Parikymppisen sinkkunaisen yksinäinen epätoivon juhannus

Sama..

M43

Sama täällä... mutta olen oppinut arvostamaan myös omaa seuraani. Viihdyn ihan hyvin, mitä nyt välillä tunnen yksinäisyyttä. Onneksi on kirjoja, musiikkia ja Netflix :) Ja luonnostakin nautin. Miten voikaan kauniit kukat ja vihreä luonto piristääkin niin paljon?

N26

Sama tilanne, mutta ikää kaksinkertaisesti eikä ahdista yhtään. Seurustelun saralla on kaikki jo nähty ja haaveet karisseet, nyt nautin elämästä itselleni.

Noin hieno ilma juhannuksena! Ei voi kuin iloita. Kaikki maailmassa on hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki maailmassa on hyvin.

Kellä on, kellä ei.

Sama. Asun yksin ulkomailla mikä yleensä on ok mutta juhlapyhinä pariutuneet kaverit ovat tietenkin perheidensä kesken. En ole koskaan onnistunut löytämään poikaystävää ja tänään aamulla heräsin tyynyä halaten. Tuli itseni puolesta surullinen olo, että noinko kovasti salaa kaipaan halauksia. N37

Missäpäin asut N37 ulkomailla?

Mä katsoin Green Mile -elokuvan, söin illalliseksi ranskanperunoita, ja leikin kissan kanssa. Ihan ok mielestäni.

siihen melkein tottuu

yritä ajatella, että moni tekee samaa, et ole yksin

eikä se haittaa jos viettää juhannusta yksin

ensi vuonna voi jo olla toisin

Vierailija kirjoitti:

Missäpäin asut N37 ulkomailla?

Keski-Euroopassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki maailmassa on hyvin.

Kellä on, kellä ei.

Kun kerran itsestäni koko tekstin kirjoitin niin tarkoitin tietenkin itseäni ja omaa maailmaani. En väittänytkään että kaikilla maailmassa on kaikki hyvin.

Ps. Lainaa koko matkalta jos lainaat. Voit lihavoida sen olennaisen.

Mulle olis saanu tulla juhannusvieraaksi. 33v. nainen lapsen kanssa

Ihan samanlaista mulla +30 N olen. Parempi vaan totuttautua, jos meinaa elossa selviytyä vielä. Samaa kaikki arjet ja juhlaåyhät, istun yksinäni kotona. Parikymppisenä oli muutaman kerran seuraa ja menoa mulla, en tiedä oliko sekään nyt niin ihmeellistä itselleni, tunne itseni aina ulkoupuoliseksi porukoisskain, en vaan ole mitään pirteä ja iloinen juhlija/seuratyyppiä muutenkaan. Tuntuu et pyörin aina vaan ylimääräisenä ja ei-toviottuna sillonkin niissä porukoissa.

Ja ainakin aikoinaan oli painostus juoda alkoholia mökeillä ym. eikä mua kiinnosta enää. Sairauden ja köyhyyden takia en kelpaa suhteeseenkaan, ikinä. Et parempi vaan "viihtyä"itsekseen, kun muutakaan vaihtoehtoa ei oikein ole. Olen itse ihan vaan tehnty kotitöitä, ruokaa, lukenut, kuntoillut vähän. Ankeaa on eikä eroa arjesta, mutta aika kuluu jotenkin kuitenkin, kun yrittää edes miettiä hetken muuta kuin kurjaa elämäänsä ja ettei kukaan kaipaa ikinä minnekään.

Yksin on hyvä olla, ellei mitään erityistä satu tulemaan vastaan. Erityisellä meinaan itsestään huolehtivaa miestä joka taitaa kotityötkin. Eipä ole vielä näkynyt niin taidan jäädä ilman.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Asun yksin ulkomailla mikä yleensä on ok mutta juhlapyhinä pariutuneet kaverit ovat tietenkin perheidensä kesken. En ole koskaan onnistunut löytämään poikaystävää ja tänään aamulla heräsin tyynyä halaten. Tuli itseni puolesta surullinen olo, että noinko kovasti salaa kaipaan halauksia. N37

Itse suunnittelin jo että ostaisinko kokovartalotyynyn siihen viereen pötköttämään. Olin 7 vuotta parisuhteessa ja nukun mielelläni "isona lusikkana", joten tyhjän sängyn syndrooma vaivaa näin eron jälkeen. Ehkä siihen löytyy vielä joskus joku halittavaksi.

t.N26 myös ulkosuomalainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki maailmassa on hyvin.

Kellä on, kellä ei.

Kun kerran itsestäni koko tekstin kirjoitin niin tarkoitin tietenkin itseäni ja omaa maailmaani. En väittänytkään että kaikilla maailmassa on kaikki hyvin.

Ps. Lainaa koko matkalta jos lainaat. Voit lihavoida sen olennaisen.

Heh.

Tiedän tuon tunteen. Läysin 24v vasta elämänkumppanini niin että ei vielä hätää. Jos alkaa olla yli 30v eikä ole vieläkään pysyvää parisuhdetta niin silloin vasta huolestuisin jollei sitten ole aikomuskin viettää yksin elämäänsä. Mitä sitten vanhemmaksi tulee niin aina vaikeampaa enään ottaa riskejä ja lyödä hynttyyt yhteen. 

Menee uusperheeksi sillä suurimmalla oaslla vapaalla jalalla olevista on entisiä perheitä jo yksi tai parhaammassa lykyssä useitakin jälkeen jääneenä. Pitää tykätä muittenkien lapsista kuin vain niistä omistaan. Ja koti on viikonloppu hotelli vieraille. Minulla uusperhe koti lapsuudessani enkä tykännyt joka viikonloppu vieraista. 

No me vietetää miehen kanssa samanlaista jussia :) ei haittaa, tykätään tämmösestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. Asun yksin ulkomailla mikä yleensä on ok mutta juhlapyhinä pariutuneet kaverit ovat tietenkin perheidensä kesken. En ole koskaan onnistunut löytämään poikaystävää ja tänään aamulla heräsin tyynyä halaten. Tuli itseni puolesta surullinen olo, että noinko kovasti salaa kaipaan halauksia. N37

Itse suunnittelin jo että ostaisinko kokovartalotyynyn siihen viereen pötköttämään. Olin 7 vuotta parisuhteessa ja nukun mielelläni "isona lusikkana", joten tyhjän sängyn syndrooma vaivaa näin eron jälkeen. Ehkä siihen löytyy vielä joskus joku halittavaksi.

t.N26 myös ulkosuomalainen

Vartalotyyny on ihana, mulla on sellainen! Suosittelen :)

Se toinen N26 joka vastasi ylempänä

Ap:lla turhaa valitusta, hän sentään saisi halutessaan seuraa. Mies ei saa vaikka haluaisikin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tuon tunteen. Läysin 24v vasta elämänkumppanini niin että ei vielä hätää. Jos alkaa olla yli 30v eikä ole vieläkään pysyvää parisuhdetta niin silloin vasta huolestuisin jollei sitten ole aikomuskin viettää yksin elämäänsä. Mitä sitten vanhemmaksi tulee niin aina vaikeampaa enään ottaa riskejä ja lyödä hynttyyt yhteen. 

Menee uusperheeksi sillä suurimmalla oaslla vapaalla jalalla olevista on entisiä perheitä jo yksi tai parhaammassa lykyssä useitakin jälkeen jääneenä. Pitää tykätä muittenkien lapsista kuin vain niistä omistaan. Ja koti on viikonloppu hotelli vieraille. Minulla uusperhe koti lapsuudessani enkä tykännyt joka viikonloppu vieraista. 

”Vasta 24-vuotiaana” ööö.. just. Enpä sano mitään