohtamaan aika helposti.
Olen myös lockdowneri, mutta en varsinaisesti tartunnan pelosta vaan käytännön syistä. Mulla kun on iäkkäät vanhemmat ja jonkun on voitava käydä heidänkin luonaan. Olen lähisuvusta ainoa, jolla on ollut mahdollisuus ryhtyä lockdowneriksi. Ensi lauantai on 100. päivä, kun en ole käynyt edes kaupassa. Kyllä mullekin on mainitsemasi taisteluväsymys iskenyt. En jaksa seurata Ruotsin tilannetta enkä muidenkaan maiden tilannetta. Koronakiintiöni alkaa olla täynnä, mutta se ei muuta suhtautumistani eristyksissä olemiseeni.