Vapaaehtoisesti lapseton, seurustelisitko hyvin lapsirakkaan ihmisen kanssa?
Sanotaan, että olisi lupaava deittitarjokas, joka on kuitenkin hyvin lapsirakas: pysähtyy lepertelemään vauvoille, on innokas kummi, haluaa viettää paljon aikaa sukulaislasten kanssa. Ei kuitenkaan omia lapsia.
Itse en haluaisi tällaista tapailla, koska riski siihen, että tämä alkaisikin itse haluta lapsia, on liian suuri.
En myöskään halua elämääni ollenkaan lapsia, edes kumppanin kummilasta.
Lisäksi pidän lapsirakkautta hyvin epäviehättävänä piirteenä, joten tuo tekisi ihmisestä seksuaalisesti paljon vähemmän kiinnostavan.
Mites muut?
Kommentit (33)
Asia riippuisi siitä, haluaako tuo toinen omia lapsia. Tai tarkoittaisiko lapsirakkaus sitäkin, että muiden lapsia pitäisi viihdyttää ja hoitaa usein ja pitkään? Minulle on ihan ok, jos kumppanilla on myönteinen suhtautuminen ihmislajin nuorimpiin yksilöihin, mutta omaan kotiini ja omalle reviirilleni en niitä halua kuin korkeintaan aivan tilapäisesti ja satunnaisesti.
En. Elämässäni ei ole lapsia, ja hyvin lapsirakas ihminen toisi niitä siihen väistämättä vaikkeivät ne olisikaan hänen omiaan. Lisäksi, suurella todennäköisyydellä lapsirakas alkaa kuitenkin jossain vaiheessa haluta omia lapsia. Kokemukseni mukaan tällainen ihminen on vela vain jos kokee että lastensaannille on joku este hänen elämässään: epävarma työtilanne, sairaus tms. Jos ja kun este poistuu, vauvakuume tulee.
Tottakai mutta tekisin selväksi, että lapsia ei tule. Jos muuttaa mielensä ja haluaakin lapsia, se on sitten hyvät jatkot.
Vierailija kirjoitti:
En. Elämässäni ei ole lapsia, ja hyvin lapsirakas ihminen toisi niitä siihen väistämättä vaikkeivät ne olisikaan hänen omiaan. Lisäksi, suurella todennäköisyydellä lapsirakas alkaa kuitenkin jossain vaiheessa haluta omia lapsia. Kokemukseni mukaan tällainen ihminen on vela vain jos kokee että lastensaannille on joku este hänen elämässään: epävarma työtilanne, sairaus tms. Jos ja kun este poistuu, vauvakuume tulee.
Täsmälleen samat syyt minullakin.
Jos en muuta kumppania löydä, mutta ihanteellista olisi, jos toinen ei pitäisi lapsista.
Hyvin todennäköisesti en. Onneksi olen parisuhteessa henkilön kanssa, joka ei myöskään piittaa lapsista, eikä halua niitä kenenkään kanssa.
En ole koskaan halunnut lapsia, tiesin sen jo yläasteella ennenkun olin edes oikeestaan seurustellut, olin kai jotain 13 tai max 14 kun olin ekaa kertaa sanonut, etten aio hankkia lapsia ja se tunne on pitänyt. Outoa sinällään että sen tiesi jo noin nuorena.
Olin pitkään nuorena sen minun "nuoruudenrakkaani" kanssa jonka luulin olevan minun elämäni rakkaus. Hän jätti minut vastoin tahtoani kun olin jotain 21. Hän oli lapsirakas ja olisi halunnut joskus lapsia. Ero ei toki johtunut ollenkaan tästä asiasta, en näet koskaan kertonut hänelle etten halua lapsia.
Mietinkin usein että mitä olisi käynyt jos suhde olisi jatkunut, olisinko kuitenkin tehnyt hänelle lapsen vai olisiko suhde päättynyt kuitenkin siihen etten tee lasta. Hänellä on nykyisin jo 2 aikuista lasta ja voin kuvitella että ne ovat olleet hänen elämän täyttymys ja varmasti vaimoakin tärkeämpiä. Ehkä Hän on myös kasvanut aikuiseksi lasten myötä, oppinut vastuuta ja huomioimaan muitakin kuin itseään....
Asian vierestä, miksi on ok sanoa, ettei pidä lapsista eikä halua olla tekemisissä niiden kanssa? Minä olen kokeillut millaisia reaktioita saa eri ikäryhmän kanssa ja siitä tulee kyllä hyvin nopeasti sanomista, kun ääneen möläyttää, ettei tykkää vanhuksista, eikä halua heitä kotiinsa.
Missä se raja menee? Voiko 18-vuotiaan kummilapsen kanssa olla tekemisissä mutta 17-vuotiaan kanssa ei, koska se on lapsi? Mitä ihmettä? En ymmärrä ikäsyrjintää, halusi omia lapsia tai ei.
En seurustelisi. En ota asuntoomme toisten lapsia vahdittavaksi eikä asunto ole lapsiystävälliseksi varusteltu tietenkään kun ei ole omiakaan lapsia. Oman suvun lapsistakin huonoja kokemuksia, vapaan kasvatuksen tuloksena. Kalliita mahdollisia vahinkoja ei kukaan korvaa vaan on itse vastuussa niistä.
Olen vapaaehtoisesti lapseton JA hyvin lapsirakas. Eivät sulje toisiaan pois.
Kyllä, jos mies ei halua omia lapsia. Lapsirakas mutta lapseton mies olisi aika unelmakumppani, koska olisi kuitenkin kiva olla kummi ja voitaisiin yhdessä ottaa hoitoon kavereiden ja sukulaisten lapsia.