Äiti raivosi ja riuhtoi lastaan Linnanmäellä

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillekin tuntuu olevan niin valtavan vaikeaa uskoa, että joku vanhempi voi väkivaltaisesti riuhtoa pientä lastaan julkisella paikalla?

Noh, me jotkut emme ole niin sinisilmäisiä, että uskoisimme kyseenalaistamatta kaiken, mistä täällä meuhkataan. Kutsutaan medialukutaidoksi. Suosittelen opettelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minkä helvetin takia niin moni puolustelee ja vähättelee lapseen kohdistuvaa väkivaltaa täällä? Kolkuttaako oma omatunto vai mistä on kyse? AP kertoi tilanteen, joita valitettavasti tapahtuu, ja suljettujen ovien takana vielä enemmän. Aika häiriintynyt pitää olla, että kuvittelee pienen lapsen hurjiintuneen riepottelun olevan joko a) yksiselitteisesti keksitty juttu tai b) normaaalia.

Vaikea on syytelläkään, kun ei ollut paikalla näkemässä mitä todella kävi. En kuulu siihen ihmistyyppiin, joka lietsoo itsensä raivoon ja syyttelee tuntemattomia vain siksi, että joku sanoo av:lla nähneensä tuollaisen tilanteen. Emmehän voi mitenkään tietää, vaikka ap olisi keksinyt päästään koko jutun ihan vain lietsomistarkoituksessa. Siksi on syytä olla villiintymättä tässä(kään) tapauksessa. Totuus voi olla ihan muuta kuin mitä meille kerrotaan. 

Uskon aloittaja, koska on vanhempia jotka ovat väkivaltaisia. Itsekkin joskus fantasioin teinin hakkaamisesta.

Sääli ettet pystynyt puuttumaan asiaan. Mutta ymmärrettävää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillekin tuntuu olevan niin valtavan vaikeaa uskoa, että joku vanhempi voi väkivaltaisesti riuhtoa pientä lastaan julkisella paikalla?

Jonkinlainen sokeus? Huono omatunto? Se, ettei kestä ajatusta, että joku kohtelisi väärin pientä lasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillekin tuntuu olevan niin valtavan vaikeaa uskoa, että joku vanhempi voi väkivaltaisesti riuhtoa pientä lastaan julkisella paikalla?

Noh, me jotkut emme ole niin sinisilmäisiä, että uskoisimme kyseenalaistamatta kaiken, mistä täällä meuhkataan. Kutsutaan medialukutaidoksi. Suosittelen opettelemaan. 

Ja tähän lisäksi vielä se että ihmiset tulkitsevat termejä ja tilanteita eri tavalla, joku kokee tilanteen huutamisena ja toinen taas ajattelee että vähän painokkaammin komensi. Kädestä nostamisen toinen näkee ihan tavallisena tilanteena ja toisen mielikuva on paljon radikaalimpi jne.

Ap, jos ei muuta niin ainakin ensi kerralla jos vastaava tilanne tapahtuu niin todennäköisesti puutut tilanteeseen helpommin kun olet nyt ajatellut asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillekin tuntuu olevan niin valtavan vaikeaa uskoa, että joku vanhempi voi väkivaltaisesti riuhtoa pientä lastaan julkisella paikalla?

Jonkinlainen sokeus? Huono omatunto? Se, ettei kestä ajatusta, että joku kohtelisi väärin pientä lasta?

Oikea vastaus: Tarpeeksi kauan palstailua takana. Kokemus opettanut, että täällä mesotaan milloin mistäkin. Hyttysen pistostakin saadaan lietsottua suunnilleen kolmas maailmansota, kun juttu oikein paisuu. 

Lähikaupassa muutama päivä sitten oli äiti lastensa kanssa. Jonottivat meidän takana, ja pienin, arviolta alle 2-vuotias, työnteli lasten pieniä ostoskärryjä. Se ei meinannut saada pysyttyä jonossa ja lähti kärryineen taapertamaan meistä ohi, jolloin äiti harppasi eteenpäin ja repäisi lapsen olkavarresta meidän taakse karjuen. Enkä tarkoita asiallista moittimista, vaan oikeasti kovaa karjumista. Lapsen kärryt kippasivat kiskaisun voimasta nurin ja tavarat lenteli niistä. Teki tosi pahaa ja harmittaa näin jälkikäteen, etten sanonut mitään. Pelkäsin eniten, että joudun väittelytilanteeseen ja haukuttavaksi oman lapseni nähden. Olen arka, tuppisuinen ja huono pitämään puoliani muutenkaan. Siksi en sanonut mitään. Lapsi takanamme tuhersi itkua. Sääliksi käy, tuski oli eka tai vika kerta.

Totta kai kaikilla tulee joskus kärsivällisyyden raja vastaan, mutta joku roti nyt siihenkin, miten se puretaan.

No joskus tapahtuu ylilyöntejä. Kuvittele päivä, jolloin olet aamulla tapellut lapsen kanssa päiväkotiin lähdöstä, mennyt töihin ja kuullut että sinut irtisanotaan tuotannollisista syistä, menet kotiin kesken työpäiväsi ja yllätät miehesi toisen naisen kanssa sängystä. Haet lapsen ja lähdet Linnanmäelle, koska et kestä mennä kotiin. Lapsikin kiukuttelee jatkuvasti ja et pysty enää kestämään vastoinkäymisiä aikuismaisen viilipytysti.

Et voi tietää tilanteen taustaa, joten ei kannata heti kovaan ääneen tuomita ja vetää omia johtopäätöksiä kaikista tilanteista. Tarvittaisiin molempien osapuolien kertomus.

Päivystyksen sairaanhoitajana on useampi kerta vastaan tullut potilaana lapsi jonka olkapää sijoiltaan kun nostettu/retuutettu. Lasu tehdään aina. Lapsen vanhempi, joka riuhtonut kädestä on useinmiten se joka tuo lapsen ja on itsekin aivan pois tolaltaan ja järkyttynyt mitä tuli tehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä näin kerran Särkänniemessä kun joku äiti etsi lastaan. Ihan paniikissa ja itku kurkussa. Vihdoin lapsi löytyi, noin neljävuotias, ja äiti sai ihan hirveän raivarin. Ravisteli lasta harteista ja huusi ettei noin saa tehdä. Ei saa lähteä yksin, äiti säikähti ihan hirveästi. Lapsi itki hillittömästi.

Sitten he halasivat ja äitikin itki.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Raivo on hyvin yleinen ja inhimillinen reaktio paniikin purkautuessa. Siitä on turha ketään lähteä syyllistämään. Kaikki me olemme vain ihmisiä ja joskus menee yli. Silloin toimitaan niin kuin tuossa kuvataan loppuosan osalta. Pyydetään anteeksi raivoamista ja selitetään, miksi raivo tuli. 

Joillakin vanhemmilla kyllä jää tekemättä se anteeksipyyntö ja halaus -osa.

Lapsi saa sitten vaan kuulla sen aikuisen paniikkiraivon.

Varmasti on näin. Mutta mitä voit sille asialle, tai mitä kukaan voi? Mitä enemmän asiasta meuhkataan, sitä paremmin jäävät piiloon ne, jotka oikeasti ovat väkivaltaisia piruja. Tietävät olevansa ja opettelevat kätkemään ja naamioimaan sen.

Ne jäljelle jäävät räjähtämiset jotka nähdään, ovat sitten niiden tekosia, joilla syystä tai toisesta yllättäen keittää yli. Kun hekin tietävät miten kovasti heitä julkisesti paheksutaan, hekin alkavat kerätä painetta kattilaansa niin, että kansi lentää seuraavalla kertaa kattoon juuri sen takia, että he ovat yrittäneet hymistellä liian pitkään ja lapselle ei ole mennyt viesti ajallaan perille.

En pidä lainkaan nykyisestä ilmapiiristä. Se siivoaa kaikki ikävät asiat pois silmistä ja pahentaa niitä samalla, ja kaikkien pelko ja inho ja epärealismi lisääntyvät.

Jos lapsi esim. saa itkupotkuraivarit niin pakko siinä on äidinkin vähä "riuhtoa" että saa pidettyä kakaransa hallinnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillekin tuntuu olevan niin valtavan vaikeaa uskoa, että joku vanhempi voi väkivaltaisesti riuhtoa pientä lastaan julkisella paikalla?

Noh, me jotkut emme ole niin sinisilmäisiä, että uskoisimme kyseenalaistamatta kaiken, mistä täällä meuhkataan. Kutsutaan medialukutaidoksi. Suosittelen opettelemaan. 

Yhtä hyvin on voinut tapahtua tai olla tapahtumatta, sitä on mahdotonta päätellä avauksesta. Jos ei halua keskustella aiheesta (joka muuten on tärkeä!), ei ole pakko avata keskustelua. Tässä ei mainita ketään nimeltä, eikä edes oikein tuntomerkkejä, joten sinänsä tästä ei ole kenellekään haittaakaan.

Ap ei kuulosta ihan luotettavalta. Hän sivuuttaa tapahtuman todella vähäisellä selityksellä. Sanoo vain, että äiti riuhtoi. Ei kuvaile yhtään millään tavalla enempää. Olisikohan provo.

Lisäksi provon puolesta puhuu otsikon Linnanmäki, tai hetkinen, sanotaan sittenkin Sealife.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillekin tuntuu olevan niin valtavan vaikeaa uskoa, että joku vanhempi voi väkivaltaisesti riuhtoa pientä lastaan julkisella paikalla?

Noh, me jotkut emme ole niin sinisilmäisiä, että uskoisimme kyseenalaistamatta kaiken, mistä täällä meuhkataan. Kutsutaan medialukutaidoksi. Suosittelen opettelemaan. 

Yhtä hyvin on voinut tapahtua tai olla tapahtumatta, sitä on mahdotonta päätellä avauksesta. Jos ei halua keskustella aiheesta (joka muuten on tärkeä!), ei ole pakko avata keskustelua. Tässä ei mainita ketään nimeltä, eikä edes oikein tuntomerkkejä, joten sinänsä tästä ei ole kenellekään haittaakaan.

Tiedätkö mitä? Sekin on aiheesta keskustelua, että yrittää nähdä asian muuten kuin riutomisena ja raivoamisena. Jos se ei kelpaa, ole hyvä ja vaihda ihan itse ketjua. 

On ihan mahdollista, että tilanne meni noin tai sitten ei. Ap kertoi hänellä olevan väkivaltatraumataustaa ja tällainen voi laukaista myös näkemään tilanteen vakavampana kuin se olikaan, ikään kuin omien traumojen läpi. Oli niin tai näin, suosittelisin ap:lle terapiaa, ennenkuin oman lapsen toiminta aiheuttaa vastaavia tunteita, ne vasta pelottavia ovatkin.

Oma äitini on ihan samanlainen vajekki hirviö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillekin tuntuu olevan niin valtavan vaikeaa uskoa, että joku vanhempi voi väkivaltaisesti riuhtoa pientä lastaan julkisella paikalla?

Noh, me jotkut emme ole niin sinisilmäisiä, että uskoisimme kyseenalaistamatta kaiken, mistä täällä meuhkataan. Kutsutaan medialukutaidoksi. Suosittelen opettelemaan. 

Eli tänne ei voi tehdä avausta mistään, mitä on nähnyt tai kokenut, ellei voi sinulle aukottomasti todistaa sitä, että asia on varmasti tapahtunut? Vaikeaksi menee keskustelu.

Mitä tarkoittaa riuhtominen?

Minun lapseni kerran pienenä kiljui ja rääkyi ja kieltäytyi liikkumasta, koska olisi halunnut karkkia kaupasta josta olimme juuri poistuneet.

Siinä minä kolmen kauppakassin ja huutava lapsi kädessä rimpuilemassa, roikkumassa, jossa minä naamapunaisena hampaat irvessä käskin kävelemään... Siihen paikalle saapui vanhempi rouva joka siinä tuli minulle selittämään, että lapsi on väsynyt eikä jaksa kävellä. Teki mieli vetästä kauppakassilla päinnäköä.

Niin että aina kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Olisit tietenkin voinut seurata sivummalta, että oliko kyseessä joku ohimenevä hetki vaiko joku kylmä psykopaattiäiti.

Yleisesti ottaen äiti, joka tuollein ehkä epäkypsästi menettää hermonsa ei ainakaan salaa mitään. Yleensä kaikkein pahimmat tapaukset ovat niitä jotka salaa ne hyvin, ei koskaan suutu julkisesti, mutta kotona irtoaa helvetti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillekin tuntuu olevan niin valtavan vaikeaa uskoa, että joku vanhempi voi väkivaltaisesti riuhtoa pientä lastaan julkisella paikalla?

Noh, me jotkut emme ole niin sinisilmäisiä, että uskoisimme kyseenalaistamatta kaiken, mistä täällä meuhkataan. Kutsutaan medialukutaidoksi. Suosittelen opettelemaan. 

Yhtä hyvin on voinut tapahtua tai olla tapahtumatta, sitä on mahdotonta päätellä avauksesta. Jos ei halua keskustella aiheesta (joka muuten on tärkeä!), ei ole pakko avata keskustelua. Tässä ei mainita ketään nimeltä, eikä edes oikein tuntomerkkejä, joten sinänsä tästä ei ole kenellekään haittaakaan.

Someraivo on myös tärkeä keskustelunaihe. Siitä voidaan puhua samalla, kun mietitään, onko ap:n kertomus totta vai ei. On hyvin tervettä kyseenalaistaa tällaiset meuhkaamiset, joissa ei edes kuvailla, mitä todella tapahtui vaan toistellaan vain sanaa "raivota" ja "riuhtoa".