Miten suhtaudut ihmiseen jolla on mt-ongelmia?
Olen läpikäynyt psykoosin, johtuen traumaattisesta tapahtumasta. Nyt yritän tehdä paluuta työelämään mutta ihmisten suhtautuminen on ajoittain aika ikävää. Minua kartellaan, ja jotkut ivaavat jopa ihan suoraan päin kasvoja. Toki suurin osa käyttäytyy ihan asiallisesti, mutta kavereita täältä lienee turha odottaa. Tuntuu aika kurjalle.
Kommentit (11)
Vältellen, koska olen itse ollut mt-ongelmainen ja se aika oli pahempaa kuin mikään muu elämässäni.
Koska ne ei ymmärrä koko asiaa.
Ja tuohon kysymykseen kaikilla joku ongelma on.
Suhtaudun jokaiseen ihmiseen lähtökohtaisesti neutraalisti oli mt-ongelmia tai ei. Teot ja puheet vaikuttaa siihen mitä mieltä olen jostakusta ihmisestä.
Jos mt-ongelmista ei tee numeroa, suhtaudun kuten kehen tahansa muuhunkin.
Olen tavannut näitäkin, joilla on pakottava tarve kertoa heti ensi kättelyssä että moi, oon Pirjo, tiesitkö muuten että mulla on skitsofrenia?
Tätä pidän lähinnä ärsyttävänä piirteenä.
En minäkään ala kertomaan kaikille heti tutustumisvaiheessa että sairastan reumaa enkä tee asiasta numeroa.
Meidän työpaikalla samoja viboja. Pahinta on, ettei työkavereiden pitäisi edes tietää muiden ongelmista, mutta pomot puhuvat "luotetuilleen" kaikkien asiat ja leviävät siitä sitten eteenpäin. Itsekin olin kerran toimistossa, kun kaksi esimiestä keskustelivat yhden työntekijän kanssa jonkun työterveyskäynnistä ja diagnooseista. Siihen liittyi mielenterveysongelmaa ja halveksuivat henkilöä selvästi. Varoituksiakin ovat saaneet, mutta ei auta mitään. Itse yritän tehdä päätökset ihmisistä oman kokemuksen perusteella.
Minusta levisi keksittyjäkin juttuja, kun olin raskaana. Toivon vaan löytäväni uuden työpaikan ennen hoitovapaan loppumista.
No tällä palstalla kyllä monenmoisia mt-ongelmia. Aloittaja taasen tuntuu ihan järkevältä ihmiseltä mt-ongelmastaan huolimatta. Tsemppiä sinulle.
Riippuu ihmisestä. Osasta on huonoja kokemuksia, valitettavasti juuri psykoosisairaista. Ainakin jos puhut toisten asioista muille ihmisille eli juoruilet, olet mulle ilmaa.
Vierailija kirjoitti:
Meidän työpaikalla samoja viboja. Pahinta on, ettei työkavereiden pitäisi edes tietää muiden ongelmista, mutta pomot puhuvat "luotetuilleen" kaikkien asiat ja leviävät siitä sitten eteenpäin. Itsekin olin kerran toimistossa, kun kaksi esimiestä keskustelivat yhden työntekijän kanssa jonkun työterveyskäynnistä ja diagnooseista. Siihen liittyi mielenterveysongelmaa ja halveksuivat henkilöä selvästi. Varoituksiakin ovat saaneet, mutta ei auta mitään. Itse yritän tehdä päätökset ihmisistä oman kokemuksen perusteella.
Minusta levisi keksittyjäkin juttuja, kun olin raskaana. Toivon vaan löytäväni uuden työpaikan ennen hoitovapaan loppumista.
Käräjille vaan tällaisesta.
Mistähän niitä terveitä ihmisiä löytää? Taidan tuntea suunnilleen yhden lääkkeitä syömättömän joka on ns. mieleltään terve ja sekin on sosiopaatti ja istunut vankilassa.
Mä ainakin yrittäisin olla ymmärtäväinen