minkä ikäisen vauvan jätätte yöhoitoon?

Mulla on vähän samanlainen tilanne, kun tähtitytöllä.

Lapsen isä on nähnyt lapsensa 3 kertaa n.. 2 tuntia yhteensä, eli ei ole paljon avuksi hoidossa. Ja nyt pariin viikkoon ei ole käynyt ollenkaan katsomassa ( tyttö 4vkoa), vaikka asuu n. 10km päässä! Hänen vanhemmat asuu myös toisella puolella Suomea. Minun oma äiti ei ole kiinnostunut, tostesi vaan, ettei jaksa lähteä ristiäisiin matkaa n. 150km ja pääsee suoraa motaria pitkin.



Kysyisinkin, miten te joilla ei ole sukulaisia t. muita lähellä olette järjestäneet omaa aikaa?



Itse alan saamaan kaupungilta lastenhoito apua kerran viikossa 3 tuntia per kerta. Mutta mites tulevaisuudessa, jos esim. haluisin lähteä ulos? tai olla yön poissa? Pitääkö odottaa, että lapsi on 18 vuotias ;)

Onneksi typy on rauhallinen ja kiltti vauva!



Jos Tähtityttö tai muut samassa tilanteessa olevat haluavat kirjoitella,niin hedda81@suomi24.fi

Se jäi mainitsematta edellisessä viestissä, että eihän meilläkään ole oikeesti ketään kuka ottaisi pojat. Meilläkin on sukulaiset kaukana, ystävillä on kädet täynnä omien lasten kanssa, ja tosiaan meidän esikoinen on tosi vaativa tapaus, vauva heräilee vielä useasti öisin. Meillä on ollut esikoista kattomassa MLL:n hoitaja, 16-vuotias lukiolaistyttö, sen vastuulle ei voi vauvaa vielä jättää, eikä kahta lasta. Nekin kerrat kun tämä tyttö on ollut meillä, ollaan käyty esim. ravintolassa tai elokuvissa, ja tultu samana iltana kotiin.



Minäkin olen aika iäkäs äiti ja toivonut lapsia kymmenen vuotta ennen kuin onnistui, ehkä siksikin pidän niistä niin kovasti kiinni. Esikoisen kohdalla olisin kyllä oman jaksamisen vuoksi mielelläni jättänyt pojan vaikka yhdeksi päiväksi hoitoon, yöt hän nukkui suht kohtuullisesti, mutta eihän sitä tosiaan kukaan ottanut kun huusi vaan koko ajan niin kamalan isolla äänellä että pää meinas räjähtää. Meilläkin on kyllä häät ja baarijuoksut juostu, niihin ei tee edes mieli, mutta jos joku kattos yhden yön, niin menisin hotelliin ja nukkuisin kolmannen kerran puoleen vuoteen edes sen suositellun 4 tuntia putkeen.



Minä olen suorastaan aika katkera siitä, ettei mun oma äiti osallistu enempää, vaikka asuukin kaukana. Sillä on ittellä ollu raskasta sillon ku me oltiin pieniä, mun pikkuveljellä oli koliikki, mutta eipä tunnu empatiaa löytyvän, vaikka mielellään kehuukin sillä miten piti vaan selvitä. Kuukauden kesälomastaan ei auta meitä sekuntiakaan. Monesti oon sanonu miehelle kun on odotettu mun äidiltä vähän enemmän kun on saatu, että muistuta mua sitten tästä kun oon itte mummu. Kyllä tahtoo olla ainakin meidän mummuilla se oma elämä nyt niin tärkee ja oma mukavuus ensisijalla että ei voi yhtä yötä valvoo niin että me saatas kerranki nukkua. Neuvoja kyllä satelee. Sen kerran kun munki äiti oli täällä auttamassa, valitti se vaan joka asiasta koko ajan. Kaupassa valittiin hänelle tuntitolkulla sukkahousuja, ja siinä ohessa juteltiin puhelimessa, niin että pojat huusi koko kotimatkan kun eivät jaksaneet enää olla vaunussa. Esikoinen oli jo tosi nälkänenkin ja sitten kun päästiin vihdoin kotiin, piti mummun tietysti ensin saada ruokaa ja minun piti yrittää viihdyttää sen aikaa kahta nälkästä alle 2-vuotiasta. Sitten kun mummu rupes laittamaan ruokaa esikoiselle ja kysyi neuvoa, niin kun neuvoin, sain vain valitusta siitä miten kova olen käskemään. hoh hoijjaa, oikeesti!



Meidän suvuissa on myös tätä alkoholiongelmaa ja mielenterveysongelmia, joten lapsenvahtivaihtoehdot on todella vähissä. Pari kaveria on kyllä (varmaankin säälistä) tarjoutunut, mutta kun tietää, että heillä on kova homma jo omankin arkensa pyörittämisessä. Luultavasti kyllä käytetään joku tällainen tilaisuus hyväksemme tässä lähikuukausina kun tuo kuopus vielä vähän kasvaa, muuten meillä alkaa olla jo univaje liian suuri. Yritetään auttaa sitten joskus vastavuoroisesti toisia.



Mullakin meni nyt kyllä ihan valituspuolelle, mutta ajattelin, ihan niinku Tähtityttökin, että on hyvä kertoa näistä asioista, että tulee vähän tätäkin perspektiiviä.

... niin Normotopia: Onko isä ollut paljon vauvan kanssa? Jos vauva tuntee olonsa yhtä turvalliseksi isän kanssa kuin sinunkin, niin en nää mitään syytä miksi et voisi häntä jättää yöksi isin hoitoon, varsinkin kun tuo pullosyönti sujuu hyvin. Tehän voitte vaikka kokeilla yhden yön kuivaharjottelua kotona, menet toiseen huoneeseen nukkumaan ja annat isin hoitaa.

Meillä ei ole yökylässä ollut vielä hitusen päälle kolmevuotias esikoinenkaan, joten eivät pienemmätkään. Isovanhemmat asuvat kaukana eikä onneksi ole ollut mitään tarvettakaan.



Imetyksen takia en anna pienempää ja esikoista ei anneta yöhoitoon, koska heräilee joskus öisin tarkistamaan, että äiti ja isi ovat tallella. Nukumme samassa makkarissa ja se tuskin onnistuisi mummuloissa. Välimatkaa on myös liikaa, koska yövierailu pitäisi oikein järjestämällä järjestää. Toiset isovanhemmat eivät myöskään ole lapsille niin läheisiä kuin toiset, mutta sitä ei kyllä viitsitä isovanhemmille sanoa :)



Lapsen isälle jättämistä en laske hoitoon jättämiseksi, mutta siltikään en ole koskaan ollut koko yötä pois. Jos vauvaa tai lapsia en ole voinut ottaa mukaan, en ole mennyt itsekään. Tämä on ihan vain oma valintani, ei arvostelua muita kohtaan. Minulle sopii näin, ehdin mennä sitten myöhemminkin, kun lapset kasvavat.

mutta en kertakaikkiaan keksi mitään tekemistä mikä vaatisi vauvan hoitoon viemistä ;D



Minä voin ottaa teidän lapset hoitoon joilla ei ole sukulaisia, mielelläni! Olisipahan jotain tekemistä....

ensimmäisen kerran yötä tädillään. Syynä oli se että minä olin aivan loppu. En ollut nukkunut paria tuntia enempää yhteen menoon moneen kuukauteen, ja olin päivittäin tuntikausia kannellut huutavaa poikaa. Lähdin ulos syömään, baariin sekä tanssimaan ja nukuin sen jälkeen ruhtinaalliset kuusi tuntia yhteen menoon (sitten oli pakko herätä pumppamaan maitoa pois). Täytyy sanoa että olo oli virkistynyt seuraavana päivänä, vaikka olin ollut juhlimassakin. Sittemmin poika on ollut yötä hoidossa ehkä viisi kertaa ja ikää hänellä on nyt vuosi.

...vielä ei kertaakaan ole ollut yöhoidossa. Ei yksinkertaisesti ole ollut tarvetta. Enkä kyllä raaskisikaan :)



En vaan henk.koht. ymmärrä miksi esim. alle puolivuotiaita viedään yökylään. Ainoa hyvä syy on se, että äiti saa nukkua :)

ja tämä on jo neljäs vauvamme... olen hieman surullinen siitä että mies ei spontaanisti koskaan edes koske lapseen ja että vasta näiden vastausten myötä tajusin että eihän vauva periaatteessa ole mihinkään " hoitoon menossa" .... vaan minä vain lähden käymään kotoa pois... Mieheni on äkkipikainen, edellisen vauvan ollessa 3kk lähdin ulos kaverin kanssa ja hän soitti mulle yöllä että nyt lentää vauva parvekkeelta jos et heti tule... Itse on tietenkin mennyt kaikki raskausajatkin niinkun on halunnut.

Rose kertoi ettei ymmärrä miksi hoitoon. No minulle on tärkeää monen lapsen äitinäkin edelleen silloin tällöin tavata ystäviäni ja filosofoida myöhään yöhön ja muistaa toinen puolikin itsestäni ja elämästäni. Yöksi en tule kotiin siksi että vastuu siirtyy meidän taloudessamme minulle heti kun kynnyksen ylitän vaikka olisin kuinka väsynyt. Isällähän lapset ovat " hoidossa" eivätkä siis poissa kotoaan mutta näin ihmisten tarpeet ovat erilaisia ja siinä missä joku ei tunne tarvetta poistua kotoa ilman vauvaa se voi toisellle olla tärkeää. Minulla yleensäkin on pääasiallinen hoitovastuu kodista ja lapsista niin on helpottavaa päästä " irti" joskus...

siitä, että on isovanhemmat lähellä ja osallistuvat vauvan hoitoon. Justiinsa oli pojan kummitädin (40+ vuotias) tyttö meillä päivähoidossa, kun äitinsä lomat alkavat vasta ensi viikolla. Tyttöä hakiessaan sanoi, että " tuottehan pojan sitten joku päivä hoitoon ja lähdette vaikka uimaan tai shoppailemaan tai jotain kaksistaan" -että ei voi valittaa.



Mun oma äitini varsinkin on aivan ihana. Hän usein onkin pahoitellut nykyajan menoa siitä syystä, että hänen mielestään äidit ovat lastensa kanssa niin kovin yksin. Ennen oltiin " samassa pihassa" ja kun lapsi syntyi niin kokoajan oli kotona porukkaa (isovanhempia, ystäviä, muita sukulaisia) tuoretta äitiä auttamassa ja lasta hoitamassa. Jotenkin tää nykyinen suorituskeskeisyys suosii, että äitiyskin on joku urheilusuoritus, josta saa pisteitä sen mukaan, miten paljon on lastensa vuoksi uhrautunut. Kurjaa.



Niille, joilla ei sukulaisia ole, niin suosittelen lämpimästi lastenhoitajan etsimistä. Maksullisia lastenhoitajia löytyy ainakin isoimmista kaupungeista (mun kaveri on tarhassa töissä lastenhoitajana ja tehnyt pimeenä lisätienestiä just iltoja/öitä hoitaen) -näitä löytyy varmasti muitakin :-) -voimia teille. Pakko kyllä sanoa, että itse en olisi jaksanut, jos olisi pitänyt nämä 5kk olla 24h lapsen kanssa.



Roselle: On äitejä, jotka eivät tarvitse vapaata vaan nauttivat jokaikisestä sekunnista lapsensa kanssa. Eivätkä oikeasti tunne tarvitsevansa ns. omaa aikaa -silloinhan ei lapsenhoitoa tarvita. Sitten on meitä toisia äitejä, jotka rakastavat varmasti yhtä paljon ihania lapsiaan, mutta tarvitsevat välillä myös aikaa itselleen ja aikuisille suhteilleen. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.



Sinänsä mä en tajua, mikä juttu toi " ei alle puolivuotiasta hoitoon" -lapsi ei muista ensimmäisestä kahdesta elinvuodestaan mitään. Ette tekään muista omasta lapsuudestanne. Lapselle tärkeintä on, että hänestä pidetään huolta, annetaan läheisyyttä ja hyvää oloa. Se, onko lapsi ekan kerran hoidossa 1kk vai 7kk ikäisenä ei tätä asiaa muuta miksikään. Ainakaan minun mielestäni.

Sen enempää kantaa ottamatta haluan korjata Oodi77 (toivottavasti tuli oikein) olettamusta, että lapsen ensimmäisen kahden vuoden kokemuksilla ei olisi merkitystä, koska hän ei muista niistä mitään. Tämä on väärä olettamus. Lapsen varhaisilla kokemuksilla ja nimenomaan juuri hylkäämiskokemuksilla, on merkitystä lapsen psyykkiseen kasvuun. Esimerkiksi äidin viikon mittainen poissaolo lapsensa luota tämän ollessa muutaman kuukauden ikäinen, saattaa laukaista depression murrosiässä tai myöhemmin. Ja tämä on suoraan oppikirjasta.



Yksi yö on toki eri asia kuin viikon poissaolo, mutta on väärin olettaa, ettei lapsi ymmärrä mitään ensimmäisten kuukausiensa aikana. Lapselle vanhempien, varsinkin äidin, läsnäolo on koko maailman keskus. Pienikin vauva huomaa äidin poissaolon ja saattaa hätääntyä ja kokea hylkäämistä.



Tässä en missään nimessä halua arvostella yökylään jo lapsensa jättäneitä. Silloinhan on kyse yhdestä yöstä ja lapsen psyykkiselle kasvulle on erityisen tärkeää myös aidin jaksaminen ja mielenterveys, joka saattaa horjua esim rankan väsymyksen johdosta.



Jos oletettaisiin, että se, ettei lapsi muista ensimäisestä kahdesta vuodestaan mitään, tarkoittaisi sitä, ettei lapsen psyyke voi vahingoittua tällä ajalla, olisi aivan sama kuka lasta hoitaisi. Äiti voisi siis vaikka vaihtua kahden vuoden iässä, eikä lapsi kärsisi tästä mitenkään. Lapsen psyyke on hyvin herkkä ja juuri ensimmäisinä vuosina sen perusta rakennetaan.

Kyllä, minä todella tarvitsen myös omaa aikaa ja pääsyä pois näiden ihanien lasteni luota... Välillä tuntuu, että istuisin ennemmin yksin vaikka vesisateessa kuin olisin näiden kanssa kotona ;) Mutta, siltikään en ymmärrä miksi pitäisi viedä yökylään tosi pientä. Musta -huom! Tämä on nyt mun oma mielipide- on aivan outoa, että kuukauden-kahden-kuudenkin kuukauden ikäisiä lapsia viedään yökylään, että äiti pääsee irti arjesta.



Mä pääsen irti arjesta, kun vietän illan poissa kotoa vaikka ystävieni kanssa, mutta tällöin isä hoitaa lapset. Ja he eivät todellakaan ole tällöin " hoidossa" sen enempää mitä olisivat kun ovat mun kanssasi. Ja jos meidän pitää lähteä johonkin kaksistaan niin sitten hoidetaan hoitajat kotiin, mutta tullaan kyllä itsekin sitten kotiin yöksi.



Jotenkin on vain vaikea ymmärtää, että jo kuukauden kuluttua lapsen syntymästä täytyy päästä " irti arjesta" ....



Mutta tässäkin tapauksessa, kukin tavallaan.

Nimimerkki Noema puhui asiaa viestissään. Pienelle vauvalle hoivaamiskokemuksilla ja vanhempien huolenpidolla on äärimmäisen suuri merkitys. Lapsen minäkäsitys, itsetunto ja koko psyyken rakenne alkaa kehittyä jo ensimmäisinä elinpäivinä. Eka kuukaudet ja vuodet ovat siis äärimmäisen tärkeitä lapsen kehityksen kannalta. Lapsi peilaa ensimmäisinä kuukausina omaa itsetuntoaan äidistä ja hoitajasta käsin: lapsi tuntee olevansa hyvä kun hänelle ollaan hyvänä ja hänestä pidetään huolta. Se, ettei lapsi muista mitään ensimmäisistä elinvuosistaan johtuu vielä aivojen kypsymättömyydestä. Alle kaksivuotiaalla aivot kypsyvät nopeimmin joten senkin vuoksi vauva ja taaperoajan hoivalla on lapsen psyykkisen ja fyysisen kehityksen kannalta todella iso merkitys!



En ota viestilläni kanta yöhoitoasiaan, halusin vain korostaa ensimmäisten kuukausien ja vuosien merkitystä. Paljon voimia ja jaksamista meille kaikille äideille tärkeässä työssämme:)