Äiti raivosi ja riuhtoi lastaan Linnanmäellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillekin tuntuu olevan niin valtavan vaikeaa uskoa, että joku vanhempi voi väkivaltaisesti riuhtoa pientä lastaan julkisella paikalla?

Noh, me jotkut emme ole niin sinisilmäisiä, että uskoisimme kyseenalaistamatta kaiken, mistä täällä meuhkataan. Kutsutaan medialukutaidoksi. Suosittelen opettelemaan. 

Eli tänne ei voi tehdä avausta mistään, mitä on nähnyt tai kokenut, ellei voi sinulle aukottomasti todistaa sitä, että asia on varmasti tapahtunut? Vaikeaksi menee keskustelu.

Ei tuossa noin sanottu. Totta kai aihe vapaalle saa tehdä aloituksia mistä haluaa. Mutta ei pidä olettaa, että kaikki tuosta vaan nielaisevat tarinat yrittämättäkään kyseenalaistaa niitä. Siitähän se keskustelu syntyy, kun erilaiset näkemykset asioista kohtaavat. Täällä tosin tunnutaan ajattelevan nykyisin, että ainut keskustelunmuoto on järjetön (ja perusteeton) meuhkaaminen mistä tahansa aiheesta. 

Ymmärrän, itsekin jäädyn järkytyksestä noissa tilanteissa. Mutta ei tuo nykyään tavatonta ole. Menkää viikonloppuna Jumboon, niin näette noita raivohulluja vanhempia ihan tarpeeksi. Enkä halua ikäsyrjiä, mutta nuoret äidit on niitä pahimpia, pinna katkeaa sekunnissa. Moni voisi vain jättää nämä vauvatalkoot väliin ja keskittyä omaan itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä näin kerran Särkänniemessä kun joku äiti etsi lastaan. Ihan paniikissa ja itku kurkussa. Vihdoin lapsi löytyi, noin neljävuotias, ja äiti sai ihan hirveän raivarin. Ravisteli lasta harteista ja huusi ettei noin saa tehdä. Ei saa lähteä yksin, äiti säikähti ihan hirveästi. Lapsi itki hillittömästi.

Sitten he halasivat ja äitikin itki.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Raivo on hyvin yleinen ja inhimillinen reaktio paniikin purkautuessa. Siitä on turha ketään lähteä syyllistämään. Kaikki me olemme vain ihmisiä ja joskus menee yli. Silloin toimitaan niin kuin tuossa kuvataan loppuosan osalta. Pyydetään anteeksi raivoamista ja selitetään, miksi raivo tuli. 

Joillakin vanhemmilla kyllä jää tekemättä se anteeksipyyntö ja halaus -osa.

Lapsi saa sitten vaan kuulla sen aikuisen paniikkiraivon.

Varmasti on näin. Mutta mitä voit sille asialle, tai mitä kukaan voi? Mitä enemmän asiasta meuhkataan, sitä paremmin jäävät piiloon ne, jotka oikeasti ovat väkivaltaisia piruja. Tietävät olevansa ja opettelevat kätkemään ja naamioimaan sen.

Ne jäljelle jäävät räjähtämiset jotka nähdään, ovat sitten niiden tekosia, joilla syystä tai toisesta yllättäen keittää yli. Kun hekin tietävät miten kovasti heitä julkisesti paheksutaan, hekin alkavat kerätä painetta kattilaansa niin, että kansi lentää seuraavalla kertaa kattoon juuri sen takia, että he ovat yrittäneet hymistellä liian pitkään ja lapselle ei ole mennyt viesti ajallaan perille.

En pidä lainkaan nykyisestä ilmapiiristä. Se siivoaa kaikki ikävät asiat pois silmistä ja pahentaa niitä samalla, ja kaikkien pelko ja inho ja epärealismi lisääntyvät.

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, itsekin jäädyn järkytyksestä noissa tilanteissa. Mutta ei tuo nykyään tavatonta ole. Menkää viikonloppuna Jumboon, niin näette noita raivohulluja vanhempia ihan tarpeeksi. Enkä halua ikäsyrjiä, mutta nuoret äidit on niitä pahimpia, pinna katkeaa sekunnissa. Moni voisi vain jättää nämä vauvatalkoot väliin ja keskittyä omaan itseensä.

Moni voisi myös opetella elämään normaalissa maailmassa eikä pahoittaa mieltään ihan kaikesta. Lisäksi voisi keskittyä siihen omaan itseensä ja antaa perheiden hoitaa kauppareissunsa ilman kyttäämistä. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin tekopyhä "järkyttynyt" taivastelija katsomassa avuttomana, kun lapseni kiukuttelee.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse miehenä puutun jokaiseen tällaiseen tilanteeseen mitä näen.

Miehenä? Miten sukupuoli liittyy puuttumiseen tai puuttumattomuuteen?

Siten, että juurihan ap toi esille, että naisena ei kyennyt asiaan puuttumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, itsekin jäädyn järkytyksestä noissa tilanteissa. Mutta ei tuo nykyään tavatonta ole. Menkää viikonloppuna Jumboon, niin näette noita raivohulluja vanhempia ihan tarpeeksi. Enkä halua ikäsyrjiä, mutta nuoret äidit on niitä pahimpia, pinna katkeaa sekunnissa. Moni voisi vain jättää nämä vauvatalkoot väliin ja keskittyä omaan itseensä.

Moni voisi myös opetella elämään normaalissa maailmassa eikä pahoittaa mieltään ihan kaikesta. Lisäksi voisi keskittyä siihen omaan itseensä ja antaa perheiden hoitaa kauppareissunsa ilman kyttäämistä. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin tekopyhä "järkyttynyt" taivastelija katsomassa avuttomana, kun lapseni kiukuttelee.  

Sen verran on lapsiarkea elämässä jo koettu, että lapsen kiukku, raivo tai mikään muukaan alkukantainen käytös ei hätkäytä yhtään. Mutta aikuisen vajoaminen omaan raivoon ja riehaantuminen lapselle jaksaa ihmetyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, itsekin jäädyn järkytyksestä noissa tilanteissa. Mutta ei tuo nykyään tavatonta ole. Menkää viikonloppuna Jumboon, niin näette noita raivohulluja vanhempia ihan tarpeeksi. Enkä halua ikäsyrjiä, mutta nuoret äidit on niitä pahimpia, pinna katkeaa sekunnissa. Moni voisi vain jättää nämä vauvatalkoot väliin ja keskittyä omaan itseensä.

Moni voisi myös opetella elämään normaalissa maailmassa eikä pahoittaa mieltään ihan kaikesta. Lisäksi voisi keskittyä siihen omaan itseensä ja antaa perheiden hoitaa kauppareissunsa ilman kyttäämistä. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin tekopyhä "järkyttynyt" taivastelija katsomassa avuttomana, kun lapseni kiukuttelee.  

Sen verran on lapsiarkea elämässä jo koettu, että lapsen kiukku, raivo tai mikään muukaan alkukantainen käytös ei hätkäytä yhtään. Mutta aikuisen vajoaminen omaan raivoon ja riehaantuminen lapselle jaksaa ihmetyttää.

"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa..." Itse en ihmettele, koska ymmärrän, että ihmiset ovat ihmisiä ja joskus läikkyy yli esim. ylivoimaisen väsymyksen tai mt-ongelmien vuoksi. Siinä ei taivastelu auta yhtään, vaan pahentaa vain tilannetta. 

Vierailija kirjoitti:

No mitä jos lapsi on ollut vaikka kateissa ja äiti on ollut tosi pelästynyt? Kerran oli tilanne kun lapsi tuli potkupyörällä alamäkeä ja tietty suoraan autotielle. Isä juoksi perässä. Onneksi oli hyvä näkyvyys niin ehdin auton pysäyttää hyvissä ajoin. Lapsi kaatui sitten autotielle ja isä ei mitenkään kauhean hellästi lasta nostanut pois. Olisin varmaan itse reagoinut samalla tavalla.

Kiitos sulle!

Itseltä on kerran lähtenyt nelivuotias karkuun. Olin viimeisilläni raskaana, ylämäkeen työntelin 2 X 2 vuotiaita ja kauppaostoksia.

Mikä hiton päähän pisto tosiaan muksulle tuli nauraa käkätti vaan, kun hädissäni yritin saada sitä kiinni. Hänellä oli joku leikki selkeesti menossa... sitten se alkoi juostessaan kaartamaan autotien puolelle. Hittolainen, että mä huusin rumastikin "nyt perkeleen kakara pysähdyt!" kun mitkään sanat ei auttaneet... ja huidoin, yritin äheltää rattaita.

Aivan ihana pariskunta näki autostaan tilanteen ja siellä isäntä hyppäs autosta ulos ja nappas naperon syliinsä, ennenkuin juoksenteli muualle.

Kyllä mä olin onnellinen ja helpottunut siinä tilanteessa. Ikikiitollinen näille auttajille. Itkin vaan ilosta huojentuneena. Ärräpäät oli jo käytetty.

ymmärrän hyvin, että vanhempi saattaa huutaa rumastikin noissa tilanteissa.

Törkeä provo. Ap ei ole palannut yhtään kertaan selventämään tilannetta.

Tuleepa paha mieli, kun lukee näitä viestejä...ihan kuin lapsen fyysinen kurittaminen olisi suurimman osan mielestä hyväksyttävää! Itse ymmärrän kyllä sellaiset tilanteet, joissa tarvitaan esim kiinnipitämistä, mutta tässä tapauksessa lapsi oli paikoillaan ja äitinsä tosiaan raivoten repäisi lasta harteilta ja jatkoi edelleen järkyttävää raivoamista. Kuljin ohi, mutta käännyin takaisin katsomaan ja äiti edelleen kihisi ja selitti lapsen isälle "ettei enää kestä tuota!". Lapsi itki hysteerisenä paikoillaan ja isänsä yritti hänelle jutella. Tarkoitukseni ei ollut nyt ketään arvostella, enkä siksi halunnutkaan tarkemmin kuvailla tapahtumia, vaan halusin nostaa tämän aiheen esille, jotta tällaisissa ylilyöntitilanteissa puututtaisiin (lempeästi) tapahtumiin. Itse epäilen, että kotona sattuu vieläkin ikävämpiä tilanteita, jos julkisellakin paikalla pinna noin palaa. Etenkin, kun isälle tilanne näytti, kuin arkipäivältä. Myös oma mieheni näki tilanteen ja pitää sitä väkivaltana. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä aloittajan alle vuoden ikäinen tajuaa sea lifesta? Ei mitään.

No asiaan. Aika moni muuten ottaa lasta käsivarresta kiinni ja "riuhtoo". Tapahtuu myös päiväkodeissa.

Ei ota. Eikä riuhdo.

Miten sitten pysäytät esim. karkuun lähtevän taaperon? Äläkä edes yritä väittää, että taaperosi ei koskaan ole yrittänyt karata tai muuten tehdä pahojaan. Sitä ei usko kukaan. 

Karkuun lähtevää taaperoa ei tarvi pysäyttää riuhtomalla ja raivoamalla. 

Mun lapset ei ole koskaa tollein karkuun lähteneet. Ne on pysyneet vanhempien lähellä aina, koska vanhemman luona on kivaa ja turvallista.

Hyvä homma.  Lapset on todella ärsayttäviä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä aloittajan alle vuoden ikäinen tajuaa sea lifesta? Ei mitään.

No asiaan. Aika moni muuten ottaa lasta käsivarresta kiinni ja "riuhtoo". Tapahtuu myös päiväkodeissa.

Ei ota. Eikä riuhdo.

Miten sitten pysäytät esim. karkuun lähtevän taaperon? Äläkä edes yritä väittää, että taaperosi ei koskaan ole yrittänyt karata tai muuten tehdä pahojaan. Sitä ei usko kukaan. 

Karkuun lähtevää taaperoa ei tarvi pysäyttää riuhtomalla ja raivoamalla. 

Mun lapset ei ole koskaa tollein karkuun lähteneet. Ne on pysyneet vanhempien lähellä aina, koska vanhemman luona on kivaa ja turvallista.

Älä edes kuvittele, että uskomme tuota. Ennemmin lapsesi pysyvät rinnallasi, koska pelkäävät sinua niin paljon, etteivät uskalla uhmata. Terveessä ja turvallisessa perheessä kasvanut lapsi testailee rajoja, koska tietää ettei häntä rakastetaan siitä huolimatta. Vain pelolla vaiennetut lapset tekevät aina niin kuin vanhemmat käskevät. Oikeasti sinulla ei onneksi lapsia olekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä aloittajan alle vuoden ikäinen tajuaa sea lifesta? Ei mitään.

No asiaan. Aika moni muuten ottaa lasta käsivarresta kiinni ja "riuhtoo". Tapahtuu myös päiväkodeissa.

Ei ota. Eikä riuhdo.

Miten sitten pysäytät esim. karkuun lähtevän taaperon? Äläkä edes yritä väittää, että taaperosi ei koskaan ole yrittänyt karata tai muuten tehdä pahojaan. Sitä ei usko kukaan. 

Karkuun lähtevää taaperoa ei tarvi pysäyttää riuhtomalla ja raivoamalla. 

Mun lapset ei ole koskaa tollein karkuun lähteneet. Ne on pysyneet vanhempien lähellä aina, koska vanhemman luona on kivaa ja turvallista.

Älä edes kuvittele, että uskomme tuota. Ennemmin lapsesi pysyvät rinnallasi, koska pelkäävät sinua niin paljon, etteivät uskalla uhmata. Terveessä ja turvallisessa perheessä kasvanut lapsi testailee rajoja, koska tietää ettei häntä rakastetaan siitä huolimatta. Vain pelolla vaiennetut lapset tekevät aina niin kuin vanhemmat käskevät. Oikeasti sinulla ei onneksi lapsia olekaan. 

*tietää, että häntä rakastetaan

Vierailija kirjoitti:

Tuleepa paha mieli, kun lukee näitä viestejä...ihan kuin lapsen fyysinen kurittaminen olisi suurimman osan mielestä hyväksyttävää! Itse ymmärrän kyllä sellaiset tilanteet, joissa tarvitaan esim kiinnipitämistä, mutta tässä tapauksessa lapsi oli paikoillaan ja äitinsä tosiaan raivoten repäisi lasta harteilta ja jatkoi edelleen järkyttävää raivoamista. Kuljin ohi, mutta käännyin takaisin katsomaan ja äiti edelleen kihisi ja selitti lapsen isälle "ettei enää kestä tuota!". Lapsi itki hysteerisenä paikoillaan ja isänsä yritti hänelle jutella. Tarkoitukseni ei ollut nyt ketään arvostella, enkä siksi halunnutkaan tarkemmin kuvailla tapahtumia, vaan halusin nostaa tämän aiheen esille, jotta tällaisissa ylilyöntitilanteissa puututtaisiin (lempeästi) tapahtumiin. Itse epäilen, että kotona sattuu vieläkin ikävämpiä tilanteita, jos julkisellakin paikalla pinna noin palaa. Etenkin, kun isälle tilanne näytti, kuin arkipäivältä. Myös oma mieheni näki tilanteen ja pitää sitä väkivaltana. Ap.

Miten lapsellinen sinä oletkaan. Se, ettei usko kaikkia satuja, mitä av:lla kirjoitetaan, ei tarkoita, että hyväksyy väkivallan. Jotain rajaa nyt näihin aivopieruihin! Liian läpinäkyvää tuo värittäminen tässä tarinassa. 

P.S. Ne, jotka todella kohtelevat lapsiaan kaltoin eivät tasan tee sitä julkisella paikalla. Kulissit pidetään pystyssä, vaikka kaikilla silmät mustana. Tämän toki tietäisitkin, jos oikeasti olisit väkivaltaisesta perheestä niin kuin väität. 

Mutta sitten ku isä toimii samoin ni et varmaan edes hnuomaa?! Siis aivan jörkyttävää sweksismii toi syn käytös, sovinistiksikin saattaisin sua sanoo1!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä aloittajan alle vuoden ikäinen tajuaa sea lifesta? Ei mitään.

No asiaan. Aika moni muuten ottaa lasta käsivarresta kiinni ja "riuhtoo". Tapahtuu myös päiväkodeissa.

Ei ota. Eikä riuhdo.

Miten sitten pysäytät esim. karkuun lähtevän taaperon? Äläkä edes yritä väittää, että taaperosi ei koskaan ole yrittänyt karata tai muuten tehdä pahojaan. Sitä ei usko kukaan. 

Miten ihmeessä mikään ylimääräinen riuhtominen auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä aloittajan alle vuoden ikäinen tajuaa sea lifesta? Ei mitään.

No asiaan. Aika moni muuten ottaa lasta käsivarresta kiinni ja "riuhtoo". Tapahtuu myös päiväkodeissa.

Ei ota. Eikä riuhdo.

Miten sitten pysäytät esim. karkuun lähtevän taaperon? Äläkä edes yritä väittää, että taaperosi ei koskaan ole yrittänyt karata tai muuten tehdä pahojaan. Sitä ei usko kukaan. 

Karkuun lähtevää taaperoa ei tarvi pysäyttää riuhtomalla ja raivoamalla. 

Mun lapset ei ole koskaa tollein karkuun lähteneet. Ne on pysyneet vanhempien lähellä aina, koska vanhemman luona on kivaa ja turvallista.

Just joo, lapsien normaali kehitysvaihe on sekin vanhempien vika. Mikäpä ei nykyään olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä aloittajan alle vuoden ikäinen tajuaa sea lifesta? Ei mitään.

No asiaan. Aika moni muuten ottaa lasta käsivarresta kiinni ja "riuhtoo". Tapahtuu myös päiväkodeissa.

Ei ota. Eikä riuhdo.

Miten sitten pysäytät esim. karkuun lähtevän taaperon? Äläkä edes yritä väittää, että taaperosi ei koskaan ole yrittänyt karata tai muuten tehdä pahojaan. Sitä ei usko kukaan. 

Miten ihmeessä mikään ylimääräinen riuhtominen auttaa?

Kyllä siinä tosissaan saa kiinni pitää kun lapsi saa raivokohtauksen kun ei saanut tahtoaan läpi. Itselleni ainakin tulee ihan hiki kun taistelen alle 2v kanssa siitä saako autotielle juosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä aloittajan alle vuoden ikäinen tajuaa sea lifesta? Ei mitään.

No asiaan. Aika moni muuten ottaa lasta käsivarresta kiinni ja "riuhtoo". Tapahtuu myös päiväkodeissa.

Ei ota. Eikä riuhdo.

Miten sitten pysäytät esim. karkuun lähtevän taaperon? Äläkä edes yritä väittää, että taaperosi ei koskaan ole yrittänyt karata tai muuten tehdä pahojaan. Sitä ei usko kukaan. 

Miten ihmeessä mikään ylimääräinen riuhtominen auttaa?

Kuka täällä puhui ylimääräisestä riuhtomisesta? Hysteerikot tuppaavat tulkitsemaan ihan normaalin käsivarresta kiinni nappaamisen riuhtomiseksi. Sellaisesta varmasti ollut kyse tässäkin, jos edes on totta koko tarina.