Sinä naimisissa / yli 10 v suhteessa oleva - koetko itsesi naiselliseksi?

En ja mies ei ymmärtänyt yhtään mitä tarkoitan, kun asiasta yritin puhua😂 elämä on...

Minunkaan mieheni ei ymmärrä. Hän kuulemma tuntee olevansa miehekäs aina.

Olennitse aina kokenut olevani naisellinen vain, jos joku mies saa minut tuntemaan itseni sellaiseksi. Suhteen alkuaikoina tunsin olevani naisellinen ja viehättävä, mies jotenkin aikaansai sen.

En ole koskaan kokenut olevani sellainen yksikseen, itsekseni. Mietin tässä, että tuntevatko muut niin ja miten se voisi onnistua. En vaan saa sitä tunnetta millään itsekseni ja nyt se on kadonnut siis, kun suhde on arkipäiväistynyt. Haluaisin oppia tuntemaan niin ja ilman, että sen tunteen aikaansaa yhtäkkiä joku vieras mies.

Ap

Koen.

Minä en ole koskaan kokenut erityistä naisellisuutta. Muutenkaan kiinnitän aika vähän huomiota tuollaisiin seikkoihin. Olen nainen, se siitä, ja sen määrä on vakio täysin riippumatta ulkonäöstäni, tukkani pituudesta, miesten huomiosta tai mistä tahansa. 

Mihin ja miksi se naisellisuus olisi suhteessa kadonnut?

En ole kyllä koskaan tuntenut itseäni erityisemmin naiselliseksi.

Koen. Aloin kokemaan vasta mieheni myötä, sitä ennen olin äärimmäisen epävarma itsestäni. Mies kutsuu minua päivittäin jumalattareksi, ei malta pitää sormiaan minusta erossa, suukottelee pitkin päivää yms. Ikä lisäksi on tehnyt tehtävänsä että tässä kohta nelikymppisenä on jo sinut itsensä kanssa.

Naimisissa 15v

Vierailija kirjoitti:

Minunkaan mieheni ei ymmärrä. Hän kuulemma tuntee olevansa miehekäs aina.

Olennitse aina kokenut olevani naisellinen vain, jos joku mies saa minut tuntemaan itseni sellaiseksi. Suhteen alkuaikoina tunsin olevani naisellinen ja viehättävä, mies jotenkin aikaansai sen.

En ole koskaan kokenut olevani sellainen yksikseen, itsekseni. Mietin tässä, että tuntevatko muut niin ja miten se voisi onnistua. En vaan saa sitä tunnetta millään itsekseni ja nyt se on kadonnut siis, kun suhde on arkipäiväistynyt. Haluaisin oppia tuntemaan niin ja ilman, että sen tunteen aikaansaa yhtäkkiä joku vieras mies.

Ap

No onhan toi nyt ihan naurettavaa että suhtautuminen omaan itseen on riippuvainen miesten huomiosta.

Kyllä koen. Suhteen alussa olin epävarmempi itsestäni. Pitkä suhde on tehnyt minulle todella hyvää.

2 viikon päästä tulee 25v avioliittoa täyteen. Ja koen olevani naisellinen ja viehättävä (vaikka mielestäni nämä kaksi asiaa ei välttämättä ole edes kytköksissä toisiinsa).

Mulle tämä tunne ei millään lailla ole kytkeytynyt miehiin tai edes muihin ihmisiin ja heidän käytökseensä, vaan omaan käytökseeni ja olemiseeni. Koen olevani naisellinen ja viehättävä kun käyttäydyn kauniisti, ystävällisesti ja vastuullisesti muita ihmisiä ja luontoa kohtaan ja kun pidän huolta itsestäni ja hyvinvoinnistani virkistämällä mieltä ja ruumista tarpeen mukaan. Viime mainittuun kuuluu esim mukavan tuntuiset ja miellyttävät vaatteet (käytän käytännössä vain luonnonkuituja ja selluloosamuuntokuituja) ja kyllähän esimerkiksi silkin tuntu iholla on omaa naisellisuutta korostava tunne. Samoin hyvä ruoka, älykäs luettava (siitä huolimatta, että juuri nyt vietän aikaani täällä) ja miellyttävä ympäristö.

Koen oloni naiselliseksi. Miksi en tuntisi? Toki oma pukeutumistyylini on naisellinen, sillä käytän aina mekkoja tai hameita. Jos haluan tuntea oloni tavallista naisellisemmaksi puen päälle ne seksikkäämmät rintaliivit tai korseletin, alushousut, sukkanauhaliivit ja sukat. Saatan laittaa huulipunaa vain huvikseni vaikka olisin ihan vain kotona.

Välillä on naisellisuus vähän hukassa, mutta kyllä se sieltä sitten taas löytyy, kun tekee jotain "naisellista" esim. käy kasvohoidossa, lakkauttaa kynnet, ostaa jonkun naisellisen vaatteen tms. Ulkoisillakin seikoilla on jonkun verran tehoa, vaikka naisellisuus kai kumpuaa lopulta sisältäpäin.

Vierailija kirjoitti:

Koen. Aloin kokemaan vasta mieheni myötä, sitä ennen olin äärimmäisen epävarma itsestäni. Mies kutsuu minua päivittäin jumalattareksi, ei malta pitää sormiaan minusta erossa, suukottelee pitkin päivää yms. Ikä lisäksi on tehnyt tehtävänsä että tässä kohta nelikymppisenä on jo sinut itsensä kanssa.

Naimisissa 15v

Meillä oli tuollaista suhteen alkuvaiheessa ja se juuri saikin minut tuntemaan itseni naiselliseksi ja viehättäväksi. Hienoa, että teillä on säilynyt noin pitkään. Meillä ei, ja yhdessä vaiheessa mies haukkui rumaksikin välillä, vaikkei enää. Seksi on melkolailla hiipunut.

Nykyään en siis enää koe olevani naiselliseksi enkä viehättäväksi. Haluaisin siihen muutoksen ja helpointa olisi, jos itse pystyisin sen tunteen jostain itsessäni löytämään. Siksi kyselen muiden kokemuksia. Olen aina saanut sen tunteen vain mieheltä, mutta nyt se siis pitäisi kehittää jotenkin itsekseni, enkä lainkaan osaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minunkaan mieheni ei ymmärrä. Hän kuulemma tuntee olevansa miehekäs aina.

Olennitse aina kokenut olevani naisellinen vain, jos joku mies saa minut tuntemaan itseni sellaiseksi. Suhteen alkuaikoina tunsin olevani naisellinen ja viehättävä, mies jotenkin aikaansai sen.

En ole koskaan kokenut olevani sellainen yksikseen, itsekseni. Mietin tässä, että tuntevatko muut niin ja miten se voisi onnistua. En vaan saa sitä tunnetta millään itsekseni ja nyt se on kadonnut siis, kun suhde on arkipäiväistynyt. Haluaisin oppia tuntemaan niin ja ilman, että sen tunteen aikaansaa yhtäkkiä joku vieras mies.

Ap

No onhan toi nyt ihan naurettavaa että suhtautuminen omaan itseen on riippuvainen miesten huomiosta.

Ymmärsit hieman väärin. En pidä yleisesti miesten huomiosta enkä kaipaa sitä. Joskus, kerran 5 vuodessa, voi tulla kuitenkin vastaan joku mies, jonka kanssa on paljon kemiaa ja vetovoimaa, ja silloin koen olevani naisellinen ja viehättävä.

Ap

Pääni sisällä en ole mitään sukupuolta. Ulos päin näytän erittäin naiselliselta ja edelleen miehet katsoo kiinnostuneena. Mutta en ole koskaan sillä tavalla tuntenut itseäni vahvasti naiseksi, olen vain minä. Miehille tiedän olevani nainen. Saan siitä sen verran palautetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen. Aloin kokemaan vasta mieheni myötä, sitä ennen olin äärimmäisen epävarma itsestäni. Mies kutsuu minua päivittäin jumalattareksi, ei malta pitää sormiaan minusta erossa, suukottelee pitkin päivää yms. Ikä lisäksi on tehnyt tehtävänsä että tässä kohta nelikymppisenä on jo sinut itsensä kanssa.

Naimisissa 15v

Meillä oli tuollaista suhteen alkuvaiheessa ja se juuri saikin minut tuntemaan itseni naiselliseksi ja viehättäväksi. Hienoa, että teillä on säilynyt noin pitkään. Meillä ei, ja yhdessä vaiheessa mies haukkui rumaksikin välillä, vaikkei enää. Seksi on melkolailla hiipunut.

Nykyään en siis enää koe olevani naiselliseksi enkä viehättäväksi. Haluaisin siihen muutoksen ja helpointa olisi, jos itse pystyisin sen tunteen jostain itsessäni löytämään. Siksi kyselen muiden kokemuksia. Olen aina saanut sen tunteen vain mieheltä, mutta nyt se siis pitäisi kehittää jotenkin itsekseni, enkä lainkaan osaa.

Ap

Mies haukkui rumaksi???! Meillä olis kyllä seksi loppunut tasan siihen. Ei omaa puolisoa haukuta rumaksi, koskaan eikä missään tilanteessa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen. Aloin kokemaan vasta mieheni myötä, sitä ennen olin äärimmäisen epävarma itsestäni. Mies kutsuu minua päivittäin jumalattareksi, ei malta pitää sormiaan minusta erossa, suukottelee pitkin päivää yms. Ikä lisäksi on tehnyt tehtävänsä että tässä kohta nelikymppisenä on jo sinut itsensä kanssa.

Naimisissa 15v

Meillä oli tuollaista suhteen alkuvaiheessa ja se juuri saikin minut tuntemaan itseni naiselliseksi ja viehättäväksi. Hienoa, että teillä on säilynyt noin pitkään. Meillä ei, ja yhdessä vaiheessa mies haukkui rumaksikin välillä, vaikkei enää. Seksi on melkolailla hiipunut.

Nykyään en siis enää koe olevani naiselliseksi enkä viehättäväksi. Haluaisin siihen muutoksen ja helpointa olisi, jos itse pystyisin sen tunteen jostain itsessäni löytämään. Siksi kyselen muiden kokemuksia. Olen aina saanut sen tunteen vain mieheltä, mutta nyt se siis pitäisi kehittää jotenkin itsekseni, enkä lainkaan osaa.

Ap

Onpas ikävää käytöstä mieheltäsi. No, itse ainakin koen itseni aina erityisen naiselliseksi kun teen jotain vain itseäni varten, käyn pitkässä kuumassa kylvyssä viinilasin kanssa, teen kasvohoidon, ajelen sääret ja rasvaan ne ihanan tuntoisella rasvalla pukeudun kauniisiin vaatteisiin jotka korostavat vartaloni parhaita puolia. Olisiko näistä sellaista lyhytaikaista apua joilla sitten voi selvitä siihen pitkäaikaisempaan tunteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Minunkaan mieheni ei ymmärrä. Hän kuulemma tuntee olevansa miehekäs aina.

Olennitse aina kokenut olevani naisellinen vain, jos joku mies saa minut tuntemaan itseni sellaiseksi. Suhteen alkuaikoina tunsin olevani naisellinen ja viehättävä, mies jotenkin aikaansai sen.

En ole koskaan kokenut olevani sellainen yksikseen, itsekseni. Mietin tässä, että tuntevatko muut niin ja miten se voisi onnistua. En vaan saa sitä tunnetta millään itsekseni ja nyt se on kadonnut siis, kun suhde on arkipäiväistynyt. Haluaisin oppia tuntemaan niin ja ilman, että sen tunteen aikaansaa yhtäkkiä joku vieras mies.

Ap

Minä tunnen itseni naiselliseksi, kun meikkaan ja pukeudun omasta mielestäni naisellisesti, eli minun kohdallani se tarkoittaa korkokenkiä ja hameita. Pukeudun ja meikkaan kotonakin, joskus jos naisellisuuteni tuntuu olevan hukassa saatan jopa pukeutua pikkumustaan ja kihartaa hiukset vaikka en ole menossa mihinkään. Se saa minut tuntemaan itseni hyvännäköiseksi ja naiselliseksi ilman että mies on näkemässä. Minulla se toimii, varmaan siksi että en ole koskaan pukeutunut muiden mieliksi vaan sellaisiin vaatteisiin joissa tunnen itseni kauniiksi ja itsevarmaksi.

Kovasti on tullut ulkonäköpainotteisia neuvoja. Minulla ei laittautuminen toimi ollenkaan tässä, siitä tulee vain tunne, että olisi jossain naamiaisasussa tai rooliasussa. Se vielä oikein korostaa, että sitä oikeaa tunnetta ei ole. Sen naisellisuudentunteen pitäisi tulla päänsisältä jotenkin.

Ao

En ole koskaan ajatellut että suhteen kestolla, miehen mielipiteellä ja naisellisuudella olisi tekemistä keskenään.

Olen aina ollut ns. poikatyttö, olen kiinnostunut enemmän miehiseksi mielletyistä jutuista (tekniikka, matematiikka, remppahommat jne.) vaikka osaan tehdä kaikki kotityöt, laittaa pihaa ja tehdä käsitöitä ym.

Kotona lojun pyjamassa, collareissa tms. rennoissa kotivaatteissa, ilman meikkiä. Arkena laitan ihmisten ilmoille farkut, paidan, neuletakin, tennarit, eli aika neutraali tyyli. Minut kuitenkin tunnistaa naiseksi, meikkaan kevyesti, minulla on pitkät hiukset, ja käytän koruja.

Juhliin laitan mekon, meikkaan enemmän ja laitan hiukset kivasti, ja minusta kuoriutuu yllättävän näyttävä nainen.

En oikein tiedä mitä yritän sanoa. Arkena olen nainen, mutta en erityisen naisellinen. Se ominaisuus kuitenkin on minussa olemassa ja sen saa ”tarvittaessa” esiin. Laittautuneena tunnen itseni kauniiksi ja varmaan naiselliseksikin eri tavalla kuin arkena. Ilmeisesti muiden mielestä olen naisellisempi kuin omasta mielestäni, sillä saan hämmentyneitä katseita jos sanon jollekin etten ole erityisen naisellinen.

Mies on aina pitänyt minua nättinä laittautumisen asteesta riippumatta. Ei ole koskaan sanonut rumaksi tai muutenkaan arvostellut.

Yhdessä ollaan oltu yli 20 vuotta. Lapsiperhearjen keskellä yhteinen aika ja seksi ym. tahtoo olla taka-alalla, mutta sillä ei ole vaikutusta siihen kuinka naiseksi tunnen itseni, se ei ole riippuvaista muiden ihmisten huomiosta.

En ole kiinnostunut siitä minkä monet mieltävät naiselliseksi, eli vahva meikki, laitetut hiukset, rakennekynnet, ripsienpidennykset, paljon hajuvettä, korkkarit, näyttävä (yleensä epämukava) pukeutuminen, merkkilaukut, blingi yms. eli ulkonäkö mistä saa vaikutelman että vaatii jatkuvaa amnattilaisten ylläpitoa ja aamuisin varmaan täytyy laittautua pari tuntia ennen uloslähtöä.